Onko kellään samaa eli itsetunto romahtaa yhtäkkiä ...

Mulla ihan sama, tai no ei ihan mutta pienestäkin palautteesta oon ihan pitkän aikaa.

Kuten tänään, sain tänään töissä pienen huoamtuksen tekemästäni virheestä. Jo se huomattaja kehui muuten ja valehtelematta saan töissä päivittäin kehuja ja usein ajattelinkin että olen hyvä siinä mitä teen.

Mutta nyt palautteen vuoksi oon varma et oon ihan paska ja hävettää huomenna mennä töihin.

En usko että ainakaan itselläni liittyy persoonallisuushäiriöön vaan ihan vaan siihen, että lapsuuden jättämään huonoon itsetuntoon.

Joskus vaan onnistun peittämään sen.

Mulla on samaa. Saatan olla yhtenö hetkenä todella itsevarma ja pidän itseäni kauniina ja fiksuna, ja sitten joku ihan mitätön asia, vaikka jonkun kauniin ihmisen näkeminen saa mut ajattelemaan, että kaikki muut ovat kauniita mutta minä en ja koen olevani ihan epätodellisen ruma ja epähaluttava ja vaikka mitä. Ja kuvittelen näissä huonon itsetunnon syövereissä, että mun pitäisi olla ihan toisenlainen, että kelpaisin. Ja sitten tämä taas menee ohi.

On. Menee ihan kuukautiskierron mukaan. Ovulaation aikan huipussaan ja menkkojen aikana ryvetään pohjamudissa.

Menkat :(

Monesti jos itsetunto perustuu muiden mielipiteisiin sinusta, se heittelehtii myös sen mukaisesti.

Se kertonee siitä, että mitään todellista vahvaa itsetuntoa ei ole ollenkaan, jos moista kokee.

Ikävä kyllä.

Ei.

Minun itsettuntoni on mitä vahvin. Minut voi nujertaa vain reippaalla ja raukkamaisella ylivoimalla. Virkarottaterrori on yksi selkeitä vakavia vastuksia ja muu usein fyysistä pelotetta hyödyntävä toiminta.  Minun kanssani on vaikea väitellä, sillä olen oikeassa, vaikka olen yhteiskunnallista alaluokkaa ja sortovallan, asemalliseen valtaan perustuvan halveksunnan alla ja saan "paremman" ja menestyvämmän, (perint. mittarein,) huomaamaan, että hän oli väärässä-  taas kerran - ja osa niistä saa raivarin, jopa huutaa tai lyö.

-Äsken mainittu väittelyvoittomaininta ei koske triviatason väittelyä, esim. tietokilpailua.

Jostain ihmesyystä minulla on ollut läpi elämän itsetunto tosi korkealla, tyyliin ” rinta rottingilla”. En oikein tiedä mistä tämä kumpuaa. Olen lähtöisin ns maan korvesta ja suurilapsisesta perheestä. Tosin puutetta ei ollut mielestäni koskaan . Maailmalle ja opiskelemaan lähdin 17-vuotiaana. Ja heti ekassa oppisopimustyöpaikassa minua myös kehuttiin. Vaikka olen ihan tavallinen .

Elämää helpottaa suuresti hyvä itsetunto.

Oon huomannut että mulla ainakin hormonitoiminta vaikuttaa.

Esim ennen menkkoja PMS:n aikana on todella epävarma olo ja itsentuto romahtaa ihan yhtäkkiä. Tunnen itseni myös rumaksi silloin.

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmesyystä minulla on ollut läpi elämän itsetunto tosi korkealla, tyyliin ” rinta rottingilla”. En oikein tiedä mistä tämä kumpuaa. Olen lähtöisin ns maan korvesta ja suurilapsisesta perheestä. Tosin puutetta ei ollut mielestäni koskaan . Maailmalle ja opiskelemaan lähdin 17-vuotiaana. Ja heti ekassa oppisopimustyöpaikassa minua myös kehuttiin. Vaikka olen ihan tavallinen .

