Lue keskustelun säännöt.
Millaisia teidän 3- ja 5-vuotiaat ovat kotioloissa?
07.05.2009 |
Alkaa käydä pinnan päälle jatkuva lasten tyytymättömyys. Päivät sujuvat hyvässä tahdissa, on säännölliset ruokailut ja välipalat, lepohetket, joka päivä ulkoillaan, sisällä on piirtelyä, maalausta, iltarutiinit menevät samaan tyyliin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Käydään kylästelemässä, kirjastossa, juhlissa jne. Eikä ohjelmaa ole kuitenkaan koko ajan, että on sellaista oleskeluakin. Ja lapset ovat niin perhanan tyytymättömiä ja mouruavat kuin kissat koko ajan.
En tiedä mitä tehdä, ovatko kaikkien lapset samanlaisia, vai ovatko meidän muksut poikkeavia. En kohta jaksa enää tuota kitinää kuunnella. Aamulla kun silmät saa auki, alkaa ulos tahtominen. Ja sinne tahdotaan ja tahdotaan, vaikka luvataan että mennään heti kun saadaan aamutoimet yms. tehtyä. Ei riitä lupaus, vaan ulosmenoon asti täytyy kuunnella kitinää ja usein myös itkua ja sinnittelyä. Ja kun sinne ulos päästään, puoli tuntia ja aletaan inistä, kun onkin nyt nälkä ja pitää päästä heti syömään ja se ruoka pitää olla heti valmista. Ja kun ei heti tapahdu asia, alkaa sellainen vähän väliä kitiseminen. Ihan kuin ei koskaan pääsisi ulos tai ihan kuin ei koskaan saataisi ruokaa...
Tekee mieli jo alkaa antamaan periksi noille kitinöille, kun se rassaa. Onko tuo rutina kotioloissa ihan tavallista lapsilla silloin kun ei ole perheen ulkopuolisia paikalla?
Kommentit (12)
pojat 5 ja pian 4v kitisevät kyllä joskus mutta ei usein. Meillä kun on vielä 1v taaperokin niin rytmit eivät ole noin selvät kuin teillä ja paljolti lapset touhuavat keskenään kun minä teen kotitöitä ym. omia juttujani.
Viimeaikoina ovat ruvenneet välillä kitisemään ettei ole tekemistä. Ehdotan jotain kuten piirtämistä ja jos pari ensimmäistä ehdotusta ei kelpaa ja kitinä jatkuu niin ilmoitan että siivotkaas lelut kasaan kerta teillä on aikaa. Hetken kuluttua siivoaminen on muuttunut leikiksi ja touhuavat tyytyväisinä. Tai sitten sanon että hakekaa pölyrätit ja ruvetkaas auttamaan äitiä siivoamisessa.
Jos kitistään jatkuvasti vaikka siitä että ruoka ei ole valmista niin minä voin vaikka sammuttaa hellan ja ruveta lukemaan lehteä. Kun ihmettelevät niin vastaaan että jatkan sitten kun jatkuva kitinä lopppuu. Minä olen myös välillä antanut pieniä aresti rangaistuksia jos kiellosta huolimatta jatkuvasti kitistään. Meillä on kyllä helpottanut kummasti kun huomaavat että kitinästä ei ole mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa itselleen.
Yksi vaihtoehto on myös "taikoa " lasten nähden muka kitinäkuulosuojaimet itselleen. Ja sitten ei ole kuulevinaan mitään kitinää. Vain tavallisen puheen... En usko että kukaan kauaa viitsii vinkua jatkuvasti jos ei kukaan siitä piittaa.
Tsemppiä ja varapäreitä toivotan kuitenkin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeillakin joskus. Tänään tulimme ulkoa ja jo ovella kuului "aletaan jo heti syömään". Hmm, no kuka sen ruoankin olisi täällä laittanut, kun olimme itse ulkona. Aargh!
Kun osaisikin olla kuuntelematta, taito jota pitäisi harjoitella kovasti. :)
samanikäiset.. ja kitinää aina välillä.
Mutta melkein joka ilta kitisevät, et keksi iltasatu. En millään enää jaksais ja monesti tulee liian kovastikin ärähdettyä, et en ole mikään iltasatujen lukia.. lapsiparat..
Ja lisäksi jatkuva touhu ja kiipeily päällä. Tapellaan 1-10 kertaa tunnissa keskenään. Mennään ulos ja kohta takas sisälle. Kauppareissut yhtä tappelua, jos ei osteta karkkia.
Joo, tätä tää on.
