Lue keskustelun säännöt.
Olen opettanut lapseni erilaiseen kohteluun
14.01.2021 |
Toinen sai suklaata ja toinen ei edes ihmetellyt, että miksi hän ei saanut. Jos olisi pyytänyt, olisin sanonut, että ostan lisää kun käyn kaupassa, nyt ei ole. Hän olisi tyytynyt vastaukseen.
En siis suosi kumpaakaan lapsista, mutta olen opettanut heidät, siinä missä aikuistenkin on osattava, että koko ajan ei kaikkea jaeta tasan. Lapset ovat erilaisia. Toinen voi tahtoa vaikka salmiakkia ja saa.
Kovin on helppoa käydä kylässä ja antaa sukulaisten ihmetellä, miten lapsemme ovat tyytyväisiä. Kun lapsemme olivat pienempiä, sukulaiset vaativat, että lapsemme olisivat saaneet kaiken täsmälleen samoina, iästä ja tarpeesta välittämättä, etteivät vain olisi kokeneet epätasaarvoista kohtelua!
Kommentit (16)
Juuri näin. Kaikkia lapsia ei pidä kasvattaa samalla tavalla vaan tutustua heidän persoonaan. Jos lapsi ei pidä suklaasta ei sitä tarvitse hänelle ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi nuorilla naisilla turvallisempaa
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Kaikkia lapsia ei pidä kasvattaa samalla tavalla vaan tutustua heidän persoonaan. Jos lapsi ei pidä suklaasta ei sitä tarvitse hänelle ostaa.
Lapsella on oikeus tulla nähdyksi omana yksilönään, mutta valitettavan usein näkee kuinka kaikkia on kasvettu samalla tavalla, mutta tämä yksi vaan on tällainen, eikä sitä sanota mitenkään positiivisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen sisarus, kun ei halunnut suklaata. Tai sitten tottunut aina jäämään ilman leluja ja herkkuja. Voi toista😔
Käyttäjä37018 kirjoitti:
Erikoinen sisarus, kun ei halunnut suklaata. Tai sitten tottunut aina jäämään ilman leluja ja herkkuja. Voi toista😔
Kaikki lapset ei pidä makeasta vaikka niin yleisesti luullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan opettaa, että pyytämällä voi saada ja hänellä on myös oikeuksia. Syrjäytät hänet jo valmiiksi kaikesta sivustakatsojaksi.
Tyhmä trolli.
Tehty vain siksi, että ap saisi mahdollisimman paljon vastauksia ja syntyisi vastakkainasettelua hänen mielipiteeseensä.
Kaikenlaista se joutilaisuus ihmisessä teettää.
Kun ei ole muuta tekemistä, kuin tehtailla hulluja aloituksia netin eri palstoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole materiaalin määrästä, vaan rakkauden osoittamisesta ja toisen suosimisesta. (Jos aloitus nyt edes on tosi, eikä pelkkä ärtyneen mielikuvituksen tuote.) Se että suosit vuorotellen, ei poista syrjityksi tulemisen kokemusta; se voisi kyllä kannustaa miettimään, mitä voisi seuraavaksi olla vaatimassa ollakseen tasoissa.
Jos tykkäisi toteuttaa ajatusta, että saisi olla arvokkaampi antaessaan vain yhdelle - ei toiselle - se olisi varmaan joku oma psykologinen tarve. Kuten sekin, ettei halua jakaa antamistaan (esimerkiksi suklaalevyä, tai jämiä siitä mitä itseltä jäi), vaan haluaisi kokea olevansa tyytyväisyyttä tärkeämpi - se joka hallitsee eriarvoisuutta. Pirstouttamalla oikeus, ottamalla lapset irti sisarsuhteensa kontekstista, saisi mahdollisuuden olla piilevästi eriarvoisen kohtelun toteuttaja. Ei enää syrjinnän kohde, kuten joskus ilmeisesti oli.
Minä ostan herkkuja kaikille: yhdelle sipsejä, toiselle suklaata ja kolmannelle salmiakkia.
Yksi nautiskelee ja hällä saattaa olla viikonkin päästä vielä herkkuja, toinen vetäisee herkut napaan vartissa, kolmas siltä väliltä.
Miksi ihmeessä jonkun pitäisi jäädä ilman? Se herkku voi olla myös hedelmiä tms tai vaihtoehtoisesti jotain muuta (esim vaate, tavaraa tms) saman arvoista....
Toki kaikki ei saa kaikkea samaan aikaan, varsinkin kun yksi lapsista asuu viikot opiskelupaikka kunnalla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten eriarvoinen kohtelu (omaa heikkoutta kompensoimaan, rankaisukeinona) on erittäin ilkeää ja keskenkasvuista.
Jos haluaa opettaa olemaan perseennuolija, palkitsee oman kierouden suosimisesta pyytämättäkin. Ja kohtelee toista kuin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sellaista settiä, että parempi pysyä tästä aiheesta kaukana. Vaikea tietää mikä tuo tilanne on todella ollut. Saako molemmat lapset kuitenkin tarpeidensa mukaan haluamiansa asioita edes joskus vai onko tuo vain jotain sairasta alistamista joka tuhoaa lapsen itsetunnon. Enpä jää arvuuttelemaan sen enempää.
Olen keskustellut sisaruskateudesta. Lapseni eivät pode kateutta siinä määrin kuin jotkut toiset. Heistä olisi hyvin vaikeaa, jos joutuisivat kadehtimaan ja ehkä epäilemään omaa arvoaan suhteessa toiseen. He ymmärtävät, että materialla ei korvata tykkäämistä. Myös ympäristöasiat ovat mielessä. Turha hankkia montaa heti, kun voi olla jakamassa.
Kun joku lapsista pyytää jotain kalliimpaa, esim harrastusvälinettä, niin keskustelemme kaikkien kanssa, että olisiko se hyvä hankkia. Jokainen ehtii huomata, että hankinta on yhdelle tarpeellisin. Kun yksi jotain omistaa, millä ehdoilla toinen voi sitä käyttää? Tästä sovitaan erikseen. Kullakin lapsella on jotain, mistä toinenkin pitää ja vaihtavat sitten käyttöaikaa näihin keskenään tai antavat toisen käyttää, kun siitä ei ole itselle harmia.
ap
Minä olen opettanut, että joululahjoilla ei leuhkita koulussa. Se osoittaisi vain köyhyyttä, oli lahja rahallisesti miten arvokas ja haluttu tahansa!