Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen niin kateellinen naapureille

Vierailija
24.04.2009 |

heillä jälleen jotkut kutsut joihin virtaa ystäviä ja tuttavia. Me täällä vaan aina kökitään perheen kesken, meillä kun ei tuollaisia pariskunta-/perhekavereita ole. Mulla on jotain äitikavereita mutta siihen se sitten jääkin.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
24.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olla kateellinen.

Luulis ihmisen olevan onnellinen perheestään eikä kadehtivan muitten puuhia.

Hmmmp!

Vierailija
2/10 |
24.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

osannut olla kateellinen jostain maasturista tai taulutelkasta, mutta juuri sosiaalisesta piiristä voisin olla. Mielestäni se on todella oleellinen asia elämässä - perheen jälkeen ehkä tärkein. Meillä on ihan kohtalaisen laaja tuttavapiiri ja menoja, mutta kyllä joskus kadehdin erästä ystävääni, jolla on on hauskoja ystäviä mielenkiintoisista píireistä ja ohjelmaa joka viikonlopuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
24.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos sitten irtoaisi kutsuja heidän kemuihinsa

Vierailija
4/10 |
24.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä käy tosi harvoin vieraita.

Ja juhlia meillä ei käytännössä ole koskaan. Lasten synttäreitä lukuunottamatta.

Mutta naapurustossa on useammassakin talossa todella usein vieraita ja illan istujaisia.

Mä voisin milelläni järjestää joskus jotkut juhlat, mutta eipä ole ketään jota kutsua. Ei taida n. 2 ihmistä juhliin viitsiä kutsua.

Ja kyllä, olen myös kateellinen.

Vierailija
5/10 |
24.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tykkään kovasti järjestää kutsuja ja suunnitella viikkojakin tarjoiluja, kattausta jne. ja kyllähän ihmiset mielellään tulee, mutta....juuri kukaan ei kutsu vastavierailulle. Tai jos kutsuu niin tyyliin keksipaketti pöytään ja kahvit mukeista. Olishan se kiva joskus itsekin päästä vastaaviin "kotijuhliin" sillä työnpuolesta tulee ihan tarpeeks näitä "muka niin tärkeät kokoontuu" joissa samat naamat käy mudon vuoksi (ja äänten vuoksi) näyttäytymässä. Ja olisi toki vaatimattomammatkin kotijuhlat tervetulleet jos sentään kunnon ruoka tarjoiltaisiin. Totta on että valmisteluihin menee aikaa, vähintäänkin se kutsupäivä, mutta on se kivaakin naittia ystävistä ja hyvästä ruuasta. Kutsukaa ihmisiä kylään, aivan varmasti tulevat!

Vierailija
6/10 |
25.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko naapureiden kanssa tekemisissä? Hankkiudu heidän seuraansa (jos he haluavat, huomaat kyllä) ja kohta voit ollakin kutsuttujen listalla. Meillä on molemmilla, siis sekä ukolla että mulla, aikas paljon ystäviä ja usein järjestetään illanistujaisia. Sosiaalinen elämä on meille TOSI tärkeetä. Kysyn vielä ap, eikö teillä ole lapsuudesta/nuoruudesta/työelämästä/harrastuksista ystäviä tai tuttuja? Mä oon kanssa sitä mieltä, että sosiaaliset suhteet on niin paljon tärkeempiä kun mammona. Siis ap, ole aktiivinen ja hanki tuttavia, joista voi kehittyä ihania ystävyyssuhteita, mutta sun/teidän on myös itse tehtävä jotain asian eteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
25.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla ei ole oikeastaan yhtään :(. Olisi ihana järjestää jotkut kutsut mutta kun ei ole ketään jota sinne sitten pyytää :((

Vierailija
8/10 |
25.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi surullista, jos teillä ei ole ystäviä/kavereita/tuttuja. Minusta tuntuu tosi oudolta (en moralisoi), mutta eikö teillä ole lapsuudesta, opiskeluajoilta, työelämästä yhtään ystävää? Kuulostaa siis tosi surkeelta ja onko teidän miehellä sama juttu? Miten olette elämässä selvinneet ilman ystäviä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun en itseäni voi oikeen ap:n tilanteeseen laittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
25.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on niin eri elämäntilanteessa että yhteydenpito jäänyt. Opiskeluajoilta ei jäänyt yhtään pysyvää ystävää. Työelämästäkään ei niitä kavereita ole löytynyt, tosin olen viime vuodet ollut kotona. Miehellä oikeastaan sama juttu, tosi erakkoja ollaan :(. Nuorena meillä vielä oli aika laajakin kaveripiiri, mutta me oltiin ekat, jotka sai lapsia, ja lasten myötä ne piirit sitten supistui pikkuhiljaa olemattomiin, kun ei voinutkaan enää samalla tavalla kavereiden kanssa mennä. Kyllä mua todella surettaa tämä tilanne, on mulla jotain lasten kavereiden äitejä, joiden kanssa juttelen, mutta se on tosiaan vaan juttelua, eivät he mitään varsinaisia kavereita ole. Mä vaan olen niin huono solmimaan uusia kaverisuhteita, nyt kun on tullut ikää niin pahemmaksi vaan mennyt. 11

Vierailija
10/10 |
25.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teillä mahdollisuus/halua alkaa harrastaa jotain? Sieltä voi yleensä löytää kivoja ihmissuhteita myös aikuisiällä. Kannustan teitä siihen, koska tiedän, että vanhemmiten, kun lapset lähtee maailmalle, niin ystävät ovat tuiki tärkeitä. Työskentelen itse SPR:n vanhuskaverina ja siellä olen tähän törmännyt. tiedän, että se tuntuu tosi kaukaiselta, mutta ne vanhukset, joilla ystäviä ja tuttavia, sosiaalista elämää voivat yleensä ottaen paremmin. Ja tietty olisi kiva, jos löytäisitte "yhteisiä" ystäviä miehenne kanssa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi kuusi