Lue keskustelun säännöt.
Aivot ei millään meinaa ymmärtää ystävän kuolemaa
25.01.2021 |
Hänet on haudattu 3 viikkoa sitten ja viimeksi eilen olin taas tohkeissani soittamassa hänelle kun tuli mieleen joku asia. Olimme toistemme parhaat ystävät 26 vuotta ja aika läheiset. Hän sai sairauskohtauksen jonka seurauksena menehtyi. On niin hirvittävän kova ikävä. Montakohan kertaa meinaan vielä hänelle olla soittamassa tai viestittelemässä. En pysty poistamaan numeroa puhelimesta.
Kommentit (10)
Otan osaa. Minulla vähän sama tilanne. Ystävä teki itsemurhan ihan vasta, hautajaisiin eivät päässeet kuin perheenjäsenet ja isovanhemmat (koska kuuluvat riskiryhmään iän lisäksi sairauksien takia).
En siis ole päässyt hyvästejä jättämään ja siksikään en voi asiaa oikein uskoa todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun hyvän ystäväni kuolemasta tulee tänä vuonna viisi vuotta ja vieläkin silloin tällöin "näen" hänet kadulla tms. kunnes sekunnin kuluttua tajua että eihän se hän ole. Ja kun näen jotain kivaa tai mielenkiintoista joka osuu meidän molempien mielenkiinnon kohteisiin, tulee mieleen "X se olisi tykännyt tästä" ja sitten iskee kauhea ikävä. En usko että läheisen ihmisen kuolemasta pääsee koskaan kokonaan "yli". Numeron poistin kännykästä vasta parin vuoden kuluttua kuolemasta.
Otan osaa. Kokemuksesta voin sanoa, että 3 viikkoa on asiassa lyhyt aika. Olitte 26 vuotta parhaat ystävät. Katsotaan 26 vuoden päästä uudestaan.
Aivot saattavat torjua asiaa suojaksesi. Mum parhaan ystävän kuolemasta tulee kesällä viisi vuotta. En ole aikoihin nähnyt unia hänestä. Enemmän kuolinvuonna ja sitä seuraavana. Nyt yhtäkkiä näin niin elävän unen, että itkin kun heräsin.
Ei se kunnolla ole mennyt jakeluun vieläkään. Pitkä prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Kokemuksesta voin sanoa, että 3 viikkoa on asiassa lyhyt aika. Olitte 26 vuotta parhaat ystävät. Katsotaan 26 vuoden päästä uudestaan.
Aivot saattavat torjua asiaa suojaksesi. Mum parhaan ystävän kuolemasta tulee kesällä viisi vuotta. En ole aikoihin nähnyt unia hänestä. Enemmän kuolinvuonna ja sitä seuraavana. Nyt yhtäkkiä näin niin elävän unen, että itkin kun heräsin.Ei se kunnolla ole mennyt jakeluun vieläkään. Pitkä prosessi.
Kiitos vastauksesta/vastauksista. Täällä taas itken silmät päästäni. Mielialat vaihtelee. Joskus nauran hauskoille muistoille ja joskus itken niin etten saa kunnolla henkeä. Aikaa tämä varmasti vie.
Ap
:( otan osaa. Mulla on ollut hieman samanlainen kokemus erosta (en siis vertaa näitä keskenään, teidän menetyksenne on paljon suurempi!!)
Mutta mulla eron jälkeen ollut olo että aivot ei tajua että miestä ei enää "ole". Odotan jotenkin usein että kaikki palaa ennalleen ja pian hän ilmestyy kotiin ja kaikki on hyvin. Mulla on mennyt nyt eka vuosi erosta siihen että "odotan" vain ja pikku hiljaa vasta nyt aivot ehkä on päivittyneet tilanteeseen.
Ero oli järkyttävä mutta tosiaan ei sama asia. Jotenkin vain "lohduttaa" kuulla että muidenkin aivot toimii näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanotto. Minä "näin" pitkään isääni tämän kuoleman jälkeen. Siis joku samankaltaisesti pukeutuva tai kävelevä ihminen kaupungilla sai aivoni hetkellisesti luulemaan että se on isäni. Pettymys oli aina yhtä musertava kun tajusin ettei se mitenkään voi olla hän.
Sulla on vaan normaalia hitaammat aivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:( otan osaa. Mulla on ollut hieman samanlainen kokemus erosta (en siis vertaa näitä keskenään, teidän menetyksenne on paljon suurempi!!)
Mutta mulla eron jälkeen ollut olo että aivot ei tajua että miestä ei enää "ole". Odotan jotenkin usein että kaikki palaa ennalleen ja pian hän ilmestyy kotiin ja kaikki on hyvin. Mulla on mennyt nyt eka vuosi erosta siihen että "odotan" vain ja pikku hiljaa vasta nyt aivot ehkä on päivittyneet tilanteeseen.
Ero oli järkyttävä mutta tosiaan ei sama asia. Jotenkin vain "lohduttaa" kuulla että muidenkin aivot toimii näin.
Miehesi on elossa
Hän ei vain rakasta sinua.
Ap on menettänyt ihmisen joka rakasti häntä
Miten kehtaat vertailla...
Ap olisiko sulle ok että ystäväsi eläisi, mutta pitäis sua i.dioottina, eikä haluaisi olla sun kanssa missään tekemisissä?
Olen pahoillani menetyksestäsi. Minun ystäväni kuolemasta on jo viisi vuotta, mutta silti hän tulee välillä mieleen ikään kuin olisi vielä elossa. Numeroa en ole poistanut, enkä aiokaan. Ehkä on myös lohdullista, että toisen muisto elää vahvana?