Kohteliaisuus vai loukkaus...?
Elikkä meninpä ostamaan lottoa ärrältä eräänä päivänä. Arvatkaa mitä se myyjä kysyi minulta!? Että onko minulla henkkareita näyttää että olen yli 15v!
Olen siis kohta 20vuotias 1,5v pikkutytön äiti ja ilmeisesti näytän sitten joltain muulta...
Toinen samanlainen tapaus oli sitten kun menin avaamaan oman paritalon puolikkaamme ulko-ovea kun ovikello soi. Siellä oli joku kaupustelija, ja arvatkaa mitä se kysyi? "Onko vanhemmat kotona?" Meni hetki ennen kun tajusin että se luuli että minä olen sen talon lapsi... Eikä se edes ollut mikään kovin vanha, vähän päälle 20v varmaan...
Eli kummin te ottaisitte? Kohteliaisuutena vai loukkauksena...? :D
Kommentit (14)
Jos olisin lähemmäs 30v ja kysyttäisiin papereita, olisin tosi imarreltu. Sen sijaan jos suunnilleen itseni ikäinen (kaupustelijatapaus) ihminen pitäisi minua niin lapsekkaan näköisenä että pyytää vanhempia ovelle... Siitä kyllä loukkaantuisin.
Mutta hei, niin tai näin. Epäilemättä olet tosi hyvin säilyneen näköinen mami! :)
Itseltäni kysyttiin pitkään papereita ja ei siinä mitään, kaivoin ja näytin ne. Ei siinä sen kummempaa. En mä koskaan loukkaantunut, mutta ei se mua mitenkään erityisesti imarrellutkaan.
mutta sitten alkaa olla mitta täysi.
Me olimme juuri pari viikkoa sitten mieheni kanssa pitkästä aikaa kaksistaan ilallisella. Tilasimme alkuruoat, pääruoat sekä pullollisen viiniä ruoan kanssa. Tarjoilija pyysi saisiko nähdä minun paperit.
Ikää on 32v ja lapsia kolme. Oikeasti jo loukkaannuin pyynnöstä hieman. Onneksi oli lompakko mukana. Olisi ollut aika tylsää juoda limua sen takia, että joku idiootti tarjoilija epäili olenko 18-vuotta täyttänyt.
Onhan se kiva näyttää nuoremmalta kuin mitä on.. ei varmaan tässä vaiheessa vielä tunnu niin kivalta mutta ajattele muutaman vuoden päästä. Itse olen 22 ja melkein joka kerta paperit kysytään´.
Itsekin olin pitkään lapsenkasvoinen.
Kun menin ostamaan alkosta viinipullon 28-vuotissyntymäpäiväkseni, kysyttiin paperit. Joskus vähän nolotti kun pikkujouluja juhlittaessa mentiin työporukan kanssa k-18-paikkaan ja minut (olin 26 v tuolloin) pysäytettiin ovella.
Mutta nyt 36-vuotiaana, nuo ovat vain haikeita muistoja. Sen jälkeen kun sain lapseni, rupsahdin silmissä ja taidan jopa näyttää ikäistäni vanhemmalta tällä hetkellä.
myyjät eivät vain ole osanneet arvioida ikääsi ja käyttäytyneet tilanteessa aivan asiallisesti. Unohda koko juttu.
on eri asia näyttää nuorelta kuin kakaralta..
kannattais varmaan katsoo peilistä,ehkä vaatetus ja muuten tyylis on vähän teinimäistä? :D
kun muutettiin tähän uuteen kämppään..talonmies sitten tuli tervehtii ja juttelee ym. siinä muuttohommien keskellä.mun äiti oli auttamassa mua ja vahtimassa lapsiani 3v. ja alle vuoden ikäistä..oltiin sitten siinä ovella yhtäaikaa ja talonmies vaan puhuu mun äitille..kunnes mä keskeytin ja sanoin,et sori mut minä oon muuttamassa tähän kämppään ei mun äiti..noloo..ja ikää mulla on jo 24v!
Että onko mun tyyli sit vähän jämähtäny... :D Kyllä minä tykkään laittautua, on mun naama aina meikattu ihan kunnolla, kyllä mä käytän pillifarkkuja ja minihameita ja tiukkoja vaatteita muutenki, on mulla napakoru ja pitkät hiukset jotka kyllä aina laitan kuntoon kun ulos lähden ja oon kai ihan timmissä kunnossaki... Mut en haluu silti näyttää alaikäiseltä! :D Joten mitä minä sit laitan päälleni? Laitanko vähemmän meikkiä? Napakoru piiloon...? Hiukset ponnarille?
Ei tosiaan oo kuin 5 vuotta 15- ja 20-vuotiaan välissä...
Ite oon 27, ja silloin tällöin edelleen mua selvästi nuoremmat kassat kyselevät papereita, kun saunaolusia ostan. Ehkä ne sun kohtaamat myyjät ei oo vielä harjaantunu arvioimaan ihmisten ikiä ja halusivat varmistua asiasta.
ja kaupustelija tuli ovelle ja kysyi että "onko äiti tai isä kotona?"
ja viiden lapsen äiti ja on ihan jokapäiväistä papereiden kysyminen tai paaaljon nuoremmaksi luuleminen. Kun omat pojat on mua 10 senttiä pidempiä ja partakin niillä alkaa jo kasvaa niin tilanteet alkaa olla välillä aika kiusallisia... Sille toiselle osapuolelle, ei mulle;) Mua lähinnä huvittaa.
Viimeksi kun oltiin kaikkien muksujen kanssa risteilyllä niin sain muutamaan otteeseen siinä check-innissä sanoa että joo todella olen näiden teinien äiti... yritti vielä että "siis olet näiden pienempien äiti" "eikun näiden kaikkien" "siis olet näiden isompien täti""no ei kun äiti..".
Pankissa kun avasin tiliä muksulle niin virkailija yritti jankuttaa että huoltaja pitää olla mukana kun alaikäisenä avaa tiliä, ei niinkuin tajunnut tilannetta ollenkaan vaikka sanoin monesti että olen se huoltaja...
Jopa lasten kaverit on ihmetelleet mun ikää "siis minkä ikänen sun mutsi oikein on, joku parikymppinen????"
Papereita kysytään ravintolan ovella lähes poikkeuksetta. En näytä kyllä juuri vanhemmalta kuin mitä näytin parikymppisenä, joitain ilmeryppyjä on muttei muuten... En ole edes pienikokoinen, mutta babyface.... Hupaisaa on että myös mieheni joka on 30v on yhtä nuoren näköinen. Me ollaan varmaan perheenä aika hämmentävä näky kun poitsut on miestäni pidempiä ja partakin kasvaa kohta paremminx) On ulkopuolisilla vähän vaikea päätellä kuka kukin on....
Ole ap tyytyväinen... Minäkin olen, vaikka joskus ärsyttää kun työssäni lastenhoitajana minua pidetään nuorena tyttönä joka ei tiedä mistään mitään... Vähän alkaa olla "friikki" olo välillä, mutta onhan tää ihan mahtavaax) Kohta ne rypyt kuitenkin tulee, nautitaan tästä "nuoruudesta" niin kauan kuin vielä voidaan..
15 ja 20 ikävuoden välillä ei kutienkaan ole kovinkaan montaa vuotta. Ja kyllähän papereita kysellään usein 30-vuotiailtakin esim alkoholituotteita ostaessa. Meitä kun on niin monen näköistä ja ikäistä tallaajaa! =)