Elämää helpottaa suuresti hyvä itsetunto.

Suurilapsinen perhe?!?

Kai se on luonto tarkoittanut, että mies yhtyisi ovulaatiossa oleviin naisiin eikä niihin pms oireileviin kuukautisista kärsiviin naisiin. 

Vierailija kirjoitti:

On. Menee ihan kuukautiskierron mukaan. Ovulaation aikan huipussaan ja menkkojen aikana ryvetään pohjamudissa.

Se on libido eikä itsetunto, vai miten ajattelit selvitä vaihdevuosien jälkeen kun ei ole menkkoja ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmesyystä minulla on ollut läpi elämän itsetunto tosi korkealla, tyyliin ” rinta rottingilla”. En oikein tiedä mistä tämä kumpuaa. Olen lähtöisin ns maan korvesta ja suurilapsisesta perheestä. Tosin puutetta ei ollut mielestäni koskaan . Maailmalle ja opiskelemaan lähdin 17-vuotiaana. Ja heti ekassa oppisopimustyöpaikassa minua myös kehuttiin. Vaikka olen ihan tavallinen .

Elämää helpottaa suuresti hyvä itsetunto.

Suurilapsinen perhe?!?

Ei yhtään alle 5- kiloista syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmesyystä minulla on ollut läpi elämän itsetunto tosi korkealla, tyyliin ” rinta rottingilla”. En oikein tiedä mistä tämä kumpuaa. Olen lähtöisin ns maan korvesta ja suurilapsisesta perheestä. Tosin puutetta ei ollut mielestäni koskaan . Maailmalle ja opiskelemaan lähdin 17-vuotiaana. Ja heti ekassa oppisopimustyöpaikassa minua myös kehuttiin. Vaikka olen ihan tavallinen .

Elämää helpottaa suuresti hyvä itsetunto.

Suurilapsinen perhe?!?

Niin, hänhän totesi että puutetta ei ollut!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samaa. Saatan olla yhtenö hetkenä todella itsevarma ja pidän itseäni kauniina ja fiksuna, ja sitten joku ihan mitätön asia, vaikka jonkun kauniin ihmisen näkeminen saa mut ajattelemaan, että kaikki muut ovat kauniita mutta minä en ja koen olevani ihan epätodellisen ruma ja epähaluttava ja vaikka mitä. Ja kuvittelen näissä huonon itsetunnon syövereissä, että mun pitäisi olla ihan toisenlainen, että kelpaisin. Ja sitten tämä taas menee ohi.

Minulla on tätä. Varmaan joku ikäkriisi tai hormonaalinen juttu. Välillä tulee olo, että on koko elämänsä ajan vain luullut olevansa ihan viehättävä. Sitten tulee tunne, että mikä järki edes pukeutua nätisti, koska on niin epämiellyttävän näköinen. Tulee myös ajatuksia, että mieheni pitää vain persoonastani, eikä niinkään ulkonäöstäni. Alan muistella, että hän ei ole koskaan sanonut ulkonäöstäni mitään hyvää. Tai, että hän sisimmässään katuu, että meni kanssani naimisiin. Kesällä varsinkin on pahana, kun näkee viehättäviä naisia tuolla ulkona.

Hiuksiini olen kyllä ollut aina tyytyväinen. Jotain sentään.

Tuttu tunne.

Varsinkin vastoinkäymisten aikana putoaa itsetunto nollaan, häpeää omaa olemassaoloaan.

Tulee sellaisia häpeä-flasbackeja menneisyydestä ja mm. nuoruuden kännisekoiluista.

Ahdistaa niin, että tuntuu happi loppuvan.

Ihan normaalia tuntea alemmuutta jos joku toinen on parempi tai saa huonoa palautetta. Se vaan tarkoittaa, että tiedät heikkoutesi. Se on taas huono asia jos jäät mylvimään asian kanssa viikkokausiksi.