Äitini on sanonut, että

Olettaa ettemme minä ja sisarukseni juo alkoholia. Olemme aikuisia ihmisiä, emme muutama vuosi sitten täysi-ikäistyneitä. Ja vaikka olisimme, niin ei alkoholin juomisessa olisi mitään väärää. Ei se ole mielestäni alaikäiselläkään mitään kammottavaa syntiä, jos ei alkkikseksi ajaudu lapsena.

No kyllä me käytämme alkoholia, minä tosin erittäin harvoin. Mutta jotenkin tulee inhottava olo siitä, että äiti olettaa asioita ja ikään kuin kertoo rivien välistä miten meidän pitäisi elää. Tuntuu, että teen vääryyttä, jos puhunkin kännistä (en tietenkään äidille.) En minä kaikkea jaa hänen kanssaan.