Pystyykö kukaan ymmärtämään?

Ota omaa aikaa!

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella!

Sanovatko kaikki, että unohda se mies ja jatka miehesi kanssa kunnes kuolema teidät erottaa?

ap

Mies ei tuo onnea, sinä luot onnesi (tai onnettomuutesi) itse.

Ihastuminen nostaa tietysti hormonitasoja joksikin aikaa ja elämä tuntuu ihanalta, mutta sen jälkeen tilalle pitäisi tulla jotakin, rakkautta, kiintymystä, yhteenkuuluvuuden tunnetta... Ja sinä itse olet kuitenkin se sama ihminen.



Oletko kenties elämässäsi jonkinlaisessa tienhaarassa (kolmenkympin kriisi?) ja pohdit, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Voit tehdä elämänmuutoksen myös jollakin muulla saralla kuin vaihtamalla miestä. Onko työsi ja työpaikkasi mukava ja innostava, voisitko aloittaa uuden harrastuksen joka antaisi henkistä hyvän olon tunnetta.



Mielestäni ei ole pettämistä että miettii elämäänsä monelta kantilta. Kaikille tulee näitä ajatuksia jossain vaiheessa. Pahempaa olisi, jos ei miettisi lainkaan ja sitten tekisi radikaaleja ratkaisuja, jotka pitemmän päälle eivät kantaisikaan mihinkään.



T: samaa miettinyt ja pohtinut

Uskon että itsellä ainakin jonkinlainen 30 kriisi meneillään tai jotain.

Olen ihastunut toiseen mieheen, olemme tapailleet kuukauden verran. Mieheni tietää tästä, olisi valmis antamaan anteeksi ja haluaisi jatkaa elämää minun ja lasten kanssa.

No, mutta, itse taas olen miettinyt todella todella paljon, että onko tämä nykyinen mieheni todella se "oikea" minulle. Kun mikään ei tunnu miltään. Mikään ei riitä.

Ajatuksiani tietenkin vain pahentaa suhteeni toiseen mieheen, joka siis tuntuu kaikin puolin minunlaiseltani, "oikealta". Tiedän että ihastus laantuu kun arki astuu kuvioihin, mutta tunne on kyllä mielettömän vahva tällä hetkellä

Ja jokuhan tässä nykyisessä avioliitossa todellakin on pielessä, jos näin tapahtuu. Mutta mikä?



Voi kun saisi jostain oikean vastauksen mitä tehdä. Järki sanoo toista, tunteet toista. Kumpaa lähteä seuraamaan?

En tiedä miten selviän tästä eteenpäin. En haluaisi elämän lipuvan ohikaan. Päätöksiä olisi pakko tehdä.



ap

sen kummemmaksi tule. Vuoden päivät saatatte olla onnellisia, mutta viimeistään kun arki astuu mukaan kuvaan, niin onnen tilalle tulee katumus ja paha mieli. Usko minua, nimim. kokemusta on.

ap

teillä lapsia? Kuinka vanhoja olette?

Muuttaisitte erilleen nykyisestä miehestä vaikka puoleksi vuodeksi ja miettisitte yksin, mitä elämältä haluatte (nyt ja myöhemmin) ja kuulostelisitte tunteitanne.



Miettisitte, miten itse voisitte vaikuttaa positiivisetsi elämäänne ja oloonne - ja jättäisitte miehet elämästänne koko ajaksi ajatuksia sekoittamasta.

"kyllä mies vaihtamalla paranee"



;)

perheterapiaan,sinne voi mennä yksinkin. Luultavasti te koette jonkinlaista ristiriitaa nykyisessä elämässänne/muutospaineita, mutta ne voi olla teidän sisäisiä juttujanne joilla ei välttämättä ole edes mitään tekemistä teidän nykyisen suhteenne kanssa!

