Miksei yliopistolla voida vaatia puhumaan ZOOMissa?

Varmaan jollain pikkukursseilla vaaditaankin aiheesta riippuen mutta massaluennoilla ei ole koskaan kaikkien tarvinnut puhua. Suurimmilla luennoilla on satoja kuuntelijoita. Ei siinä ole aikaa jokaisen kommentoida jotain. 

Ihmisiä paapotaan liikaa. Ei ihme, että työelämä saattaa tuntua tuollaisen jälkeen ahdistavalta. Voi olla, että puhuminen hirvittää, mutta elämässä vain joutuu tekemään paljon sellaista, mikä pelottaa ja tuntuu vaikealta.

Ihan hyvin voitaisiin vaatia kommentoimaan puhumalla.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jollain pikkukursseilla vaaditaankin aiheesta riippuen mutta massaluennoilla ei ole koskaan kaikkien tarvinnut puhua. Suurimmilla luennoilla on satoja kuuntelijoita. Ei siinä ole aikaa jokaisen kommentoida jotain. 

Kyllä niillä pikkuluennoillakin, joissa olen ollut mukana, on erikseen sanottu, että ei tarvitse puhua. Ihan hölmöjen hommaa mielestäni. Kyllä aikuisilta ihmisiltä voi vaatia, että sanoo yhden kommentin luennon aikana.

koulu on ihan vitsi nykyään. Ne ei opeta enää käytöstapoja, ei  vaadita mitään.

Jokaisen koti on YKSITYISTÄ aluetta. KODIN äänet eivät kuulu muille, eikä varsinkaan se mitä siellä NÄKYY.

Tiesithän ap, että Zoom-palvelin tallentaa kaiken sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän ap, että Zoom-palvelin tallentaa kaiken sinusta?

Ei tallenna. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen koti on YKSITYISTÄ aluetta. KODIN äänet eivät kuulu muille, eikä varsinkaan se mitä siellä NÄKYY.

Kamerahan saa joka tapauksessa olla pois päältä. Mutta miksi peruskoululaisten kotien äänet eivät ole yksityisiä? Ja minkälaista mekkalaa siellä kotona on, jos ei voi muutaman sekunnin ajan pitää mikrofonia päällä?

Perusteluina sille, ettei tarvitse sanoa mitään on mainittu erikseen se, että jos puhuminen ZOOMissa ahdistaa. Mutta kyllä pitäisi opiskelijan pystyä sanomaan muutama sana. Jos se on ahdistavaa, niin sitä suurempi on syy totutella siihen.

Introverttinä olen erittäin mielelläni sosiaalisesti eristäytynyt. Mutta kyllä silti voin puhua ZOOMissa, vaikka sekin jännittää. Eikä minulla ole kotona mitään niin salaisia ääniä, ettenkö voisi laittaa mikrofnia lainkaan päälle.

Kai luennoitsija voi olettaa, että opiskelija voi sanoa pari lyhyttä kommenttia. Sinänsä on tärkeää, että paniikkihäiriöstä keskustellaan. Itselläkin on ollut varsinkin viitisen vuotta sitten paniikkihäiriöön verrattavia oireita. Oli vain pakko opetella selviämään niistä ja tukea sain kyllä YTHS:ltä paljon. Myös lääkkeitä käytin jonkin aikaa. Itse kirjoitan kommenit valmiiksi paperille sekä lähi- että etäopetuksessa, jotta on helpompi sanoa ne ääneen siitä lukien. Koska opiskelen valitsemaani alaa, olen valmis myös keskustelemaan siihen liittyvistä asioista, vaikka olenkin tällainen rajoittunut tyyppi.