Lue keskustelun säännöt.
Olisin halunnut lapsen.
Pakko avautua johonkin...
11.01.2021 |
Kaksikin. Pojan ja tytön. Olisin kuitenkin ollut huono äiti. En olisi osannut katkaista noidankehää, sitä mistä psykologian kirjoissa puhutaan. Äitini teki samat virheet kuin oma äitinsä ja minä tekisin myös. No, olen liian vanha joka tapauksessa. Se vain tulee silti välillä aina mieleen. Varsinkin viime aikoina. Hyvä näin. Näin sen kuului mennäkin.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko M?
En ole, jos tuolla etunimen alkukirjaimeen viitataan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kaipuusi <3 Tsemppiä!
Kiitos, samoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, mutta en se M. Oma äitini ei tehnyt virheitä. Hän oli maailman paras äiti. Ja toisaalta, kun ajattelen, en ehkä olisi halunnut lapsia. Meillä on ollut paras elämä ilman lapsia, kun seuraa muita ihmisiä. Lapset vie osaa vanhempia ja vanhemmat ei edes tajua.
Aikuisena on turha syyttää aiempia sukupolvia omista virheistään. Sen "noidankehän", olipa todellinen tai kuviteltu, voi katkaista jos haluaa.
Mutta toisaalta kaikkihan tekevät virheitä, se on hyväksyttävä. Joko samoja tai erilaisia kuin aiemmat sukupolvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttämättä lapsi ei tuo onnea. Tiedän perheen, jossa molemmat lapset ovat syrjäytyneet ja asuvat vanhempiensa luona vielä 50-vuotiaana. Tulee mieleen, että välttämättä vanhemmat eivät ole kovin onnellisia.
Oletko M?