Kokeeko jotkut oikeasti elämänsä mielekkäänä ja nautittavana vai onko se vain yksi iso huijaus, että kaikki eivät muka ole hieman masentuneita?

Uskon että kaikki ihmiset ovat vähän masentuneita joskus, eli että se kuuluu elämään täällä maailmassa. "Plussan puolelle" voi arvio omasta onnellisuudesta silti jäädä. En siis määrittele masennusta siten, että se on aina "miinuksen puolelle" jäämistä.

Vaikkei itse kärsisi, jokainen joutuu todistamaan kärsimystä ympärillään eikä se voi olla vaikuttamatta mielialaan aina välillä. Lisäksi pitkiin ja hyviinkin ihmissuhteisiin sisältyy aina vähän epävarmuutta ja ristiriitoja, mikä aiheuttaa surumielisyyttä. Monet unelmoivat suurista ihanista asioista eikä todellisuus usein vastaa sitä lähellekään, ja jossain vaiheessa he tajuavat, että elämä tässä maailmassa on aina vajaata unelmiin nähden.

Ei se välttämättä kyynistymistä aiheuta, vaan sitä että joutuu hyväksymään puutteet ja ongelmat tosiasioina.

Todellakin koen :) enkä ole päässyt helpolla, mutta olen herkästä luonteestani huolimatta hyvin vahva sekä aidosti positiivinen..

No eihän kaikki ihmiset ole masentuneita. Onneksi.

Minä tosin olen.

Menetin rakkaan läheisen hiljattain, ja olen tehnyt myös vähän liikaa töitä. Nyt minulla on selviä masennuksen oireita, vaikeus repiä itsensä töihin, huono tuuli ja lisääntynyt unen tarve.

Koen elämän (ja kuoleman!) syvästi merkitykselliseksi. Läheisen menettämisessäkin on valtavan syviä ja kirkkaita sävyjä, joita kaikkia sana suru ei millään kuvaa. Elämäni ei oireistani huolimatta ole kärsimystä eikä kurjaa. Juuri nyt on vain hankala löytää otetta. Voisinpa lusmuilla vielä kuukauden. Valitettavasti ja onneksi en voi, työstä on saatava ote.

Minulla on tosi hienoja, merkityksellisiä ihmissuhteita. Mitä isompia asioita uskaltaa katsoa, sitä isompia asioita voi jakaa.

Jos selvittää itselleen, mitä haluaa, ja menee niitä asioita kohti, lupaan ettei elämä tunnu merkityksettömältä. Kamalalta voi kyllä välillä tuntua :D

Olet joko elävä tai kuollut.

Ihminen tarvis vapautta. Sellaista ihan oikeeta vapautta.

Olin, mutta sitten lähdin opiskelemaan uutta alaa ja olen kuin eri ihminen.

Elämä on nykyisin yleisesti ottaen aika mukavaa. On ihastuttava vaimo, hyviä ystäviä, taloudellinen tilanne on hyvä ja jatkuvasti keksin uusia haaveita toteuttamieni tilalle. On kivoja harrastuksia jne. 

Masentunut en ole ollut ikinä ja terveyskin on hyvä. Tietysti maanantai-aamuna on tympeää herätä, vaikka olenkin koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa unelmatyössä paremmalla palkalla, kuin ikinä nuorena uskalsin edes unelmoida.

Hannu Hanhi kirjoitti:

Elämä on nykyisin yleisesti ottaen aika mukavaa. On ihastuttava vaimo, hyviä ystäviä, taloudellinen tilanne on hyvä ja jatkuvasti keksin uusia haaveita toteuttamieni tilalle. On kivoja harrastuksia jne. 

Masentunut en ole ollut ikinä ja terveyskin on hyvä. Tietysti maanantai-aamuna on tympeää herätä, vaikka olenkin koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa unelmatyössä paremmalla palkalla, kuin ikinä nuorena uskalsin edes unelmoida.

Masentuneet alapeukuttavat, jos jollain menee hyvin. Ei hirveästi sympatiaa herätä.

Ainakin lapsen takia haluan elää ja hän myös ilahduttaa joka päivä.

Minusta elämä on ihanaa. Pieniä asioita jotka tuovat iloa, kuten hyvä ruoka, puhtaat lakanat, miten mukava kotona ylipäänsä on olla, lenkkeily jne. Toki myös isompia iloja, mutta nuo pienet on sellaisia mistä voi nauttia joka päivä.