Meillä poika kohta 5 v ja tyttö 3 v ja juuri tuollaista ap:n kuvailemaahan se on suurimman osan ajasta. Tyttö etenkin vänkää ja marisee kaikesta; milloin on vääränlainen juomalasi, milloin housut liian löysät/kireät/pitkät/lyhyet. Aika tiukkana olen ollut enkä anna hevillä periksi, mutta välillä kyllä, jos tiedän itse siten pääseväni helpommalla. Lisäksi olemme ottaneet käyttöön sellaisen periaatteen, että pyynnöt pitää esittää nätisti ja "normaalilla äänellä" eli emme mieheni kanssa reagoi kitinä-äänellä esitettyihin pyyntöihin vaan kehotamme pyytämään nätisti. Ja kyllä se "Saisinko äiti.." sieltä sitten yleensä tulee, siihen onkin paljon kivempi reagoida kuin marinaan ja kitinään.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos kitisee, panet jäähypenkille tai mitä teillä mahdollisesti käytetäänkään.
Minä, rakastava ja omistautuva äiti, olen kyllä tehnyt näin. Usein kitinä on "huonoa käyttäytymistä" siinä missä vaikka keksien pihistäminen ja lelujen omiminen. Meillä on ihme kyllä ollut tässä ihan edistymistäkin. Toistuuhan se kitiseminen siinä missä kaikki muukin huono käyttäytyminen ; ) mutta lapset ovat kyllä oppineet ymmärtämään, että on tavallaan rumaa käyttäytymistä äitiä tai muuta ihmistä kohtaan vaatia ja hoputtaa asiassa jota ollaan jo tekemässä.
Ja minun mieheni on tässä erityisen taitava. Kun hän panee lapset keittiön pöydän ääreen istumaan ja sanoo: "Nyt odotatte siinä ruoan valmistumista, kukaan ei lähde mihinkään" niin lapset - istuu ja odottaa. Ihme kyllä! : )
siinä ohjeistettiin, että jos on vähäpätöinen asia, anna periksi. Mietin vain, että kyllähän joku voi ulosmenoakin pitää vähäpätöisenä asiana. Jos ei lapsi vaikka halua, niin ei sitten. Tai jos haluaa lastenohjelmia katsoa monta päivässä, onko sekään niin vaarallista, sen kun katsokoon. Mikähän on vähäpätöinen asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanikäiset lapset ja tuo on niin tutun kuuloista. Ja jos eivät koko ajan jostain vänkytä ja kitise niin sitten tappelevat keskenään....
Että ei auta muu kuin jaksaa :)
ihan vapaasti. Jos toinen esimerkiksi menee ja hajoittaa toisen leikkisysteemit, puututteko asiaan vai annatteko itse selvitellä? Meillä kun lasten riita menee aina siihen, että 3-vee lyö 5-vuotiasta ja yritän aina ennakoida ja lopettaa nahistelun ennen kuin menee lyömiseen. Kuitenkin opastetaan, ettei lasten nahisteluihin tulisi puuttua kovin herkästi, mikä on se puuttumisen raja, jos lelut lentelee tai nyrkit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietävät että kitinällä ei ainakaan saa mitään joten se on sellaista protesti narinaa.
On sun ap täytynyt antaa periksi kun urputus vaan jatkuu ja jatkuu.
Meillä penskat on niin kiltisti kaupoissakin kun tietäää että ainakaan yhtään mitään ei heru jos alkaa narisemaan.
Ei meidän muksut ole koskaan kaupassa sinnitelleet, jos ovat halunneet jotain. Eikä ne kummemmin edes ehdottele, että ostetaan leluja tai ostetaan karkkia. Jos joskus käydessä sanoo, että ostetaanko, tyytyy siihen kun sanon että ei. Leluja saa lahjaksi ja karkkia karkkipäivänä tai juhlien yhteydessä ja se on piste. :) Eikä ne kylässäkään kitise ja ruinaa mitään. ap
Meillä 3- ja 4- vuotiaat on tommosia. :D
Tuli hymy huuleen kun luin tekstiäsi; virtuaali hali!
Joskus sitä kitinää ei jaksa kuunnella, mutta sitten muistutan että mitään pahaa ne ei sillä meinaa. Opettelee vasta malttia, varmasti vielä ala-asteella pääsee toppuuttaan. Kohta ei päästä osalliseksi kaikkeen.. :(
Meillä 5 täyttävä poika oli niin säälittävä että miltei annoin periksi kun piti mennä saunaan illalla, eikä annettu sen jälkeen mennä enää ulos hyppiin naapurin kanssa.
Huominen on niin pitkän ajan päässä!!
Mutta rutiinit ja säännöt tuo sitä turvaa ja onnea. Sulle on hyvä kitistä!