Lue keskustelun säännöt.
Ero kolmekymppisenä ja perhehaaveet, kokemuksia?
29.12.2020 |
Onko täällä ihmisiä joilla olisi ero tullut kolmekymppisenä ja silti olisi ehtinyt vielä hyvin löytää uuden puolison ja saada lapsia? Itse olen 32-vuotias ja eron partaalla. Olen aina halunnut lapsia ja pelkään, että jos nyt eroan jään yksin ja ilman perhettä. Tilanne olisi ihan eri jos olisin 25-vuotias. Tällä hetkellä vaakakupissa on paljon enemmän ja pelottaa todenteolla.
Kommentit (37)
Kävisin klinikalla tai mukimiehen luona (Suomi24 lapsettomuus, Kaksplus lapsettomuus)
En suosittele etsimään kiireessä. Vaikka sanotaan ettei yh:t saa ketään niin uskallan omakohtaisella kokemuksella väittää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdit vielä hyvin. Kolmekymppinen lapseton nainen on kova sana perinteistä parisuhdetta lapsineen etsivien miesten joukossa.
Jos asiat on ihan oikeasti niin huonosti ettei suhdetta saa korjattua, ette varmaan suunnittele yhteistä lasta? Joten erohan siinä tapauksessa tulee.
Olin lapseton sinkku. Meni tarkalleen ottaen vuosi löytää nykyinen. Oli siinä työtä!
Vierailija kirjoitti:
Jos asiat on ihan oikeasti niin huonosti ettei suhdetta saa korjattua, ette varmaan suunnittele yhteistä lasta? Joten erohan siinä tapauksessa tulee.
Olemme haaveilleet yhteisestä lapsesta ja se alkaisi olla ajankohtaista, mutta suhteessa on nyt viimeisten kuukausien aikana alkanut kasaantua sellaisia ongelmia, etten enää tiedä onko niistä ulospääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdit vielä hyvin. Kolmekymppinen lapseton nainen on kova sana perinteistä parisuhdetta lapsineen etsivien miesten joukossa.
Tämä on totta! Varsinkin jos kelpuutat vähän vanhemmankin miehen, niin tarjontaa löytyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdit vielä hyvin. Kolmekymppinen lapseton nainen on kova sana perinteistä parisuhdetta lapsineen etsivien miesten joukossa.
Perinteinen voikin tarkoittaa sovinistia. Tapailin hetken aikaa perhettä haluavaa "vakaata" miestä joka paljastuikin kuukauden sisään omistushaluiseksi. Ajatteli naisia esineinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit vielä hyvin. Kolmekymppinen lapseton nainen on kova sana perinteistä parisuhdetta lapsineen etsivien miesten joukossa.
Tämä on totta! Varsinkin jos kelpuutat vähän vanhemmankin miehen, niin tarjontaa löytyy kyllä.
Ei tarvitse kelpuuttaa itseään vanhempaa miestä. Minunkin mieheni on 4v nuorempi. T. Vastaaja nro 1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit vielä hyvin. Kolmekymppinen lapseton nainen on kova sana perinteistä parisuhdetta lapsineen etsivien miesten joukossa.
Tämä on totta! Varsinkin jos kelpuutat vähän vanhemmankin miehen, niin tarjontaa löytyy kyllä.
Toimiiko sperma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asiat on ihan oikeasti niin huonosti ettei suhdetta saa korjattua, ette varmaan suunnittele yhteistä lasta? Joten erohan siinä tapauksessa tulee.
Olemme haaveilleet yhteisestä lapsesta ja se alkaisi olla ajankohtaista, mutta suhteessa on nyt viimeisten kuukausien aikana alkanut kasaantua sellaisia ongelmia, etten enää tiedä onko niistä ulospääsyä.
Ok. No teidän pitää nyt istua alas vaikka useampana iltana ja pohtia niitä ongelmia. Suhteisiin nyt kuuluu myös ne vastoinkäymiset tietenkin. Vauvan hoitokaan ei ole ihan helppoa parisuhteen kannalta, joten jos jotain hälyttävää siinä kumppanissa on niin ei lapsi sitä ainakaan paranna.
Miehet haistaa epätoivon. Oikeasti kivat voi pelästyä ja hyväksikäyttäjät haluaa päästä osingoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-vuotiaan naisen kannattaa etsiä miestä 50-60v ikähaarukasta.
Vierailija kirjoitti:
32-vuotiaan naisen kannattaa etsiä miestä 50-60v ikähaarukasta.
Hopeakettu havittelee itselleen omaishoitajaa.
