Muita pienten lasten perheitä, joilla omat vanhemmat myös avun tarpeessa?a

Onko ketään muita? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia

t. ap

En ole juuri tuollaisessa tilanteessa, mutta ap:na hakisin apua kunnalta tai kaupungilta.

Yrittäisin hakea vanhemmille omat avustajat, ja kävisin myös purkamassa huolitaakkaani esim. ammattikorvan luona.

Koska teillä on vielä pieniä lapsia, voisin jälkimmäisessä tapauksessa kysyä neuvolasta keskusteluryhmää tms.

Sama tilanne. Olisin toivonut, että vanhemmista olisi apua lastenhoidossa, mutta sen sijaan sainkin tuplatyöt kun pitää huolehtia heistä. Ja päälle vaativat omat työt.

Onneksi on korona, niin mies ei ola jatkuvasti matkalla vaan hoitaa oman osuutensa kodin ja lastenhoidosta.

Näinhän se menee. Olemme mieheni kanssa vanhempiemme jo iällä tulleita lapsia ja tehneet omat lapsemme yli kolmekymppisinä myös. Nyt on alakouluikäiset lapset ja 80v vanhemmat, joten yritetään revetä parhaamme mukaan eri suuntiin.

Teette huoli ilmoitukset vanhemmista, heitä ei voi pakottaa ottamaan apua vastaan, mutta sinun pitää olla myös vahva heitä kohtaan ja sanoa että sinä et voi auttaa aina vaan täytyy ottaa apua vastaan myös muilta.

Ei ihan sama tilanne. Mutta olen miettinyt paljon vanhempien auttamispakkoa. Mulla ja miehellä huonot vanhemmat molemmilla, väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsuudessa. Kummatkaan ei ole halunneet olla isovanhempia lainkaan, eli eivät ole pitäneet yhteyttä, eivät ole tavanneet lapsiamme, eivät ikinä ole hoitaneet-auttaneet, ei mitään huomiota lapsille koskaan, esim ei edes synttärionnittelua tekstarina tai joululahjaa.

Ovat eläneet viimeiset 15 v niinkuin heillä ei olisi lapsia ja lapsenlapsia ollenkaan.

Nyt alkavat olla yli 75 ja alkaakin tarvimaan apua, ei vielä normielämääm mutta isompiin juttuihin, mökillä ja talon rempoissa.

Ei huvita yhtään auttaa. Mokomat itsekkäät paskat.

Ap se ratkaisee oliko ne hyvät vanhemmat vai oliko kaltoinkohtelevat. Jos hyvät niin auta, jos paskat niin älä auta.

Kotihoidolta avut. Jos asuvat omissa taloissa niin talot myyntiin. Tilannehan on se, että avun tarve vain lisääntyy. Jos nyt ajattelee, että käynpä tunnin viikossa auttamassa niin kohta tarvivat kaksi tuntia ja sitten päivittäin apua. Sitten on vaikea enää lopettaa, kun on alun perin hommaan suostunut.

Kyllä tässä yritetään pitää puoliamme niin hyvin kuin pystyy ja avut vanhemmille ja järjestää muuttoa yms.

Mutta vaikka saisi paljon apua kotiin, sekään ei oikeasti ratkaise läheskään kaikkea. Sen ruoan ja siivouksen lisäksitekemistä riittää: Yhtä ollaan juuri kotiuttamassa sairaalasta asuntoon, joka ei ole esteetön ja jossa ei turvallisesti pärjää. Ollaan nyt juostu kesken töiden puhumassa sairaalan kanssa moneen kertaan, ettei tämä onnistu näin. Ensi viikolla jatketaan ja kotihoitoon pitäisi olla yhteydessä samoin kuin selvittää kuntoutus. Sairaalasta pitäisivät itsestäänselvänä, että me päästään kesken päivän saattamaan tutkimuksiin yms, mutta on kyllä ilmoitettu, ettei oikeasti onnistu kuin satunnaisesti.

Asunto pitäisi vaihtaa, mutta kuka senkin tekee? Me tietenkin. Pitäisi hoitaa asunnon myynti, uuden osto, muutto, rahoitus. Joista mikään ei ole kovin yksinkertaista, kun se lähes liikuntakyvytön pitäisi kyörätä pankkiin ja saada arki toimimaan muuton keskellä jne. Tai en siis edes vielä tiedä miten tämä hoituu mutta taas siis aika monta selvitettävää asiaa lisää.

Ja sitten on kaikenlaista pienempää hoidettavaa: Milloin rollaattori pitää viedä korjaukseen, käydä apteekissa, hankkia vaatteita tai jotain muuta tavaraa

Toisten vanhempien tilanne on onneksi vaihteeksi ns. tasaisempi, joten nyt sinne ei niin hirveästi tarvitse tehdä ja hoitaa heidän puolestaan mm. hoidon saantia, mutta viime vuosi oli vaikeampi.

En kyllä oikeasti repeä tästä enää mihinkään keskusteluapuun, kun suurin ongelma on että vuorokaudesta loppuvat tunnit, kun jo työt ja lapset meinaavat viedä vuorokauden tunnit.

t. ap

t. ap

Mitä ihmeen uuden asunnon ostoa vielä mietitte vanhuksille?! Vuokralle asumaan heti, kun oma on myyty. Ei asioista tarvi tehdä hankalia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen uuden asunnon ostoa vielä mietitte vanhuksille?! Vuokralle asumaan heti, kun oma on myyty. Ei asioista tarvi tehdä hankalia.

No ihan sama: silti pitää muuttaa, vanha myydä jne. Ei sekään itsestään tapahdu tai vanhus pysty siihen nyt itse. Ja se uusi asunto pitää varustella esteettömäksi jne.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä joka asiaan liittyy yllättävä määrä selvittämistä, varsinkin, kun asioita yrittää hoitaa toisen puolesta. Ja yleensä vielä asioita, jotka pitää selvittää ns. virka-aikana. Äkkiseltään en olisi itsekään arvannut tekemisen määrää.

Ja tuo oli vain yksi kymmenistä isommista ja pienemmistä vuoden aikana vastaantulleista asioista. Yhden isommankin jutun hoitaisi, mutta kun näitä tuntuu tulevan aina uusia ja yleensä odottamatta, juuri kun on saanut yhden asian hoidettua. Asiat eivät sinänsä ole hankalia, vaan ongelma on jatkuva huoli ja se asioiden määrä ja se, ettei niistä tunnu tulevan loppua vaan paremminkin enemmän uusia tulee tilalle kun yhden saa hoidettua. Lisäksi moni asia tulee ennakoimatta, joten vaikka olisi millainen kiireviikko töissä ja lasten kanssa, ei pysty organisoimaan niille kalenteriin tilaa.

t. ap