Lue keskustelun säännöt.
Lapsella tylsää. Minä huono äiti en ehdi koko ajan leikkimään
22.01.2021 |
Me kuitenkin ulkoilemme joka päivä, leikin lapsen kanssa joka päivä useita tunteja, luen hänelle päivittäin jne. Mutta lapsi ei suostu yhtään leikkimään yksin vaan kyllästyy heti. Joudun tekemään jonkun verran kotitöitä ja yritän saada lasta niihin mukaan mutta hän ei halua osallistua eikä leikkiä vieressä. Ei koskaan eikä yhtään vaan kitisee ja itkee kyllästyneenä. Ääh. Hän haluaisi että koko ajan vain leikin hänen kanssa leluilla. Kattilaleikit ei käy jne. Tunnen olevani huono äiti kun en jaksa tauotta leikkiä. Enkä ehdikään.
Kommentit (18)
Lapsella saa ollakin välillä tylsää ja voi itsekin keksiä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kun sen lapsen pitää pitkästyä ja kyllästyä. Se ei opi koskaan keksimään itse mitään, jos sille katetaan kaikki viihdytys nenän eteen. Vaikuttaa siltä, että näin on tehty.
No, vielä ehtii oppimaan.
Sinä voit opettaa lapsen itsenäisemmäksi. Sinä voit myös hankkia lapselle sopivia virikkeitä ja tekemistä, joista leikki tai askartelu on mielenkiintoista aloittaa. Lapsen voi ottaa helposti mukaan myös kotitöihin, mutta tietenkin jos "kotityöt" ovat av:lla oloa, niin siihen lasta ei voi ottaa mukaan.
Sinä olet nyt vastuussa lapsesi hyvinvoinnista ja aktiivisuudesta. Sinä olet sen lapsen halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Kuule kun sen lapsen pitää pitkästyä ja kyllästyä. Se ei opi koskaan keksimään itse mitään, jos sille katetaan kaikki viihdytys nenän eteen. Vaikuttaa siltä, että näin on tehty.
No, vielä ehtii oppimaan.
Jep, kun ap luuhaa tuntikausia tällä palstalla ja muualla vastaavissa tosi tärkeissä paikoissa, niin lapsella saattaa olla tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella saa ollakin välillä tylsää ja voi itsekin keksiä tekemistä.
Kaikissa kodeissa ei ole yksinkertaisesti mitään tekemistä lapselle. Ei saa tehdä mitään, ei voi tehdä mitään, ei ole välineitä tehdä mitään ja pitäisi vain olla onnellinen siitä olemattomasta, mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella saa ollakin välillä tylsää ja voi itsekin keksiä tekemistä.
Kaikissa kodeissa ei ole yksinkertaisesti mitään tekemistä lapselle. Ei saa tehdä mitään, ei voi tehdä mitään, ei ole välineitä tehdä mitään ja pitäisi vain olla onnellinen siitä olemattomasta, mitä on.
Naula lattiassa?
Supernannyn haastattelussa sanottiin, että vanhemman tehtävä on ohjata lasta itsenäiseenleikkiin ja tylsyys on tärkeä kokemus, ohjaa lasta ratkaisemaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, huomiota voi antaa myös liikaa.
Mekin aina valitettiin äitille, että on tylsää. Yleensä ehdotti piirtämistä tai siivoamista (humoristi kun oli🤭) ja jollei se kelvannut, saatiin ihan itse keksiä tekemistä. Tuollaisen lapsuuden jälkeen löysimme kaikki kolme omat harrastukset ja ammatit, äitin ei tarvinnut niistä päättää. Minusta hyvä äiti antaa lapsen kokea myös ikäviä tunteita, eikä tarjoa kaikkea tarjottimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kehityksen kannalta on vain hyvä, että sillä on välillä tylsää. Itsekin lapsena valitin äidille, miten ei ole mitään tekemistä. Äiti aina ehdotti siivoamista tai jotain vastaavaa. Kappas vaan, sen jälkeen sitä löytyikin jotain kivempaa tekemistä.
Hyvä vaan, jos oppii käsittelemään pieniä pettymyksiä lapsena. Onhan se varmasti sinulle äitinä rankkaa, kun lapsi huutaa ja kiukuttelee mutta pysy lujana.
Ei sinun tarvitse "koko ajan" leikkiä lapsesi kanssa. Olet aikuinen, jolla on aikuisen elämä. Ei sinun äitinä tarvitse eikä pidäkään olla lapsesi leikkikaveri.
Tehkää jotain kivaa yhdessä joka päivä vaikkapa puoli tuntia. Jopa tunti. Intensiivistä yhdessäoloa, joku askartelu, ääneen lukeminen, lautapeli tms. Sitten se loppuu ja lapsen on sen jälkeen keksittävä omaa tekemistä.
Voit myös pyytää häntä apuun kotiaskareisiin, esim. 15 min päivässä ja vähän enemmänkin, jos hän ei ole ihan pieni. Pöydän kattamista, pieniä järjestelytehtäviä, voit pyytää häntä irtottamaan kuivuneet lehdet viherkasveista, järjestämään jonkun laatikon, mausteet tms.
