Lue keskustelun säännöt.
Paavali naisten asialla
16.01.2021 |
Apostoli Paavalia on aikojen kuluessa nimitelty, jos nyt ei aivan naisvihaaksi niin ainakin vanhaksipojaksi, joka ei ymmärtänyt mitään kauniimman sukupuolen päältä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Edellisessä luvussa esittelimme jo kolme hänen ystäväänsä: Lyydian, Foiben ja Rufuksen äidin. Kirjan viimeisessä luvussa kuvaamme vielä Paavalin muita naispuolisia työtovereita. Käymme myös läpi ne Raamatun kohdat, joissa apostoli puhuu naisen paikasta seurakunnassa ja perheessä.
Priscilla - Paavalin kouluttama naisteologi
Taustaa
Paavalin rakkaimpiin uskonsisariin ja työtovereihin kuului juutalaisnainen nimeltä Priscilla. Hänet apostoli kohtasi ensimmäisen kerran syksyllä 50 jKr., ja nämä kaksi pysyivät ystävinä elämänsä loppuun asti. Priscilla ei ollutkaan kuka tahansa tytönhupakko, sillä jopa kirkkoisä Tertullianus kutsui häntä "pyhäksi Priscaksi, joka saarnasi evankeliumia".
Priscillan mies Aquila oli alun perin kotoisin Pontoksesta, Mustan meren rannikolta. Meille ei kerrota, missä vaiheessa hän kääntyi kristityksi, mutta mahdollisesti se tapahtui jo kotiseudulla. Pontoslaisiakin oli näet niiden pyhiinvaeltajien joukossa, jotka ensimmäisenä helluntaina kuulivat apostolien julistavan ilosanomaa kukin omalla kielellään (Apt.2:9). Myös Pietarin kirjeen alkutervehdyksestä näemme, että Pontoksessa oli elävä seurakunta jo apostolisena aikana (1.Piet.1:1).
Jossakin vaiheessa Aquila oli muuttanut Mustan meren rannikolta Roomaan. Maailman pääkaupungissa hän kohtasi tulevan vaimonsa Priscillan. Milloin kristinusko saapui Roomaan, siitä ei ole varmaa tietoa, mutta mahdollisesti sekin tapahtui pian ensimmäisen helluntain jälkeen. Joka tapauksessa voimme olettaa Aquilan ja Priscan tutustuneen Rooman seurakunnassa ja toimineen aktiivisesti sen jäseninä.
Uusi testamentti niputtaa Priscillan ja Aquilan nimet aina yhteen, mutta ei puhu mitään heidän perhekunnastaan. Kuudesti heidät mainitaan Uudessa testamentissa, joista neljässä tapauksessa vaimon nimi esiintyy ennen miehen nimeä. Paavali kutsuu Aquilan vaimoa aina Priscaksi; Luukas sen sijaan käyttää pitempää muotoa Priscilla (Apt.18:2, 18, 26; Room.16:3; 1.Kor.16:19 ja 2.Tim.4:19).
Vaikuttaa siltä kuin pariskunnalla ei olisi ollut lapsia. Myös se seikka, että Priscilla oli opetellut miehensä käsityöammatin ja pystyi liikkumaan tämän kanssa maasta toiseen, tuntuisi viittaavan samaan suuntaan. Lapsettomuuden surusta huolimatta avioliitto oli ilmeisen onnellinen ja tasapainoinen. Miehellä ja vaimolla oli yhteinen ammatti, yhteinen usko ja yhteisiä vastuutehtäviä seurakunnassa. Myös vaimo pystyi käyttämään aikaansa ja energiaansa täysipainoisesti Jumalan valtakunnan työhön, koska hänen kätensä eivät olleet kotitöihin sidotut.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aquilas ja Priscilla olivat siis kristittyjä saapuessaan Korinttiin vuonna 49 jKr. Tuona vuonna oli Roomassa tapahtunut katastrofi: keisari Claudius oli suuttunut juu talaisiin ja ajanut heidät pois pääkaupungista. Tämän tapauksen mainitsee myös roomalainen historioitsija Svetonius kertoessaan Claudiuksen hallitusajasta (25.4): "Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta". Mahdollisesti Svetonius oli siinä uskossa, että Chrestus (Kristus?) eli tuolloin Roomassa ja aiheutti jatkuvia rettelöitä juu talaisten välille.
