Miten vanhemmat sitovat aikuisen lapsen itseensä?
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/ee16793a-766e-488f-b595-a8a5270739cc
Tuossa artikkelissa soitellaan usein aikuiselle lapselle. Eihän se soittaminen ole sitomista - minun mieheni soittaa äidilleen joka päivä 2 minuutin tarkistussoiton eikä äiti todellakaan ole sitova tyyppi.
Tuossa artikkelissa isä hakee kuuntelijaa. Mitä se tarkoittaa? Minulla on hyviä keskusteluita 80 v äitini kanssa, ja kyllähän minä kuuntelen häntä.
MITEN vanhempi sitoo aikuisem lapsensa?
Kommentit (21)
Kiitos. Harvinaisen selkeästi kuvattu. Paremmin kuin tuossa artikkelissa.
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Joo, ymmärrän. Minä suhteutin tuon omaan anoppiini ja äitiini. Heille sanominen tehoaisi, mutta tunnen ihmisen, jolle se ei tehoisi.
Mutta ei kai kettuilun tarkoituksena ole sitoa itseensä? Eikö se ole pikemminkin valta-asetelmaa ja halveksunnan osoittamista?
Vai onko tämä kaikki vain semantiikkaa...
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Tuossakin se, että se on itse vedettävä rajat. Oma puhelin kiinni tai anopille sellaisen puhelimeen numero, jonka voi laittaa kiinni, jos on esim sellainen työ, ettei puhelinta voi sulkea päivystys yms.
Kylmästi jättää vastaamatta ja reagoimatta.
Sotahan siitä syttyy, mutta toinen vaihtoehto on tuo jatkuva anopin pillin mukana hyppääminen, raskasta sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Se ei oikeasti ole niin yksinkertaista, että sanoisi vaan ”pää kiinni” ja asia olisi sitten sillä selvä. Jos on lapsesta asti opetettu siihen, että vanhempia totellaan aina kaikessa ja toimitaan heidän mielensä mukaisesti, niin aikuisena on aivan valtavan iso kynnys (suorastaan vuoren kokoinen!) katkaista tuota kuviota.
Eugenia Cooneyn äiti ainakin väittää, että sydän murtuu, jos lapsi lähtisi. Eiköhän moni Suomessakin käytää samaa uhriutumistekniikkaa. Ikää on jo ja koskaan ette käy jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Joo, ymmärrän. Minä suhteutin tuon omaan anoppiini ja äitiini. Heille sanominen tehoaisi, mutta tunnen ihmisen, jolle se ei tehoisi.
Mutta ei kai kettuilun tarkoituksena ole sitoa itseensä? Eikö se ole pikemminkin valta-asetelmaa ja halveksunnan osoittamista?
Vai onko tämä kaikki vain semantiikkaa...
En tiedä, tilanteet on erilaisia.
Pikku lapisllehan tuo vanhempien jatkuva tyytymättömyys toimii hyvin. Lapsi hakee hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan erilaisen keinoin. Vanhempi lyttää keinot toistuvasti, jolloin lapsi yrittää kovemmin, mikään ei riitä, tunnustusta ei tule.
Eli tavallaan se vanhempi sitoo lasta näin itseensä, manipuloi, käyttää valtaa, jotta saa uskollisen pikku alamaisen hänen tarpeitaan täyttämään. Halveksuntaa lapsen rakkauden kaipuuta ja hyväksynnän hakua kohtaan. Ilmeisen rikkinäisistä vaikeilla taustoilla olevista vanhemmista kyse.
Nämä käytösmallit sitten on aikuisena purettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Tuossakin se, että se on itse vedettävä rajat. Oma puhelin kiinni tai anopille sellaisen puhelimeen numero, jonka voi laittaa kiinni, jos on esim sellainen työ, ettei puhelinta voi sulkea päivystys yms.
Kylmästi jättää vastaamatta ja reagoimatta.
Sotahan siitä syttyy, mutta toinen vaihtoehto on tuo jatkuva anopin pillin mukana hyppääminen, raskasta sekin.
Jokainen valitsee itse oman tiensä, mutta jos oma olo ei tunnu mukavalta, niin jotain pitää muuttaa. Hyvin usein normaali keskustelu ja ehkä pari kertaa ydinasian terottaminen auttaa. Jos se ei auta, niin sitten vain pitää olla tiukkana, pitää puhelin äänettömällä ja olla menemättä toisen pillin tahtiin.
Jos sitä ei kykene tekemään, niin voi voi, toinenkin sen tietää ja siksipä hän varmaan valvookin. