Raskauden aikainen masennus
Hei, kaipaisin vertaistukea ja kokemuksia raskauden aikaisesta masennuksesta. Olen siis 36-vuotias ja odotan esikoistani. Tulimme hiukan yllättäen raskaaksi, eli raskautta ei voi pitää varsinaisesti suunnittelemattomana, mutta oletus oli, että se olisi ollut meille vaikeaa ja kestänyt kauan/olisi tarvittu hedelmöityshoitoja. Siinä mielessä lapsi tuli aika stressaavaan elämänvaiheeseen: keskelle hääkiireitä, opinnoista valmistumista ja uudessa työssä aloittamista. Kaikki on kuitenkin ulkoisten puitteiden osalta nyt järjestyksessä, löytyy siis kaksi työssäkäyvää vanhempaa, talo ja vakaa parisuhde.
Alkuraskaudesta saakka olen kärsinyt jatkuvasta pahoinvoinnista ja unettomuudesta, väsymyksestä ja uupumuksesta. Tähän asti, eli ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti pidin unettomuutta ja uupuneisuutta vain pahoivoinnin ja raskauden hormonimuutosten ja poikkeuksellisen stressaavan syksyn aikaansaannoksina. Nyt kun pahoivointi on kuitenkin alkanut hellittää, olen alkanut uumoilla, että tässä on nyt muutakin, sillä unettomuus vain pahenee, vaikka stressi on vähentynyt, pahoinvointi jäänyt pois ja lomakin alkanut.
Minulla on masennukselle altistavia tekijöitä, mm. vaikea lapsuus alkoholistiäidin esikoisena, osin siitä johtuvaa aiempaa masennushistoriaa etc. Kun luin netistä raskauden aikaisesta masennuksesta, alkoivat palaset loksahdella kohdalleen. Olen siis tosi väsynyt, innoton, iloton ja itken todella paljon. Elintavat ihan suht ok, eli syön terveellisesti, mutta liikkua en ole jaksanut (normaalisti olen hyvin liikunnallisesti aktiivinen ihminen). Mies, vaikka ihana muuten onkin, ei tajua yhtään missä mennään, ei ole empaattisimmasta päästä ihminen ja suhtautuu tosi negatiivisesti masennukseen ja siihen, jos siitä puhun.
Ajattelin nyt ensin etsiä tukea vapaaehtoisuuteen perustuvien vertaisryhmien tms. kautta, koska julkisen puolen tuesta on aika kehnoja kokemuksia, lääkehoitoon painostamista ilman riittävää keskusteluapua tai jopa kokonaan ilman sitä, surkeaa tai olematonta lääkehoidon seurantaa jne. Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut ja ennenkaikkea, mistä olette kokeneet olleen apua tilanteessa? Suuri kiitos jo etukäteen kaikille vastauksista!
Kommentit (9)
Soita heti arkena neuvolaan. Lääke ei ole nyt se paras apu, mutta keskustelu apua on tarjolla. Koita melatomiinia unettomuuteense on täysin turvallinen.
Kun masennus alkaa jo raskauden aikana, se jatkuu monesti synnytyksen jälkeen, joten tärkeää on saada riittävästi tukea vanhemmuuteen ja silloin lääkitys on parempi vaihtoehto kuin raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan paheneva unettomuus on sinänsä tyypillistä vikalla kolmanneksella. Itsellänikin oli, vaikka henkisesti en ollut masentunut. Muistan ajatelleeni, että nyt ymmärrän, miksi äitiyslomat alkavat näin aikaisin - en selviäisi enää töissä.
Tarkennuksena että olen siis nyt toisen kolmanneksen alussa. Koko raskauden aikana olen nukkunut huonosti, harvoin yli 4 h yhtäjaksoisesti, keskimäärin 5-7 h vuorokaudessa, nyt enää n. 5 h vuorokaudessa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Soita heti arkena neuvolaan. Lääke ei ole nyt se paras apu, mutta keskustelu apua on tarjolla. Koita melatomiinia unettomuuteense on täysin turvallinen.
Kun masennus alkaa jo raskauden aikana, se jatkuu monesti synnytyksen jälkeen, joten tärkeää on saada riittävästi tukea vanhemmuuteen ja silloin lääkitys on parempi vaihtoehto kuin raskauden aikana.
