Alkoholinkäytön lopettaneet

Mä yritän pysyä raittiina satunnaisia juhlia lukuunottamatta, niitä on vähän nykyisin. Tissutellut menemään vuosia jo liikaa ja totesin väsymyksen keskellä, että pakko saada jokailtainen punaviinin litkiminen kuriin... ei se oikein onnistu kuin kokonaan lopettamalla.

Vaikea sanoa miten onnistuu mutta toistaiseksi nyt tammikuu on mennyt hyvin kun muutoksen on huomannut vireystilassa ja kasvojen raikkaammassa ulkonäössä. Ihon sävy on tasaisempi eikä turvotusta ja silmäpusseja näy. En ole siis ollut mikään full-on juoppo, mutta nyt 40v tullessa täyteen huomasin yhtäkkiä, että nuorempana toiminut ei toimi enää ja olen ihan koomassa seuraavan päivän jos otan muutamankin lasin viiniä illalla. 

Pidemmän päälle myös rahansäästön uskoisi motivoivan, panee vaikka sen viinarahan jemmaan ja hankkii jonkun uuden vaatteen vaikka? Vyötärökin voi kaventua kun ei maistele juomia. 

Nyt kun ikää on melkein 35, niin ei enää kroppa jaksa samalla tavalla kuin vielä parikymppisenä. Krapulat on ihan helvetillisiä ja tuntuu, että vielä 1-2 päivää krapulasta menee toipuessa ennen kuin voi sanoa olonsa normaaliksi. Olen humalassa tosi puhelias, josta tunnen morkkista seuraavana päivänä, koska mietin mitä on tullut sanottua. Raittiina ei tarvitse potea krapulaa eikä morkkista ja se motivoi mua pysymään raittiina jatkossakin.

Hmm...mikä motivoi? Ehkä eniten se, että iän karttuessa alkoholi ei ”enää sopinut minulle”. Enää vuosiin en oikein ole saanut alkoholista sen positiivista rentouttavaa ja mieltä kohottavaa vaikutusta. Toisaalta myös palautuminen pienistäkin alkoholimääristä on ollut vuosi vuodelta hankalampaa: morkkis/alakuloisesta olotilasta tuli miltei vakio, unen laatu huononi ja muutoinkin hidas palautuminen urheilusta hidastui alkoholin vaikutuksesta entisestään. Kun ynnää plussat ja miinukset, on motivaatio helppo löytää. Toisaalta minua toki motivoi myös se, että minulla on nyt elämässäni yksi osa-alue vähemmän, rahaa säästyy, en juo elimistööni turhia kaloreita, eikä esim tarvitse juhlapäiviä ja viikonloppuja varten miettiä kaiken muun kaupassakäynnin lisäksi vielä alkoholin hankkimista - elämä on näin paljon yksinkertaisempaa. Tavallaan minua motivoi ja kannustaa myös alkoholista luopuneiden esimerkki.

Vatsa on yksi syy, miksi en juo ollenkaan enää, maha ei vaan tykkää. Lopettamisen laittoi kylläkin alulle se, että en enää jaksanut pomon voivoi-katseita, että taas toi vetää ihan lärvit. Siis en ole mikään joka viikonloppujuoja ollut, mutta moraalinen krapula oli aina sen verran rankka vaikka en olisi mitään erityistä tehnytkään, että päätin, että se on nyt tässä. Hyvin noita kännisiä työkavereita kerran vuodessa selvinkin päin kestää. Se vaan tuppaa olemaan joku ihme juttu, että joku ei juo. Aina pitää selitellä, yleensä olen autolla, se riittää.