Lue keskustelun säännöt.
Suhde vai yksin
22.01.2021 |
Onko parempi elää elämänsä loppuun asti vain osittain tyydyttävässä suhteessa vai onko parempi olla yksin?
Meillä on joitakin ongelmia ja vaikea ymmärtää toisiamme, mutta vielä pelottavampaa on jäädä yksin. Yksineläminen voi sairastuttaa, kun olen tottunut toisen ihmisen läheisyyteen.
Kommentit (13)
Samoja pohdin, eri lähtökohdista tosin. Olen jo yhdestä ok-liitosta aikanaan lähtenyt. Nyt olen ajautunut toiseen samanlaiseen suhteeseen. Kumppanissani ei ole mitään vikaa, mutta jotain vaan puuttuu. En tiedä mitä tehdä. Menee tää elämä näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä eläminen tulee halvemmaksi ja on siinä tiettyä turvaa. Mutta voi tämä olla makuasiakin.
Kantsis ajatella siten että kun osaa, uskaltaa ja viihtyy yksin niin on valmis parisuhteeseen.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Mullla on ainakin itellä ollut niin askeettista elämä että ottaa vähän kaiken jo enepi seikkailuna ja silleen että jotain uuttakin tulisi elämään. EI ole mitäään menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Mullla on ainakin itellä ollut niin askeettista elämä että ottaa vähän kaiken jo enepi seikkailuna ja silleen että jotain uuttakin tulisi elämään. EI ole mitäään menetettävää.
Ihhmettelen etten ole kuollut dementiaan kolmekympppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä eläminen tulee halvemmaksi ja on siinä tiettyä turvaa. Mutta voi tämä olla makuasiakin.
halvemmaksi naiselle, kalliimmaksi miehelle
Riippuu ongelmien laadusta. Jos puoliso on esim alkoholisti tai muu addikti, en jatkaisi suhdetta. Jos taas jokin vähäpätöisempi asia potuttaa , kannattaa harkita tarkoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pääkopassa vaan on kaikki kunnossa niin parhaiten pärjää itekseen. Harmi, ettei monella näin ole.
En kyllä ymmärrä miksi se vaihtoehto on suhde tän kanssa tai yksin. Voihan olla hyvä suhde.
Yksi sopiva riittää.
Etsi se.
Anna jonkun sopivan löytää sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen päättänyt elää loppuelämäni yksin. Pari suhdetta olen kokenut ja totesin ettei ole minun juttu. Olen liian itsenäinen ja viihdyn parhaiten yksin, enkä halua ketään määräilemään, en halua tehdä kompromisseja. Koen että ihmisistä (erityisesti miehistä) on lähinnä haittaa.
Ymmärrän että yksinolo voi aluksi tuntua pelottavalta mutta jos ei ole ikinä yksin, ei voi mitenkään oppia tuntemaan tai ymmärtämään itseään, tietämään kuka on kun ei ole muita ympärillä.
Kannattaa opetella olemaan yksin, koska loppujenlopuksi me kaikki olemme aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos pääkopassa vaan on kaikki kunnossa niin parhaiten pärjää itekseen. Harmi, ettei monella näin ole.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata olla suhteessa, jossa on ongelmia, joita ei saada selvitettyä. Olen pyörittänyt talouttani 10v yksin. Tää on mun juttu. Mulla on miesystävä, jolla on oma koti. Teemme eri työvuoroa. Mies hoitaa lapsensa yksin. Tekee myös jonkin verran ylitöitä. Tää sopii mulle. Saan rakkautta ja läheisyyttä. Saan myös pitää itsenäisyyteni.
Minä valitsin elää yksin. Jätin taakseni miehen mukana aineellisesti turvallisen ja helpon elämän, ja sain tilalle riittävän turvallisen, omannäköiseni elämän. En kadu tippaakaan, päin vastoin. En hae uutta suhdetta, mutta elämä on heittänyt eteeni uusia vastakkaisen sukupuolen edustajiakin. Kenenkään kanssa en kyllä halua muuttaa yhteen.