Saako vanhuksen ilkeilystä loukkaantua?

Saa loukkaantua. Jos hän on ollut tuollainen alusta asti, vanhuus ei pyhitä mitään.

Saa loukkaantua ja tapaamiset oman jaksamisesi mukaan.

Vanhuus ei oikeuta v*ttumaisuuteen.

Se vähän riippuu siitä millainen se äitisi perusluonne on ollut ja miten hän on aiemmin sinuun suhtautunut. Oma vanhempani sairaus on muuttanut äärestä paljon ja häntä aika ajoin häirii häntäkin.

Itsekin itkin aikoinaan äitini julmaa käytöstä. Nyt äiti 74-vuotias mutta mitä tahansa voi odottaa mitä sanoo kun käyn hänen luonaan. Nyt kun on korona olen säästynyt tältä.

Ei tarvitse kenenkään ilkeyttä sietää. Älä käy siellä ja kun valittaa että mikset käy niin suoraan sanot että et jaksa ilkeyttä kuunnella. Ilkeydestä saa suuttua ja lähteä heti pois jos sellaisia kommentteja heitellään. Jos ei äiti opi huomaavaisemmaksi, jääköön yksin.

Aika moni yksinäinen vanhus saa syyttää itseään.

Rakkaus on myös kärsivällisyyttä. Isoäitini ja minun napanuora ei katkennut koskaan. Hän huolehti, hoivasi ja opasti, mutta muistisairaus vei hänen sota-aikoihin ja samalla katosi kaikki lempeys ja hänestä tuli ilkeä.

Helppo täältä on sanoa. Mutta älä välitä. Se riittää, että näytät isältäsi, ja muistutat olemassaolollasi miestä, jota äitisi vihaa, niin käytös tulee jatkumaan aina.

Äitisi ei näköjään ole niin fiksu, että ymmärtäisi, ettei vanhat tapahtumat ole sinun vikasi. Koita jaksaa, tsempit täältä.

Minä olen antanut ilkeät puheet anteeksi, kun tiedän, että omaiseni ei ollut ennen ilkeä. Sairaudet ym. ovat tehneet kyyniseksi ja inhottavaksi. Kestän, kun ajattelen, että ilkeys on sairautta.

Seniorit eivät juuri joutuneet olemaan työttömiä.

Niiden ainoa "pätevyys* oli ajoittaa syntymänsä hyvään aikaan.

Ne on parempaa väkeä silloin, "oman onnen seppiä."

Ah,  voisimpa yhyttää tälläisen attendossa tai pörriäisessä "hoivatessani. "

Jos saisi valita, niin sellainen tapaus toivoisi  pääsevänsä selliin.

Ei ikäkään oikeuta ilkeilyyn. Eli tietenkin saa (ja suorastaan pitää) loukkaantua.

Tietenkin saa. Eivät vanhukset ole mitään pyhimyksiä joiden ilkeily pitää vain ottaa vastaan ilman siitä loukkaantumista.

Ap, miksi pidät yhteyttä ihmiseen joka tekee sinulle vain pahaa? Selitä minulle koska en yhtään ymmärrä. Etkö pidä itsestäsi?

Totta kai ja yhteydenpitoa voi vähentää tai kokonaan lopettaa, jos ilkeily on ihan kroonista. Ei ole pakko olla kenenkään roskis. Itse olen laittanut anopin estolle nyt, kun ei ole enää pakko olla missään tekemisissä tai ottaa vastaan haukkuja ja valituksia eri asioista. Niin makaa kuin petaa vanhuksenakin.

Sitten. Saako koulukaverit olla ilkeitä ??? Se on suurempi ongelma kuin perheet . Entä pitääkö pitää lapsia samassa asunnossa missä aikuiset katsoo pornoa ryyppää ottaa huumeita . Miten lapset joutuu näkemään hirveitä asioita ja näkemään nälkää janoa liian pienet vaatteet kengät kun ympärillä sekoilee huumehörhöt . ( Monet puhuu ilkeästi kun eivät osaa sanoa mitä oikeasti haluaisivat tai heillä on paha olo ,kipuja.

"Ei ole pakko olla kenenkään roskis."

TÄMÄ.

Vaihdevuodet on muuten kauheita että ihminen on ihan sekaisin kun ei tiedä kuoleeko vai jääkö eloon hormonit heittää nurin kaikki sokeri arvot verenpaineet menee uusiksi . 50 v alkaa hiton moinen vanhenemis projekti .

Pysy pois. Jotaki selkärankaa ja itsekunnioitusta pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen antanut ilkeät puheet anteeksi, kun tiedän, että omaiseni ei ollut ennen ilkeä. Sairaudet ym. ovat tehneet kyyniseksi ja inhottavaksi. Kestän, kun ajattelen, että ilkeys on sairautta.

Oletko ajatellut siltä kannalta, että ilkeyden sietäminen lisää ilkeyttä ja ilkeitä ajatuksia? Et siis auta omaistasi sietämällä, vaan asettamalla rajat. Se on todettu täysin vääräksi menetelmäksi, että aggressiota pitäisi jotenkin saada purkaa. Sitä tulee konfrontoida ja auttaa näin aggressiivista käsittelemään tunteitaan ja kohtaamaan aggression seurauksia. Vain silloin vuorovaikutus voi säilyä hyvänä.