Kerroin kyllä viime käynnillä aika rehellisesti pahoinvoinnista ja uupumuksesta sekä univajeesta. Minulle laitettiin aikaistettu perhetyöntekijän tms. tapaaminen sekä tarjottiin jo tässä vaiheessa siivous- tms. apua kotiavun kautta heti lapsen synnyttyä. Ehkä pitää ottaa uudelleen yhteys, että univaikeudet vain pahenevat. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita heti arkena neuvolaan. Lääke ei ole nyt se paras apu, mutta keskustelu apua on tarjolla. Koita melatomiinia unettomuuteense on täysin turvallinen.
Kun masennus alkaa jo raskauden aikana, se jatkuu monesti synnytyksen jälkeen, joten tärkeää on saada riittävästi tukea vanhemmuuteen ja silloin lääkitys on parempi vaihtoehto kuin raskauden aikana.Kerroin kyllä viime käynnillä aika rehellisesti pahoinvoinnista ja uupumuksesta sekä univajeesta. Minulle laitettiin aikaistettu perhetyöntekijän tms. tapaaminen sekä tarjottiin jo tässä vaiheessa siivous- tms. apua kotiavun kautta heti lapsen synnyttyä. Ehkä pitää ottaa uudelleen yhteys, että univaikeudet vain pahenevat. -ap
Kyllä kannattaa ottaa yhteyttä ja kertoa mm, kuinka vähän saat nukuttua. Sitä vartenhan neuvola on, että sieltä saa neuvoja ja apua.
Älä missään nimessä hae apua neuvolasta tähän asiaan. En jaksa nyt kertoa pidemmälti omasta kokemuksesta, mutta suosittelen lämpimästi yksityisen puolen lääkäriä, joka on erikoistunut tällaisiin tapauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita heti arkena neuvolaan. Lääke ei ole nyt se paras apu, mutta keskustelu apua on tarjolla. Koita melatomiinia unettomuuteense on täysin turvallinen.
Kun masennus alkaa jo raskauden aikana, se jatkuu monesti synnytyksen jälkeen, joten tärkeää on saada riittävästi tukea vanhemmuuteen ja silloin lääkitys on parempi vaihtoehto kuin raskauden aikana.Kerroin kyllä viime käynnillä aika rehellisesti pahoinvoinnista ja uupumuksesta sekä univajeesta. Minulle laitettiin aikaistettu perhetyöntekijän tms. tapaaminen sekä tarjottiin jo tässä vaiheessa siivous- tms. apua kotiavun kautta heti lapsen synnyttyä. Ehkä pitää ottaa uudelleen yhteys, että univaikeudet vain pahenevat. -ap
Voi voi, mitä menit tekemään. Nyt siitä perhetyöntekijästä ei pääsekään niin vaan eroon, vaikka hänen apuaan ette enää tarvitsisikaan. Miksi ette palkanneet itse siivoojaa jos raha-asiat hyvällä tolalla?
Mahdollisia raskaudessa nuokin oireet ihan ilman mitään masennustaustaa. Sinun tilanteessasi palkkaisin itse siivousapua, jos se siivous on kynnyskysymys. Lapsen synnyttyä ottaisin yhteyttä yksityisen puolen psykiatriin jolla tietoa raskauden aikaisesta/jälkeisestä masennuksesta, jos koet apua siihen vielä tarvitsevasi. Sieltä saat asiantuntevaa apua, et neuvolasta.
Kärsin aikoinani samasta asiasta. Olin henkisesti ihan loppu, kun ryömin sairaalaan pyytämään synnytyksen käynnistämistä.
Helpotti, kun lapsi oli maailmassa. Masennus ja ahdistus jäi kuvioista, lapsi oli tyyni ja terve ja kaikki sujui hyvin. Fyysisesti oli rankkaa, koska yrittäjänä en voinut pitää äitiyslomaa, mutta kaikki sujui hyvin.
En uskaltanut puhua neuvolassa mitään. En luottanut heidän enkä sosiaaliväen tapoihin auttaa.
Koko ajan paheneva unettomuus on sinänsä tyypillistä vikalla kolmanneksella. Itsellänikin oli, vaikka henkisesti en ollut masentunut. Muistan ajatelleeni, että nyt ymmärrän, miksi äitiyslomat alkavat näin aikaisin - en selviäisi enää töissä.