Lue keskustelun säännöt.
Koiraa ei pidä ottaa ulkonäkösyistä, mutta kissa kai otetaan aina siksi?
31.12.2020 |
Siis näin: päätetään, että halutaan ottaa lemmikiksi kissa. Sitten aletaan etsiä ns sopuvaa rotua. Ja se sopiva rotu tarkoittaa, minkä kissarodun ulkonäöstä tykkää.
Kommentit (30)
Miten niin? Mietimme vuosia ennen kuin otimme 2 maatiaiskissaa. Kriteerinä oli periaatteena pää, 4 jalkaa ja häntä. Kissat ovat kissoja, niin ihania ja kaikki erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. Ensinnäkin koira on yleensä aina isompi ja sitä kautta huomattavasti vaarallisempi elukka. Väärän ihmisen käsissä väärä koira voi aiheuttaa jopa kuolemantapauksia. Toiseksi koira tarvitsee säännöllistä liikuntaa aivan eri tavalla kuin kissa. Siksi ei voi ottaa sellaista rotua, joka ei sovellu omiin elintapoihin. Kolmanneksi koira on jalostett jotain käyttötarkoitusta varten, jolloin jalostus määrittelee aika paljon sitä, millaisia ominaisuuksia koiralla on, vaikka se ei toimisikaan siinä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Neljänneksi koira on usein muuallakin kuin siellä kodin ulkopuolella, ja tätä varten ihmisen pitää saada se koira toimimaan niin, ettei se ole ympäristölleen vaaraksi.
Aika erikoista, ettei sulle tullut mieleen mitään näistä asioista.
Pahus ja minä kun otin kissan ihan vaan lemmikiksi. Maatiaisen, edes väriä en hakiessa etukäteen tiennyt. Sukupuolen vaan, ja sekin osottautui myöhemmin toiseksi kuin luultiin. Kissat kun on oikeastaan kaikki söpöjä, toisin kuin koirat. Nyt harkitsen koiraa ja kyllä ulkonäkö on yksi kriteeri, en halua omasta mielestäni rumaa kuten esim joku basset tai mopsi.
Onhan kissojenkin roduissa eroja, kyllä noita monet miettii kissaa ottaessa.
Minulla on kissa seuran, läheisyyden ja rakkauden takia, ei ulkonäön. Maatiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa se kissankin rotu luonteeseen. Esimerkiksi siamilaiset ovat äänekkäitä, ragdollit lepposia ja niin edelleen. Samalla tavalla kuin koirissa kanssa täytyy joidenkin kissarotujen kohdalla varautua terveysongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa se kissankin rotu luonteeseen. Esimerkiksi siamilaiset ovat äänekkäitä, ragdollit lepposia ja niin edelleen. Samalla tavalla kuin koirissa kanssa täytyy joidenkin kissarotujen kohdalla varautua terveysongelmiin.
Siamilainen on pahimmillaan kuin eläisi koliikkivauvan kanssa 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Mietimme vuosia ennen kuin otimme 2 maatiaiskissaa. Kriteerinä oli periaatteena pää, 4 jalkaa ja häntä. Kissat ovat kissoja, niin ihania ja kaikki erilaisia.
Kolmijalkainenkin kissa olisi käynyt mulle.
Kissat tuhoaa asunnon kuin asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höpö höpö. Viimeisin kisu meille päätettiin hankkia niin, ettemme tienneet sen ulkonäöstä mitään. Tiedettiin vain, että luovutusikäinen pentu on vailla kotia. Kissat ovat aina suloisia eli meille riitti ihan tieto siitä, että kissa on kyseessä.
Jos päättäisin ottaa koiran, rodun valinta olisi aika tietenkin merkittävä asia. Onhan se nyt ihan eri juttu, tuleeko kotiin chihuahua vai bernhardilainen tai kultainen noutaja vai pitbull.
Minä olen ottanut paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä kissoja jotka ovat omaa kotia kaivanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme vanhassa maatalossa, jonka kylmävintti on oikea hiirimagneetti. Ensisijaisesti otettiin kissa lemmikiksi, mutta kyllä sillä on myös tärkeä tehtävä hiirenkarkottajana. (Mitään rotanmyrkkyjä emme halua käyttää ja hiirenloukut ovat osoittautuneet hyödyttömiksi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Mietimme vuosia ennen kuin otimme 2 maatiaiskissaa. Kriteerinä oli periaatteena pää, 4 jalkaa ja häntä. Kissat ovat kissoja, niin ihania ja kaikki erilaisia.
Kolmijalkainenkin kissa olisi käynyt mulle.
Sori nauratti. En vain ymmärtänyt laittaa kaikkia meidän kriteerejä tuohon kommenttiin😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asumme vanhassa maatalossa, jonka kylmävintti on oikea hiirimagneetti. Ensisijaisesti otettiin kissa lemmikiksi, mutta kyllä sillä on myös tärkeä tehtävä hiirenkarkottajana. (Mitään rotanmyrkkyjä emme halua käyttää ja hiirenloukut ovat osoittautuneet hyödyttömiksi.)
Ja tärkein unohtui: kissan ulkonäöllä ei ollut mitään väliä, kun kissan tarvitsimme. Söpö se silti on :)
Kaksi kissaa haettiin, ilmaiseksi. Maatiaisia, toinen mustavalkoinen ja toinen harmaamusta. Aivan upeat yksilöt joilla oma persoonallisuus. Aluksi olin vastahakoinen kahteen, mutta jees- ihan mahtavaa.
Kaikki kissat on tullu meille jonkinlaisena kodinvaihtajana. Ei ulkonäön perusteella. Nykyisistä kissoista vanhempi tarvitsi 14 vuotta sitten pikaisesti uudelleensijoitusta sopeutumisvaikeuksien takia ja tuli meille sijaiskotiin, mutta jäikin meille asumaan. Nuorempi oli löytöpentu, joka tarvitsi kiireesti toista kissaa opettamaan kissojen tapoja ja niin sekin jäi meille.
Näitä ennen meille on tullut rekisteröity värivirheellinen rotukissa yli puolen vuoden ikäisenä, jolle ei saatu jostain syystä kotia ja kasvattajan oli pakko vähentää kissoja kotoaan. Eli meillä 12 vuotta. Kesähoitoon tuli yksi kissa, kun omistaja vietti 3kk ulkomailla. Lopulta omistaja ei koskaan hakenut kissaansa takaisin ja se jäi meille seuraaviksi 17 vuodeksi.
Eihän tässä aloituksessa ole mitään logiikkaa. Tietenkin jos kaipaat kissaksi kerrostaloon sellaista sohvalla köllöttelijää, niin otat jonkun ragdollin tai birman etkä siamilaista tai bengalia, joille suositellaan lajitoveria ja suurta ulkoaitausta.
Itse valitsin persialaisen juuri rauhallisuutensa takia. En jaksa kissaa joka roikkuu verhoissa, kaataa kukkapurkit ja kiipeilee hyllyillä. Persialainen ei tee pahojaan, koska ei ole kovinkaan leikkisä ja villi rotu.
No näinhän se menee. Kissa ja koira lemmikkinä ovat niin eri asioita.