Teräväkielinen sukulaistäti, mikä olisi paras tapa suhtautua häneen?

Ei hän mikään teräväkielinen ole, vaan puhdas kusipää. Itse en pitäisi tuollaiseen mitään yhteyttä.

Se että antaa anteeksi ei tarkoita sitä että pitäisi jäädä kynnysmatoksi.

Minulla on kanssa teräväkielisiä sukulaisia, annoin heille anteeksi ja otin rutkasti etäisyyttä.

Onko kukaan ikinä sanonut hänelle, että sanat loukkaavat ja ovat huonotapaisia?

Jos kaikki sinun sukulaiset ottaisivat häneen etäisyyttä niin hän jäisi yksin ja alkaisi miettimään vähän enemmän sanomisiaan. Siinä on ainut mahdollisuus saada hänessä muutosta, itsekin olen kärsinyt samanlaisista sukulaisista ja kärsin heitä todella kauan, kunnes tajusin että se on täysin turhaa. Nykyään näen heitä hyvin harvoin ja asenne on hieman parempi. Uskoisin että se olisi vielä parempi jos muutkaan sukulaiset eivät kuuntelisi heidän kitinöitään vaan jättäisi omiin oloihinsa, se on kuitenkin heidän omat päätöksensä.

Kuulostaa kyllä todella kamalalta noita-akalta. Hyi sentään!

Jos minun lastani haukkuisi lihavaksi, oli lapsi sitä tai ei, niin täti saisi kyllä samalla mitalla palautetta ja olisi viimeinen kerta kun minun lasteni lähelle tulisi. Haluatko oikeasti näyttää lapsillesi että kaikki on sallittua kun vaan on ikää? Eri asia toki jos tädillä on dementiaa tai joku muu sairaus jonka vuoksi puhuu sekavia, mutta silloinkin oikaisisin kyllä tätiä (kohteliaammin). 

Mun mielestä anteeksi antaminen edellyttää sitä että toinen oikeasti katuu, on pahoillaan ja pyytää anteeksi ymmärtäen toimineensa väärin. Ja tällöin ihminen luonnollisesti lopettaa tuon toimintansa.

Sellainen tavan vuoksi tai jopa mielenosoituksellisesti, selityksiä ja oikeutuksia käytökselleen etsivä ”anteeksi pyytäminen” joka ei muuta käytöstä on mulle turhaa sanahelinää.

Jos kuulisin sukulaisen puhuvan itsestäni noin muille läheisille ja vastaavasti arvostelevan muiden valintoja mulle, loppuisi mun osalta aktiivinen yhteydenpito. Katkeraksi en viitsisi jäädä koska se söisi vain itseäni, mutta toteaisin etten tee tuollaisella ihmisellä mitään.

Mutta jos et nyt halua katkaista välejä ja olette muiden sukulaisten kanssa puhuneet tästä niin ehkä voisitte tehdä yhteisen diilin? Kun hän seuraavan kerran rupeaa arvostelemaan jollekin teistä toista sukulaista, kukaan ei lähde mukaan eikä edes kiusaantuneena kuuntele hiljaa vaan sanotte suoraan että miksi ihmeessä tuollaista puhut? Nuo ovat kyseisen ihmisen omia ratkaisuja ja vaikkei sinä niistä välitä hän itse ja monet muut voivat olla niihin täysin tyytyväisiä. Ja muistutatte vaikka päälle että ei hänenkään elämässään välttämättä kaikki ole muiden silmiin täydellistä.

Olen itse ainakin antanut tälle tädille palautetta että hänen arvostelunsa loukkaavat muita, mutta hän vaikuttaa empatiakyvyttömältä ymmärtääkseen miltä toisesta tuntuu. Ehkä surullisempia asioita tämän tädin tekemänä on tapahtunut joskus yli 10 vuotta sitten. Sisareni oli vienyt ruukkukukkia lähisukulaisemme haudalle, mutta täti oli ne poistanut ne (olivat olleet huonoja!)  ja laittanut tilalle omat "paremmat" kukkansa. Sisarelleni on jäänyt tästä jonkin asteinen trauma, täti ei ole pyytänyt anteeksi vieläkään. Toissa kesänä kävin entisessä kotikaupungissani jossa minulla on mukavia sukulaisia. Tämä täti soitti matkaani edeltävänä päivänä ja sanoi että häntä suoraan sanoen v****taa kun sinä olet tulossa tänne. Moni suvusta on ymmärrettävistä syistä ottanut välimatkaa tähän ihmiseen. Psykoterapeutit Raamatun ohella neuvovat antamaan anteeksi, päästämään irti kaunasta ja katkeruudesta. Siis pitäisi pystyä antamaan anteeksi vaikka toinen ei pyytäisi anteeksi. Silti on vaikeaa unohtaa toisen loukkaavaa käytöstä itseä tai toista lohtaan.