Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset närkästyy, kun mua "ei saa ikinä kiinni"
30.01.2021 |
Missä vaiheessa tää kääntyi niin, että ihmiset yrittää hoitaa kiireellisiäkin asioita vain viesteillä?
Koko ajan käy niin, että joku soittaakin "olen laittanut sulle jo tunteja sitten viestin, mutta et vastannut niin oli pakko soittaa blaablaablaa".
Ei mulla ole puhelin koko aikaa hollilla ja eikö järkikin sano, että jos on jotain tärkeämpää niin kannattaa soittaa. Eihän sitä viestin piippausta kuule niin hyvin, kuin sitä että puhelin hetken soi.
Olen yrittänyt sanoa ystävällisesti, että mut saa soittamalla varmemmin kiinni, mutta ei tunnu menevän jakeluun.
Kiitos ja anteeksi, oli pakko vähän purkautua....Helpotti jo vähän :)
Kommentit (15)
Itellä välillä appeista esim whatsappista ilmoitukset pois. Vanhanaikainen tekstari tai puhelu tavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetpä ittestäs toosi tärkeen , kyllä nyt jokainen ymmärtää, ettei aina voi tai haluakkaan vastata viesteihin.Mitäpä saavutit avautumisellasi ?
Vierailija kirjoitti:
Teetpä ittestäs toosi tärkeen , kyllä nyt jokainen ymmärtää, ettei aina voi tai haluakkaan vastata viesteihin.Mitäpä saavutit avautumisellasi ?
Helpotti, kun sain anonyyminä avautua.
Ja kaikki ei tunnu ymmärtävän, kun aina pitää mainita "kun et vastannut viestiin, niin oli pakko soittaa". Toiset on selvästi närkästyneitä, toiset neutraaleja. Se oli se pointti tässä.
Ja ekalle vastaajalle - tiedän, että voi. Mutta mun mielestä viestit on enemmän sitä varten, jos on jotain ei-tärkeää asiaa. Ja joskus kuulenkin viestiääneen, mutta en viitsi siihen heti reagoida ja sitten se unohtuu.
Mulla on ihan normipuhelin, onneksi ei kaiken lisäksi whatsapit ym piippaile..
Niin missä vaiheessa siitä ylipäänsä tuli normi, että aina olisi oltava tavoitettavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pitäisi tosiaan olla aina tavoitettavissa, oli sitten kokouksessa, hautajaisissa tai vaan töissä. Varsinkin nuori sukupolvi, tälläkin palstalla, on ollut sitä mieltä, että ei ole mitään tilaisuutta missä ei voisi heti vastata. No on! Itse en esimerkiksi autolla ajaessa vastaa kuin puheluhin, bluetooth kun on käytössä ja ne voin hoitaa kajarin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pitäisi tosiaan olla aina tavoitettavissa, oli sitten kokouksessa, hautajaisissa tai vaan töissä. Varsinkin nuori sukupolvi, tälläkin palstalla, on ollut sitä mieltä, että ei ole mitään tilaisuutta missä ei voisi heti vastata. No on! Itse en esimerkiksi autolla ajaessa vastaa kuin puheluhin, bluetooth kun on käytössä ja ne voin hoitaa kajarin kautta.
Mä olen itse vähän semmoinen ennen kaikki oli paremmin -tyyppi. Yleensä en kyllä pahoita mieltäni tällei muiden tekemisistä, mutta jatkuva syyllistäminen ärsyttää.
Mun äitihän esim soittaa (sen jälkeen kun on laittanut viestin "onko kaikki hyvin?), jos en ole yhteen päivään näkynyt online facebookissa :D
Olen 32 v. Olen kasvanut lapsuuteni siellä 90-luvulla ja oman kännykän sain ehkä vasta siinä vitosluokalla.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen ei ole pakko olla aina tavoitettavissa. Suurin osa ihmisistä on niin itsekkäitä ja toimettomia etteivät ymmärrä että kaikki eivät ole kokoajan puhelin kädessä
Joo joskus vastaava ulinaa kuulin, mutta aika äkkiä kaikki tajusi että minua ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä närkästyykö ihmiset siitä kun ne ei saa mua ikinä kiinni koska ne ei ole saanu mua ikinä kiinni.
Siis tänään oli ihan käsittämätön juttu. Kahdeksanvuotiaan tyttäreni mummu (eksän äiti) soitti minulle, että miksi lapseni ei vastaa puhelimeen. Että ollaanko me jossain menossa. Olivat useamman ihmisen voimin yrittäneet soittaa 'että katsotaan jos se vaistaisi tuolle toiselle' ja sitten porukalla huolestuneet, kun ei vastannut.
Ja lapseni puhelin on yleensä äänettömällä, jää äänettömälle koulupäivän jälkeen.
Pitäisikö meidän olla tavoitettavissa koko ajan? Ja mikä ajatus tässä ylipäätään on taustalla - että täällä me yhdessä katselisimme kun puhelin soi ja vastaamme vasta sitten, kun joku mieluinen ihminen soittaa?
Tosi ahdistava olo tuli tuosta koko jutusta. Kyse on tosiaan alakouluikäisestä lapsesta. Pitääkö hänenkin olla jo tavoitettavissa omasta puhelimestaan koko ajan?
Olen myös elänyt lapsuuteni 80-luvulla, jolloin - halooo - kotona oli lankapuhelimet ja siinä se. Jos oltiin kotona, vastattiin. Jos ei oltu, mistään ei tiennyt, että joku oli soittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lankapuhelinaikaan ihmiset kävivät töissä, kaupassa, pihatöissä jne. Tavoitti, jos sattuivat olemaan sisällä puhelimen soidessa.
Nyt pitäisi kännykkää pitää mukana 24/7. Ei kiitos, en kuskaa kännyä tupakalle, vessaan tai kauppaan! Osaan kyllä katsoa tulleet viestit ja vastaamattomat puhelut. Vastaan ja soitan takaisin virka-ajan puitteissa, jos/kun ehdin ja katson kiireelliseksi/tarpeelliseksi.
Yli puolet aivan tarpeettomia, puutaheinää-kysymyksiä.
Olin ennen kiltti ja vedätettävissä. No impulssihäiriöiset exät (silloin en ollut vielä kuullut narsismista) soitteli milloin niille sopi.
Kuvio oli: olen rauhassa ja tyyppi soittaa. Vastaan että juuri nyt ei sovi. No pari minuuttia ja hän on jo ovella. Milloin mitäkin vailla. Ei mitään kunnioitusta ajankäyttöäni, kotiani, omaisuuttani, kehoani kohtaan. Piru tahtoi ja piru sai.
Jos jonkun asian voisin jälkeenpäin muuttaa, se olisi, että en koskaan vastaa puhelimeen.
Nykyään on kaverit tasokkaampia ja kyllä, asioimme vain tekstiviestein. Tapaamisesta sopiessa, molemmilla on mahdollisuus ensin katsoa kalenteria. Tosi ystävyys perustuu siihen että kunnioittaa toisen ajankäyttöä. Aivan huonoimpia on soittelijat, jotka olettaa että toinen on vaan häntä varten, aina hälytysvalmiudessa.
Ainoa poikkeus, äitien on oltava tavoitettavissa jos pieni lapsi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, etten mä ole ainoa, kenen mielestä EI tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa! Teitte mun päivästä paremman.
Viestin merkkiäänen voi kyllä vaihtaa kuuluvammaksi.