Kumpaa työtä tekisit? Toinen puuduttavan tylsää ja ok palkka. Toinen mielekästä, mutta vähemmän palkattua.

A.

Mielekkyyttä ja jännitystä haen elämään harrastuksista ja muusta vapaa-ajan toiminnasta. Työ on vain keino rahoittaa se.

A kelpaisi mielihyvin. Olen niin kova stressaa kaikesta, että tylsä työ olisi mainio.

Mä ottasin ilman muuta mielekkäämmän. Töissä joutuu olemaan niin suuren osan valveilla olo ajasta niin miksi tuhlaisi sen ajan ei miellyttävään, jos pystyy valitsemaan myös mielekkyyden? Eihän tossa pakkassakaan ole niin isoa eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mä ottasin ilman muuta mielekkäämmän. Töissä joutuu olemaan niin suuren osan valveilla olo ajasta niin miksi tuhlaisi sen ajan ei miellyttävään, jos pystyy valitsemaan myös mielekkyyden? Eihän tossa pakkassakaan ole niin isoa eroa.

On siinä palkassa kuitenkin 700 euron ero. Nettona se on kuitenkin 350-400 euroa ja se on kuukausitasolla aika paljon.

Palkka onkin ainut asia, joka tässä hiertää. Muuten vaihtaisin työtä heti. Mutta mikään ei takaa sitä, että tulisin saavuttamaan nykyisen palkkatasoni edes ennen eläkeikää. Tämä kulttuuriala on kuitenkin aika tuulinen ala. Nyt vakityö, josta en ihan heti haluaisi hypätä pois. Kuolen kuitenkin tylsyyteen.

ap

Mulle ei muuta mahdollisuutta olisi kuin B.

Työ on oltava mielekästä ja motivoivaa, sehän heijastuu koko hyvinvointiin. Kiva lähteä töihin ja tuntee olevansa tarpeellinen. Tein aikoinaan muutaman vuoden töitä joihin motivaatio loppui tyysti, todella ahdistavaa. Lähdin opiskelemaan ja sen kautta sain osa-aikatöitä, palkka onneton mutta voi että oli ihanaa duunia!! Vieläkin ikävöin ja jäi tosi mukavat muistot.

Jos ala se mitä aidosti haluat elämältäsi, on B päivänselvä valinta. Jos ala ei ole, aidosti se mitä elämältäsi haluat, vaihda alaa ja löydää sieltä tuo B vaihtoehto. Sijoitat työhösi noin 30% ajastasi, joten sen olisi paras olla sellaista, josta aidosti nautit.

Valitsisin itse mielekkyyden, ja niin olen tehnytkin. Olen yo-merkonomi ja karjanhoitaja. Toimistossa istuminen ei sopinut mulle, mutta paskan lapioiminen kyllä. Töihin on aina kiva mennä, vaikka palkka reilusti putosi :)

Olen aika vaatimaton, joten kunhan laskut ja vuokran saa maksettua niin loppu on vain bonusta. Ruoka tietenkin ja siihen panostankin, samoin hyviin ja kestäviin työvaatteisiin. Mutta mä pärjään ihan hyvin ja olen onnellinen.

Nettona palkkaero jää aika vähäiseksi, joten työpäivän sisältö ratkaisee. Jotkut tykkää sluibailla koko päivän mitään tekemättä, toisille se on kauhistus. Vain sinä itse tiedät kummanlainen ihminen olet.

A. Mulla on nyt B.n palkka, mutta An työ. Katselen netflix sarjoja, langattomat pienet kuulokkeet vaan hiusten alla. Monet e-kirja ja äänikirjasivustot tarjoavat myös koneella luettavia versioita.

B on ainoa vaihtoehto. Olen työssä A ja tylsyydestä katselen jo sopivaa oksaa mihin ripustautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ottasin ilman muuta mielekkäämmän. Töissä joutuu olemaan niin suuren osan valveilla olo ajasta niin miksi tuhlaisi sen ajan ei miellyttävään, jos pystyy valitsemaan myös mielekkyyden? Eihän tossa pakkassakaan ole niin isoa eroa.

