Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään käynyt niin ettei rakastunut lemmikkinsä?
27.12.2020 |
Tämän ei ole tarkoitus olla mikään hirveän negatiivinen ketju mutta onko kenelläkään ollut tunnetta että lemmikin hankkiminen olikin virhe ja se ettei kehittynyt tunnesidettä siihen. Että lemmikkiä hoitaa velvollisuuden tunnosta. Haluaisin lukea juttua myös siitä että mikä aiheutti sen ettei välit olleet paremmat ja myös näitä kun ne sitten muuttuivatkin paremmaksi... En halua lukea siis niitä joissa kerrotaan että rakkaus on syttynyt heti ekasta päivästä lähtien.
Kirjoitan tätä siksi kun minun ja kissani välit eivät ole nyt hyvät :( haluaisin kyllä että ne paransi.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Eka kertaa kuulen, että joku puhuu väleistä tässä yhteydessä.
No voitteko nyt pysyä asiassa? Äidinkielen oppivirheistä voi puhua koulussa mutta ei tällä palstalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin koiranpennun. Se oli riiviö, joka ei tajunnut mistään mitään. Ensimmäinen koirani, mutta olin lukenut monta opasta kasvattamisesta -- mutta mitä tehdä, kun se pentu ei vaan tee niin kuin oppaassa sanotaan, että pennun pitäisi?!
Kasvattaja luona oli vielä ollut yksi todella kaunis aikuinen koira, jolle kasvattaja oli etsinyt uutta kotia kun menin katsomaan pentua. Moneen kertaan harmittelin, etten ollut sanonut mitään siitä, että minä olisin voinut antaa kodin sille aikuiselle. Olisin ehkä sanonutkin, jos se ei olisi ollut sijoituskoira, jota olisi pitänyt sitten käyttää näyttelyissä tms.
Kyllä siinä joku 3kk meni, ennen kuin lakkasin ajattelemasta, että haluaisin vaihtaa tämän rääpäleen siihen toiseen. Sitten vain yhtäkkiä huomasin ajattelevani, että jos tarjottaisiin sitä aikuista tilalle, niin en luopuisi pennustani. Jotenkin vaan opittiin tuntemaan toisemme paremmin, eikä sitten niin harmittanutkaan, että pentu ei aina tehnyt niin kuin koirakirjassa sanottiin.
Ensi vuonna tulee 6v yhdessä täyteen. En vaihtaisi tuota riiviötä mihinkään, ja itkettää aina kun ajattelen, että se kuolee vielä joskus ennen minua.
Minä sain ystävältäni (olosuhteiden pakosta) kissan, josta en oppinut pitämään. Onneksi vanhempani ottivat sen itselleen ja se sai elää siellä takuulla onnellisena elämänsä loppuun saakka.
Ihminen on perso rakkaudelle ja tekee sen eteen mitä kummallisimpa tekoja.
No hei... kissat. Mitä odotit? Jotkut kissat ovat luonteeltaan lempeitä, mutta sitten osa on sellaisia pikku piruja, joiden kanssa kukaan ei tule toimeen. Tai ainakaan kissa itse ei pidä kenestäkään.
Eka kertaa kuulen, että joku puhuu väleistä tässä yhteydessä.