Hirveä ahdistus työhaastattelun jälkeen

Tulee. Mietin mielessäni mitä sanoin ja kuinka typerältä kuulostin, nolostelen itsekseni. Mutta totuus on että ei ne jää miettimään niitä yksittäisen hakijan sanomisia kovin pitkäksi aikaa.

Tää tuntuu ihan krapula-ahdistukselta, kun ei edes muista mitä kaikkea on hermostuksissaan hölöttänyt :D

Millon tää menee ohi?

Ap

Ei enää siitä syystä, olen niin hyvä ja kokenut haastatteluissa kävijä jo.

Mutta ahdistaa tosi paljon odottaa saako sen parhaan homman, tai jotain ylipäänsä... Mulla aina lisääntyy unilääkkeiden käyttö silloin, pidän asiasta tarkasti kirjaa.

Ymmärrän fiilikset. Keskity johonkin mukavaan tekemiseen ja aika pian on olo jo parempi. Teit varmasti parhaasi ja se riittää.

Ei tuu enää, kun jäin just eläkkeelle. Se menee ohi sitten, kun olet saanut tarpeeksi kokemusta työpaikkahaastatteluista, etkä enää stressaa niitä. 

Tuttua. Kertaa sanomiani asioita ja pidän itseäni ihan idio ottina ja luuserina. Menee ohi kokonaan noin viikossa. Lievenee toki koko ajan.

Tulee tuollainen olo joo. Ylianalysoin koko illan ja seuraavan päivän vastauksiani ja mahdollisia virheitäni haastattelussa.

Itselläni auttaa se, että yritän miettiä läpi kaikki työpaikan huonot puolet ja päätyä ajattelemaan, ettei ole mikään katastrofi, jos työ jää saamatta. Ei ehkä tervein ajattelumalli mutta auttaa ahdistukseen, kun psyykkaa itsensä ajattelemaan, että noh okei, en mä oikeastaan halua koko paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Millon tää menee ohi?

Ap

Kyllä se menee vielä joku päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei enää siitä syystä, olen niin hyvä ja kokenut haastatteluissa kävijä jo.

Mutta ahdistaa tosi paljon odottaa saako sen parhaan homman, tai jotain ylipäänsä... Mulla aina lisääntyy unilääkkeiden käyttö silloin, pidän asiasta tarkasti kirjaa.

Niin harvoin tulee haettua töitä ja vielä harvemmin pääsee haastatteluun, joten väkisinkin tulee useiden vuosien taukoja. Tähän mennessä olen kyllä tainnut saada jokaisen paikan, jossa olen ollut haastattelussa, joten tällaiset fiilikset on ihan ylimitoitettuja. Silloinkin, kun olen työpaikan saanut, olen ajatellut heti haastattelun jälkeen, että menipä surkeasti. Mistähän lie johtuu.

Ap

Minä olen ollut useassa työhaastattelussa yhtenä haastattelijana, enkä saa mieleeni yhtään "typerää" lausahdusta, joka olisi jäänyt mieleeni. Eli en usko, että sinunkaan kannattaa asiaa pohtia ja mieltäsi vaivata sen enempää. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Millon tää menee ohi?

Huomenna päälääkärille. Pyydät reseptin, niin lakkaa ahdistamasta.

Ap

Mulla tulee kans morkkis jokaisen haastiksen jälkeen! Yleensä auttaa kun vaan antaa sen tunteen tulla, velloo siinä hetken tai soittaa kaverilla. Myös joku kiva sarja tai podcast+kävelylenkki saa ajatukset muualle. Ollaan puhuttu tästä työhaastisahdistuksesta kaveripiirissä ja sen on kaikille enemminkin sääntö kuin poikkeus. Joten et tosiaankaan oo yksin olosi kanssa! Mutta kyllä se ajan kanssa aina helpottaa :)

Velloin tän kanssa koko yön. Nyt totesin, että en olis voinu vastata millään muulla tavalla niihin kysymyksiin, koska kaikki mitä sanoin oli aitoa ja "minua". Ei kukaan voi mennä työhaastatteluun (eikä varsinkaan töihin) jonain muuna ihmisenä kuin itsenään. Jos minä olin omana itsenäni jotenkin vääränlainen haastattelussa, niin olisin sitä ko. työssäkin enkä siinä tapauksessa edes haluaisi koko paikkaa. Ehkä seuraava kerta on helpompi. Kiitos tsempeistä!

Ap