On siinä palkassa kuitenkin 700 euron ero. Nettona se on kuitenkin 350-400 euroa ja se on kuukausitasolla aika paljon.

Palkka onkin ainut asia, joka tässä hiertää. Muuten vaihtaisin työtä heti. Mutta mikään ei takaa sitä, että tulisin saavuttamaan nykyisen palkkatasoni edes ennen eläkeikää. Tämä kulttuuriala on kuitenkin aika tuulinen ala. Nyt vakityö, josta en ihan heti haluaisi hypätä pois. Kuolen kuitenkin tylsyyteen.

ap

Kuule, annan neuvon omasta kokemuksesta. Olen siis tuo joka ottaisi ehdottomasti B vaihtoehdon.

Sulla on vain yksi elämä, miksi tuhlaisit sen rahan takia tylsyyteen. Se on varma että ennenpitkää se käy pahasti psyyken päälle. Kun istut vanhana kiikkustuolissa ja muistelet elämääsi niin mitä arvelet, oletko tyytyväinen että rahaa on vähän enempi mutta vuodet kului ahdistuneisuudessa ja tylsyydessä. Elämä kantaa ihan varmasti vaikka hyppäät tuntemattomaan, ei se kaduta vaikka ei kaikki menisikään ihan kuin Strömsöössä, se kaduttaa jos et koskaan katso mitä mahdollisuuksia elämässä olisi ollut.

Puhun siis kokemuksen suuuurella rintaäänellä.

A, en edes rahan takia vaan sen takia ettei ole vastuuta ja työ ei tule kotiin.

Minä tein ekat 15 vuotta tylsää parempipalkkaista, hankin asunnon ja vaurastuin, sitten otin huonommalla palkalla mielekkään työn, koska sitten siihen oli jo varaa. Sun palkkaero on kyllä melko pieni noissa vaihtoehdoissa. Mitä tekisit sillä paremmalla palkalla, mitä sillä saat. 

Itse teen noita pienemmällä palkalla tylsää ja puuduttavaa työtä, mutta ei ole parempaakaan. Ja olen koulutettu, mutta ei tärppää. 

Vierailija kirjoitti:

A, en edes rahan takia vaan sen takia ettei ole vastuuta ja työ ei tule kotiin.

Juuri tämä! Itsekin olen jo tarpeeksi töistäni elämässäni stressannut ja tuollainen työ sopisi mielihyvin eläkeviraksi.

Voi myös olla, että et pysty kestämään tuota itkettävän tylsää työtä kovin montaa vuotta. Onko termi bore-out tuttu? Mulle kävi niin. lopulta oli pakko vaihtaa.

13

Tämähän on ihan puhtaasti asennoitumiskysymys. Tylsän työn voit ottaa siunauksena ja henkisesti helppona asiana elämässäsi.  Voin sanoa, että stressaava työ on kaikkea muuta kuin mukavaa. Joka työvuoro saat pelätä, että riittääkö osaamisesi tänään eteen tuleviin haasteisiin. Se on todellakin henkisesti raskasta, ihan sama mitä siitä maksetaan. Syö suorastaan elämänilon eikä enää osaa nauttia edes vapaa-ajasta.

B. Sitä aikana voit keksiä kolmannen kivan vaihtoehdon, paljon muutakin ja viihdyt samalla.

Pelkän otsikon perusteella meinasin sanoa B, mutta nyt kun luin tuota aloitusta, niin ehdottomasti A.

Olen saanut jo niin tarpeekseni kiireisestä, stressaavasta ja vastuullisesta työstä, ei kiitos enää ikinä. En myöskään halua enää vuorotöitä, jolloin säännöllisille harrastuksille ei jäisi aikaa, eikä pystyisi suunnittelemaan ja sopimaan mitään menoja ennen kuin tietää työvuoronsa. Mikään työ ei voi olla niin mielekästä, että se kompensoisi edes puoliksikaan noi miinuspuolet. Sitä paitsi saisin varmasti aikani kulumaan ihan hyvin tuossa A työpaikassa.

Noista kuvailluista en ottais kumpaakaan. Yleisellä tasolla kokemus opettanut, että mielummin mielekäs kuin tylsä työ, kunhan palkka on elämiseen riittävä.