Se että vanha suhde ei tunnu enään miltään, on ehdottomasti hälytysvalo jota kannattaa lähteä selvittelemään, mutta vaihto uuteen ei ole ratkaisu, ainakaan ennen kuin olette puineet kaiken valmiiksi exän kanssa. Jos nytte lennossa vaihdatte uuteen siippaan, on suuri todennäköisyys että löydätte itsenne samasata tilanteesta uudelleen muutaman vuoden päästä. Siis, kyseessä voi olla teidän ongelmanne joka vaan heijastuu nykyisen kumppanin kautta. Toista on helppo syyttää onnettomuudestaan. Hakekaa oikeasti terapiaa, ne osaa auttaa.

Varsinkin kun ihastuksesi kohde on myös varattu. Tai siis että vaikka päätyisitkin eroon oman miehesi kanssa, niin ei se silti vielä oikeuta varattuun mieheen sekaantumaan, ellei hänkin tee selkeää päätöstä oman parisuhteensa kanssa.

kukaan meistä ei ole kykenevä sanomaan sinulle mikä kriisi se on ja auttaisiko siihen miehen vaihtaminen..?



Voisitteko te miehesi kanssa ryhtyä johonkin uuteen ja yhteiseen projektiin? Talon rakentaminen, kesämökin hankinta, tai jotain pienempää, vaikka yhteisen matka suunnittelu...

että pienet lapset ja pitkään kestänyt parisuhde, olen melkein saman ikäinenkin kuin sinä.



Noin pienten lasten vanhempina kehottaisin teitä vielä yrittämään / odottamaan - olisiko kulman takana toivoa vielä teille kahdelle?! Voisiko olla? Lapset ovat ammentaneet kasvuunsa ja kehitykseensä tarvitsemaansa voimaa ja rakkautta teidän parisuhteesta, ehkä se juuri siksi on nyt voimaton?



Jos teidän tienne on ihan oikeasti täysin loppuun kuljettu vain siinä tapauksessa kehoittaisin lähtemään eri teille. Voitko antaa asialle aikaa vuoden, kaksi? Sittenkin kyllä kerkeät elämään, jos mikään ei enää kolahda nykyisen kumppanisi kanssa. Tämä siis jos suhteessanne ei varsinaisesti ole mitään viallakaan, väkivaltaa, alistamista tms. joka tekisi tilanteesta kestämättömän.



Iloa kevääseen!

Sehän on kuin väittäisi että kaikki miehet ovat keskenään samanlaisia. Päteekö tämä myös naisiin? Onko elämä minun kanssani täsmälleen yhtä hyvää tai huonoa kuin elämä jonkun toisen naisen kanssa?



Mä olen aivan varma että hyvin monen ihmisen elämänlaatu on avioeron tuloksena huomattavasti parantunut. Tuskin se nyt kenenkään täydellinen ihanne on että joutuu eroamaan, mutta elämä nyt ei vain aina täydellistä ole...



Jos se toinen mies otettaisiin ajatusleikistä pois, auttaisiko se ajatusprosessia? Olisitko ap valmis eroamaan vaikka mitään toista miestä ei olisi, etkä tietäisi ollenkaan kuinka kauan uudet rakkaudet antaisivat odottaa itseään? Olisitko mieluummin sinkku kuin nykyisessä avioliitossasi?

Oletko ihan varma, että et joskus vielä kadu ja rankasti, kun ihan tapailusuhdetta pidät yllä, vaikka omaa miestäsi siinä myös roikutat törkeästi vain odottamassa? Hänestä siis viis... Kyllä on hyvin itsekästä sinulta! Taitaa olla liian hyvä mies sulle, liian lempeä?



Mutta jokainen toki tavallaan, ja jos tuollainen on miehellesikin ok, niin eipä muutakuin onnea vaan. Huh huh.

Olen todella iloinen saadessani ihan asiallisia, oikeita neuvoja täältä. Joskus täältä saa vain ilkeitä vastauksia. Kiitos siis, olette ihania!



ap

aloitteesta myös. Emme vaan ole sopivat toisillemme. Tarpeeksi sopivat. Tai en minä tiedä. En tiedä. Sehän se tässä ongelmana onkin.



ap