Onko täällä ketään, joka ei olisi käynyt terapiassa?

Minä jouduin kerran käymään vuoden fysioterapiassa käteni vuoksi. 😩

En ole 46 v ikään mennessä käynyt. En ole kokenut mitään tarvetta. En muutenkaan ole niitä ihmisiä jotka kokisi hyötyvänsä vaikeissa tilanteissa toisille puhumisesta. Yksinäisyydessä ja rauhassa olen aina murheeni ja ahdistukseni käsitellyt.

En ole minäkään.

Jos joskus ahistaa, menen metsään samoilemaan tai muuten ulkoilemaan.

Parasta terapiaa.

Ja edullisinta+helpointa😊

Jos ei koulun kuraattoria lasketa, niin en.

Ja kuule, täällä pyörii sen verran ihmisiä, että hädin tuskin noin 20% on ees käynyt. Et voi pelkkien viestien ja keskustelujen perusteella tehdä päätöksiä kuka on millainen, tai mitä viimeksi menneisyydessään tehnyt.

Tosin vois helposti kuvitella, että lähes 90% av:llä olijoista ois enemmän tai vähemmän joskus olleet mt-ongelmaisia, sitä en kiellä.

Suurimmallaosalla on kuitenkin jankkausvaihe jäänyt päälle, ja sitä en laske mt-ongelmiin.

En ole käynyt.

Vierailija kirjoitti:

En ole minäkään.

Jos joskus ahistaa, menen metsään samoilemaan tai muuten ulkoilemaan.

Parasta terapiaa.

Ja edullisinta+helpointa😊

Et voi mitenkään tietää että tuo on parasta terapiaa jollet ole käynyt vastaanotolla.

Parhaimmillaan luontoyhteys syventää niitä oivalluksia, joita osaava terapeutti sinussa vastaanotolla saa aikaiseksi. Yhdestä terapiakerrasta ei vielä kauheasti ole hyötyä, mutta kymmenessä kerrassa pitäisi alkaa tapahtumaan.

42v eikä mitään hulluuksia tai pillereitä tai tommosta. Täysin vierasta touhua. En edes tunne ketään joka olisi käyn joku puolituttu mahdollisesti.

Tarkoitus olisi aloittaa terapia, kunhan sopiva terapeutti löytyy. Ei terapiassa käyminen kovin yleistä ole. Itseni lisäksi tiedän muutaman terapiassa käyneen tai käyvän. Kaikki työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä jotka ovat ymmärtäneet hyötyvänsä terapiasta esim. masennus- ja ahdistusoireiden käsittelyssä.

Käytiin vaimon kanssa aikoinaan perheterapiassa. Ei siitä mitään hyötyä ollut.

Vaimon käytös oli todella kummallista. Aina terapiassa vaimo nosti asioita esiin ja minä sitten koitin "selittää" parhaan kykyni mukaan. Täysin vastuutonta käytöstä häneltä.

Vaimo ei siis puhunut ja "valittanut" normaalissa arjessa ongelmistaan ja haluistaan vaan ainoastaan terapiassa nosteli näitä aiheita esiin. 

Kävin työn vuoksi.

Selvisin omasta elämästän kahdesta kuolemantuomiosta ja läheisten kuolemista huolimatta, mutta työni vuoksi joudun tekemisiin hyvin vaikeiden ja haastavien ihmisten kanssa, jotka syyttävät minua omista ongelmistaan.

Juttelin terapeutin kanssa puhelimessa viisi kertaa ja ymmärsin paremmin kammottavasti käyttäytyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

42v eikä mitään hulluuksia tai pillereitä tai tommosta. Täysin vierasta touhua. En edes tunne ketään joka olisi käyn joku puolituttu mahdollisesti.

Jos olisin sun tuttu et ikinä saisi tietää, että olen käynyt terapiassa.

Eiköhän normaalitilanne ole se, että ei ole käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole minäkään.

Jos joskus ahistaa, menen metsään samoilemaan tai muuten ulkoilemaan.

Parasta terapiaa.

Ja edullisinta+helpointa😊

Et voi mitenkään tietää että tuo on parasta terapiaa jollet ole käynyt vastaanotolla.

Parhaimmillaan luontoyhteys syventää niitä oivalluksia, joita osaava terapeutti sinussa vastaanotolla saa aikaiseksi. Yhdestä terapiakerrasta ei vielä kauheasti ole hyötyä, mutta kymmenessä kerrassa pitäisi alkaa tapahtumaan.

Höpö höpö, mun ahistus ei ole siis mitään "maailma on pikimusta" tyyliä. Sellaista kevyttä vtutusta vaan jostain pikkuasiasta.

Syön terveellisesti, en ryyppää, en tupakoi, en stressaa töistä, nukun hyvin ja olen onnellinen. 😍