Mikä vaivaa ihmistä, joka aina lupailee lähteä jonnekin,

 Tiedän tyypin joka aina päissään lupailee. Kamalinta jos lapsille luvataan päihtyneenä ja aiheutuu hirveä pettymys. Jos joku peruu niin saa perua viimeisen kerran. Mitään en sen jälkeen sopisikaan sellaisen tyypin kanssa. 

Kokemusta on, todella rasittavaa kun aina luvataan, odotukset nousevat ja sitten aina perutaan. Törkeää.

No just se että ahdistaa.

Itse olen kova tekemään suunnitelmia mutta kun pitäisi lähteä, iskee ahdistus. Yleensä jos pakotan itseni lähtemään, onkin ihan kivaa.

Helpompi kuitenkin jäädä kotiin.

Masennus tai vaikea ahdistus. Olin itse tuollainen vaikeimpina aikoinani ja varmasti muiden mielestä todella raskas, mutta kyllä se menojen peruminen myös hävetti tosi paljon.

Minulla on se, että ajatuksen tasolla on oikeasti tosi kiva lähteä jonnekin ja tehdä jotain ja sitä suunnitellessa olen innokkaasti mukana. Mutta sitten kun oikeasti pitäisi lähteä, iskee juuri se väsymys ja ahdistus ja kaikki energia on poissa. Yleensä kyllä lähden, kun kerran olen luvannut, mutta ei se kovin kivaa ole.

Nämä perujat ehkä tuntevat samoin, he vain mieluummin peruvat lähtönsä kuin kestävät sen kurjan olon mikä mukaan lähdöstä aiheutuu.

Nämä lupailijat ovat itsekkäitä ja välinpitämämättömiä ihmisiä. Ei voi olla että aina on joku syy perua sovitut asiat. Heivatkaa pihalle elämästänne tuollaiset ankeuttajat!

Myös alkoholismi voi olla syynä. Ajatuksena olis kiva tehä muutakin mut sit ku sen aika tulee niin haluukin mieluummin ottaa muutaman kaljan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se, että ajatuksen tasolla on oikeasti tosi kiva lähteä jonnekin ja tehdä jotain ja sitä suunnitellessa olen innokkaasti mukana. Mutta sitten kun oikeasti pitäisi lähteä, iskee juuri se väsymys ja ahdistus ja kaikki energia on poissa. Yleensä kyllä lähden, kun kerran olen luvannut, mutta ei se kovin kivaa ole.

Nämä perujat ehkä tuntevat samoin, he vain mieluummin peruvat lähtönsä kuin kestävät sen kurjan olon mikä mukaan lähdöstä aiheutuu.

Mulla samoin, mutta monesti on ollut myös lopulta ihan kivaa, kun vain olen saanut lähdetyksi. Siksi yritän tsempata, vaikka lähes aina tekisi mieli perua.

Mä olen nainen, naisella on OIKEUS muuttaa mieltä.

Nykyinen minäkeskeisyys on johtanut siihen, että käytöstavat ovat unohtuneet. Kun Minua nyt vähän väsyttää tai toinen kaveri pyysi johonkin mukavampaan, niin perun lupaukseni...