Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu katunut elämän isoja valintoja?
26.12.2020 |
Sain nuorena kolme lasta ja vasta lähes nelikymppisenä tajuan, että ei olisi kannattanut näillä geeneillä ja fyysisillä sekä henkisillä resursseilla. Kuvittelin, että olisin hyvä äiti koko lasten elämän ajan, jaksava. Kun itse ei ole edes saanut lusikalla, ei voi kauhalla antaa omillekaan. Lisäksi aina on huoli lapsista mitä en meinaa jaksaa. Olisi helpompi vain elää itselleen ja kuolla pois.
Lisäksi koko elämä tuntuu älyttömältä, mitä järkeä tässä on?
Onko muut katuneet vastaavia asioita?
Kommentit (4)
Kaikki suuret ratkaisut olen tehnyt tunteella ja mitään ratkaisua en ole koskaan katunut, kun ratkaisut ovat tulleet intuition ja sydämen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Kaikki valinnat olen tehnyt sen hetkisellä parhaalla tiedollani ja taidollani, joten ei ole kaduttavaa. Moni muu asia elämässä kyllä harmittaa.
En nyt varsinaisesti sitä ikinä valinnut, etten opiskellut peruskoulun jälkeen vaan se oli enemmänkin päivänselvä asia että töihinhän sitä on mentävä ja oltava tyytyväinen siihen mitä työtä saa.
Tuota jaksoi kymmenisen vuotta, mutta kyllä se pskahommakiintiö alkoi tulla täyteen ja varsinkin kun kroppa alkoi jo fyysisten töiden takia prakailla.
Vasta reilu 30-vuotiaana sitä ymmärsi että itselläkin olisi ollut oikeus opiskella siinä missä muillakin ja ammatinkin olisi voinut valita ja jopa muistakin kun duunarihommista.
Katua en voi, koska ei ollut oma valinta mutta kyllähän tämä silti v!tuttaa oikein huolella. Etenkin kun elämä ei muutenkaan ole omannäköistä eli olen lapseton ikisinkku.
Lapsia en koskaan ole katunut, mutta muutama virhe valinta on tullut tehtyä. Mutta sitähän elämä on, valintoja. Niistä on vaan selvittävä eteenpäin.