Mietittekö lapsentekoa parinmuodostamisvaiheessa?
Kun aloitat tai olet aloittanut parisuhteen tai jopa vasta etsit kumppania, mietitkö onko hän sopiva isä (tai äiti) tuleville lapsille? Vai onko niin, että ihastut johonkin ja aloitat suhteen, ja vasta myöhemmin tulevat nämä lapsentekomietteet (jos edes tulevat)?
Kommentit (32)
Kyllä mietimme. Harjoittelimmekin sitä muutamia kertoja ennen parisuhteen aloittamista.
Mietin paljonkin, koska minun oli löydettävä sellainen puoliso, joka ei myöskään halua lapsia.
Erehdyin seurustelemaan pari kuukautta japanilaisen tytön kanssa, kunnes oli pakko tunnustaa, että en halua kuollaksenikaan sekarotuisia lapsia. Ainoa vaihtoehto oli jättää likka, mikä kyllä tuntui ja tuntuu edelleen ikävältä, kun toinen oli onnensa kukkuloilla ja muutenkin kiltti ja ystävällinen kumppani.
Olen 39v nainen. Ensimmäinen parisuhteeni päättyi ollessani 21 vuotias siihen kun tajusin, etten tee hänen kanssaan lapsia. En löytänytkään uutta puolisoa 9 vuoteen ja sinä aikana tajusin, etten halua lapsia lainkaan, joten en miettinyt lapsentekoa kun tapasin mahdollisia tulevia seurustelukumppaneita. Tapailun alussa kerroin, etten halua lapsia. Lopulta aloin tapailla itseäni lähes 10 vuotta nuorempaa miestä ja tapailu muuttui suhteeksi. Kolmen vuoden päästä saimme lapsen, suunnitellusti. Eli en miettinyt.
Menin nuorena naimisiin. Emme miettineet, ennenkuin täytin 30. Eli 10 vuotta olimme yhdessä.
Nyt olen toisessa avioliitossa. En todellakaan miettinyt. Ei haittaa, vaikka mies ei olekaan isätyyppiä. Omat lapseni olivat jo isoja mennessämme naimisiin.
Tottakai. Isoin haaveeni on saada omia lapsia. Nykyisessä tyttöystävässä eniten vituttaa, kun itse olisin tuon suhteen aktiivisempi. Ollaan kuitenki molemmat 35v ja oltu vuosi yhdessä. Mietin pitäisikö jättää tuon takia muuten kiva nainen.
Halusin ja sain lapseni 25-vuotiaana. En usko, että lapsiasia oli kovin pinnalla siinä vaiheessa kun parikymppisenä ihastuin hänen isäänsä, kyllä ajatus perheestä heräsi vasta sitten kun olimme jo olleet yhdessä kolmisen vuotta ja hankimme ensimmäisen omistusasunnon ja menimme naimisiin. Enempää lapsia en ole koskaan halunnut, joten sittemmin erottuamme sillä asialla ei ole ollut minulle mitään merkitystä "parinmuodostusvaiheessa" muuta kuin siinä mielessä, etten olisi alkanut olla miehen kanssa, joka haluaa vielä lapsia.
En miettinyt, olin niin nuori vielä, etteivät lapsentekokeskustelut olleet ajankohtaisia. Jos nyt lähtisin etsimään miestä, selvittäisin toisen näkökulman jo muutamien ekojen treffien aikana. Kello niin sanotusti tikittää.
Mietin sitä useita ketoja päivässä. Aina kun näen pantavan naisen.
Minä en miettinyt. Seksi kyllä oli mielessä. Mielestäni on ihana ajatus, että minä ja kumppanini elämme loppuelämämme vain toisiamme varten.