Saan 30v. naisena iskuyrityksiä 19v.-42v. miehiltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asiat on ihan oikeasti niin huonosti ettei suhdetta saa korjattua, ette varmaan suunnittele yhteistä lasta? Joten erohan siinä tapauksessa tulee.
Olemme haaveilleet yhteisestä lapsesta ja se alkaisi olla ajankohtaista, mutta suhteessa on nyt viimeisten kuukausien aikana alkanut kasaantua sellaisia ongelmia, etten enää tiedä onko niistä ulospääsyä.
Ok. No teidän pitää nyt istua alas vaikka useampana iltana ja pohtia niitä ongelmia. Suhteisiin nyt kuuluu myös ne vastoinkäymiset tietenkin. Vauvan hoitokaan ei ole ihan helppoa parisuhteen kannalta, joten jos jotain hälyttävää siinä kumppanissa on niin ei lapsi sitä ainakaan paranna.
Olemme paljon keskustelleetkin, nyt vaan koko ajan tulee jotain lisää ja ajatukset erosta alkaneet vahvistua. Tuntuu todella pelottavalta, kun perhe on kuitenkin itselle isoin haave elämässä. Kauhukuva on, että jos nyt eroan joudun tuosta haaveesta lopullisesti luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asiat on ihan oikeasti niin huonosti ettei suhdetta saa korjattua, ette varmaan suunnittele yhteistä lasta? Joten erohan siinä tapauksessa tulee.
Olemme haaveilleet yhteisestä lapsesta ja se alkaisi olla ajankohtaista, mutta suhteessa on nyt viimeisten kuukausien aikana alkanut kasaantua sellaisia ongelmia, etten enää tiedä onko niistä ulospääsyä.
Ok. No teidän pitää nyt istua alas vaikka useampana iltana ja pohtia niitä ongelmia. Suhteisiin nyt kuuluu myös ne vastoinkäymiset tietenkin. Vauvan hoitokaan ei ole ihan helppoa parisuhteen kannalta, joten jos jotain hälyttävää siinä kumppanissa on niin ei lapsi sitä ainakaan paranna.
Olemme paljon keskustelleetkin, nyt vaan koko ajan tulee jotain lisää ja ajatukset erosta alkaneet vahvistua. Tuntuu todella pelottavalta, kun perhe on kuitenkin itselle isoin haave elämässä. Kauhukuva on, että jos nyt eroan joudun tuosta haaveesta lopullisesti luopumaan.
Ei lapsia kannata huonoon liittoon tehdä.
Onpa ilkeitä vastauksia. Minun mielestä hyvät mahdollisuudet on. Kumma kyllä, tähän vaikuttaa se, että olet ollut parisuhteessa. Kumppanin löytäminen näyttää olevan vaikeinta niille, jotka ei ikinä ole seurustelleet vakavasti.
Olen pidempään seurannut parin löytämistä ja parisuhteessa eläneiden näyttää aina olevan helpompaa löytää uusi kuin näiden, jotka ei ikinä ole löytäneet ketään.
Mietin samaa asiaa kolmekymppisenä, miehelle en puhunut että ero oli pitkään mielessä, mutta kyllähän hän toki tiesi ettei hyvin mene ja riideltiin paljon. Päätin kuitenkin jäädä suhteeseen ja saimme kaksi lasta. Lasten saaminen lähensi meitä ja halusimme tehdä parhaamme heidän eteensä, riidat jäivät pois ja muutenkin panostettiin perheeseemme enemmän. Jos nyt olen täysin rehellinen, tämä ei ole mulle mikään unelmien parisuhde, mutta riittävän hyvä ja rakastan kyllä miestäni. Unelma perheestä oli mulle isompi kuin "täydellisen" kumppanin löytäminen. Tässä vaan mun näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa asiaa kolmekymppisenä, miehelle en puhunut että ero oli pitkään mielessä, mutta kyllähän hän toki tiesi ettei hyvin mene ja riideltiin paljon. Päätin kuitenkin jäädä suhteeseen ja saimme kaksi lasta. Lasten saaminen lähensi meitä ja halusimme tehdä parhaamme heidän eteensä, riidat jäivät pois ja muutenkin panostettiin perheeseemme enemmän. Jos nyt olen täysin rehellinen, tämä ei ole mulle mikään unelmien parisuhde, mutta riittävän hyvä ja rakastan kyllä miestäni. Unelma perheestä oli mulle isompi kuin "täydellisen" kumppanin löytäminen. Tässä vaan mun näkökulma.
Toi on puhdasta lottoamista
Minä löysin nykyisen mieheni kun olin 34v. Olen nyt 40v ja lapsia 2.
Mä löysin nykyisen mieheni kun olin 32-v. Yhteinen lapsemme syntyi, kun olin 35-v.