Mutta tosiaan loppuaika hänen on osattava keksiä tekemistä ominpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Me kuitenkin ulkoilemme joka päivä, leikin lapsen kanssa joka päivä useita tunteja, luen hänelle päivittäin jne"
Tuo on liikaa!
Olet nyt tekemässä lapsestasi ihan passiivista, kun olet ryhtynyt hänen kaverikseen ja palvelijakseen.
Nyt muutos asiaan. Ulkoilu ja tunti leikkiä sisällä on ihan hyvä määrä ja loput on hänen osattava itse, se on vaan opittava. Sinulla on kasvattajana tässä nyt vastuu, että lapsi oppii itsenäisemmän olemisen. Osallistumalla joka päivä näytät välittäväsi ja olette tärkeässä vuorovaikutuksessa, muttei siitä pidä tehdä useiden tuntien leikkisessiota joka päivä.
Minusta se ei ole äidin tehtävä leikkiä lapsen kanssa.
Noin siinä käy jos lapsi tittuu siihen että äitin kanssa leikitään. Kyllä yksinkin pitäs keksiä tekemistä ellei muita lapsia ole seurana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee toinen lapsi. Pyydä kylään lapsia. Laita lapsi päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mekin aina valitettiin äitille, että on tylsää. Yleensä ehdotti piirtämistä tai siivoamista (humoristi kun oli🤭) ja jollei se kelvannut, saatiin ihan itse keksiä tekemistä. Tuollaisen lapsuuden jälkeen löysimme kaikki kolme omat harrastukset ja ammatit, äitin ei tarvinnut niistä päättää. Minusta hyvä äiti antaa lapsen kokea myös ikäviä tunteita, eikä tarjoa kaikkea tarjottimella.
Meillä käskettiin juoksemaan talon ympäri. Aika äkkiä opin olemaan kyselemättä ja keksin itse tekemistä
Kun lapsemme olivat pieniä, niin en leikkinyt heidän kanssaan paljoa. Olimme paljon ulkona ja kävimme retkillä, teimme pihatöitä, leivoimme, teimme ruokaa, siivosimme ja muuta kyllä, mutta lapset keksivät itse aktiivisesti leikkinsä. Joskus olin hetken kaverina piirtämässä, tein muutamia hiekkakakkuja, luin heille jne., mutta mihinkään nukkeleikkeihin en lähtenyt tai legojuttuihin. Lapsista tuli kaikista ihan järkeviä fiksuja nuoria, jotka osaavat ja keksivät nytkin muuta tekemistä kuin kännykän näplääminen. Sitäkinnsaa tehdä, mutta näyttää heillä olevan muutakin + tietenkin harrastukset.
Ei kukaan äiti ehdi koko aikaa leikkiä lapsen kanssa eikä pidäkään! Tästä ei nyt käy ilmi minkä ikäinen lapsi, toivon mukaan ihan pieni taapero eikä isompi lapsi joka on passattu tuommoiseksi kitisijäksi. Yksivuotias ei sillä tavalla vielä osaa keksiä omia leikkejään, kaksivuotias saattaa jo osata ja kolmevuotiaan pitäisi jo osata edes vähän (on toki yksilöllistä). Tylsyys on lapselle hyväksi, jos lapsi on tottunut, että joku koko ajan viihdyttää niin tottakai se kitisee, mutta hiljalleen se alkaa oppia leikkimään itse. Leikin voi myös käydä laittamassa alulle ja lähteä sitten hetkeksi muihin hommiin, tai leikkiä esim piilosta jolloin lapsen piiloutuessa ehdit hoitaa muutaman kotihomman. Me ollaan myös leikitty siivoojaa, lounasravintolaa (minä olen tarjoilija ja lapsi tulee sitten laittauduttuaan keittiöön lounaalle) ja kyläilyjä (lapsi laittaa omaan huoneeseen kahvitarjoilut ja minä menen kahville hetken päästä), päiväkotia ym jossa voi tehdä kotitöitä siinä sivussa. Vaatii vaan vähän mielikuvitusta :)
Kotitöihin lapset kannattaa kyllä ottaa mukaan jo ihan pienestä, yleensä taaperot ovat innokkaita "auttamaan" kaikessa. Minun 2-vuotiaan mielestä astianpesukoneen tyhjentäminen, imurointi ja pölyjen pyyhkiminen on ihan parhaita juttuja ikinä, ja pikkuhiljaa hänestä alkaa olla jopa oikeasti apua. Osaa laittaa tietyt astiat paikalleen, imuroida rikkaimurilla pudonneet murut, pölyjä minun ei tarvitse itse pyyhkiä kuin korkeimmista paikoista kun 2- ja 5-vuotiaat hoitaa. Mutta tähän pääseminen on vaatinut vaivannäköä kun he olivat pieniä, sen sietämistä, että joku häärii jaloissa kaikkia kotitöitä tehdessä hidastamassa hommia.
palstalla makaamiseen on aina aikaa. mitäs siitä lapsesta