Kyllä. Tapailin satunnaisesti erästä miestä, joka oli ihan "ok". Yhtäkkiä aloin miettimään, että jos jatkan tätä suhdetta, päädymme seurustelemaan ja hupsista, voisin tulla raskaaksi. Silloin löin jarrut pohjaan, en todellakaan halunnut hänestä lapseni isää! Päätin ajatella tapaamiani miehiä aina ensin siltä kantilta. Nykyiseltä mieheltä tiedustelin melkein jo nimen kysymisen jälkeen, että haluaako hän lapsia. 😂
Olen toisella kierroksella. Kun olin valmis uuteen sihteeseen, olivat lapseni lähenemässä teini-ikää. Kyllä, otin huomioon, onko mies sopiva uusperheeseen, ja miten hän suhteutuu lapsiin.
Kun huomasin hänen rennon asenteen (uusperhe kun eisovi nipottajille), niin olin valmis. Esittelemään hänet lapsilleni.
En. Juttelimme kyllä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, että halutaanko lapsia vai ei. Vaikka meillä olisi ollut eri suuntaiset ajatukset niin olisin jatkanut suhdetta, koska tykkään miehestäni niin paljon ja en koskaan ole etsinyt miestä lapsien tekoa varten. Lapsia/lapsen aiomme kyllä saattaa alulle vielä tämän vuoden puolella kun nyt sitten on tullut molemmilla hinku siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ihastun vain ihmisiin joiden kanssa voisin kuvitella saavani jälkikasvua. Sehän seksissä aina riskinä on. Irtosuhteita en harrasta.
Aika pieni riski vahinkoraskauksille on (tai sitten jonkun pitäisi opiskella ehkäisyä). Itse aina olen haaveillut elämääni sulostuttavasta puolisosta ja olen sellaista etsinyt, en mitään lasteni isää.
On aina mennyt niin, että ihastun ja aloitan sen vuoksi suhteen. Ei siis niin, että haluaisin suhteen, ja etsisin jonkun, joka sopii toiveisiin, ja alkaisin olla yhdessä ilman ihastumista. Ja ihastumistahan ei voi päättää.
En edes tiedä, miten voisi etukäteen tietää, onko toinen hyvä isä - tai hyvä äiti? Itse aloin seurustella lasteni tulevan isän kanssa vähän yli parikymppisenä, ja täytyy sanoa, ettei meistä kummastakaan olisi voinut mitenkään aavistaa, millaisia vanhempia tulemme olemaan. Elimme silloin ihan erilaista elämää kuin sittemmin lasten kanssa. Joten kertokaahan, mitä ne merkit olisivat?
Vierailija kirjoitti:
Erehdyin seurustelemaan pari kuukautta japanilaisen tytön kanssa, kunnes oli pakko tunnustaa, että en halua kuollaksenikaan sekarotuisia lapsia. Ainoa vaihtoehto oli jättää likka, mikä kyllä tuntui ja tuntuu edelleen ikävältä, kun toinen oli onnensa kukkuloilla ja muutenkin kiltti ja ystävällinen kumppani.
Mutta ajattelepas, lapsenne olisivat todennäköisesti saaneet suht hyvät geenit, koska luultavasti ette jaa samoja huonoja geenejä.
Silloin kun toinen ilmoittaa haluavansa lapsen mietin kyllä. Jos taas toinen ei halua lasta ei asialla ole ollut merkitystä koska oletan ettei meille tulisi lasta. Minulle lapsiasia suuntaan tai toiseen ei ole ollut mikään kynnyskysymys parisuhteelle ja olen asettanut omaksi lapsiluvukseni 0-2. Nykyinen haluaa lapsen jossain vaiheessa ja kertoi sen jo suhteen alussa mikä jo sinänsä kertoo ainakin mulle jotain. Kertoi myös omista ajatuksistaan lapsiin liittyen ja nyt kun on vuosia kulunut ja olen nähnyt kumppanini toimintaa ja ollaan koettu kaikenlaista olen vakuuttunut hänen sopivuudestaan.
En halua lapsia. Ihastun ja rakastun ihmiseen, en hänen potentiaaliinsa tuottaa minulle lisää ihmisiä.
Ihastun vain ihmisiin joiden kanssa voisin kuvitella saavani jälkikasvua. Sehän seksissä aina riskinä on. Irtosuhteita en harrasta.