Miksi joku "kehuu" asiasta joka selvästi on päinvastoin kuin kehuja esittää?

Jos esim. jollain on finnejä paljon, tällainen "kehuja" saattaa sanoa "ai että miten hyvä iho sulla on, ei yhtään finnejä, oispa mullakin noin hyvä iho!". Ja siis kehujalla itsellään ei ole finnejä.

Toinen esimerkki. Tällainen "kehuja" saattaa sanoa jollekin jonka koti on aina sotkuinen "sulla on aina niin siistiä, mulla sotkuista", vaikka oikeasti asia on juuri päinvastoin.

Tuo nurinkurin kehuminen ei vaikuta v-ttuilulta, vaan ehkä enemmänkin joltain alitajunnan häiriövirtaukselta?