Kohtaaminen Korintissa
Aquila ja Prisca lähtivät siis pakon edessä pois Roomasta ja asettuivat asumaan Kreikan suureen satamakaupunkiin Korinttiin. Varmaan Priscillan oli vaikea jättää kotinsa ja kontunsa ja lähteä pa kolaiseksi uuteen maahan. Korintissa ei vielä tuohon aikaan ollut seurakuntaakaan, mikä tuntui suurena puutoksena kristityn pariskunnan elämässä. Mutta jo vuoden sisällä karkotuksesta Aquila ja Prisca kohtasivat yllättäen maanmiehensä Paavalin, joka oli ehtinyt toisella lähetysmatkallaan Korinttiin asti. Ilo uusien uskonystävien löytymisestä oli varmaan molemminpuolinen, etenkin kun ammattikin heillä oli sama.
Paavali lähti sitten Ateenasta ja meni Korinttiin. Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta olevan juutalaisen, ja tämän vaimon Priscillan. He olivat äskettäin tulleet Italiasta, koska Claudius oli karkottanut Roomasta kaikki juutalaiset. Paavali meni heidän luokseen ja jäi työskentelemään heidän kanssaan, sillä heillä oli yhteinen ammatti; he olivat teltantekijöitä (Apt.18:1-3).
Priscilla miehineen kutsui ystävällisesti vanhapoika Paavalin asumaan kotiinsa. Apostoli vaikutti ulkonaiselta olemukseltaan pikemminkin heikolta ja sairaalloiselta kuin korkeasti oppineelta ja puhetaitoiselta mieheltä. Tullessaan Korinttiin hän oli vakaasti päättänyt, ettei aio saarnata siellä mitään muuta kuin ristiinnaulittua Kristusta (1.Kor.2:1-). Pian kaupungissa syntyi kuitenkin suuri herätys. Useita sataman ilotyttöjä tuli uskoon, samoin muita alempien yhteiskuntaluokkien jäseniä (1.Kor.1:26). Myös synagoga joutui käymistilaan, kun kokonaista kaksi sen esimiehistä kääntyi kristityiksi: ensin Crispus, sitten Sostenes (Apt.18:8 ja 17). Kokouspaikka oli siirrettävä synagogasta Titius Justuksen taloon (18:7).
Paavali viipyi Korintin suurkaupungissa puolitoista vuotta. Päivällä hän teki evankelioimistyötä, mutta yön synkkinä hetkinä hän hankki jokapäiväistä leipäänsä ompelemalla telttoja yhdessä isäntäväkensä kanssa. Materiaali oli muuten kilikialaista vuohenkarvakangasta, Paavalin syntymäkaupungin Tarson tuotetta.
Paavalista Priscilla sai itselleen ystävän, paimenen, hengellisen isän ja teologian opettajan. Ompelutyön ohessa noilla kolmella oli varmasti hyvää aikaa keskustella Raamatun tulkinnasta ja kristillisestä dogmatiikasta. Tämä teologinen seminaari jatkuikin mahdollisesti puolentoista vuoden mittaiseksi. Apostoli ei suinkaan karkottanut vaimoa pois kuuloetäisyydeltä aloittaessaan yömyöhällä "dogmatiikan oppituntinsa". Ei, Prisca sai opiskella "koko kurssin", ja hänestä tulikin sitten vähintään yhtä innokas evankelista ja pätevä teologi kuin miehestäänkin.
mies52v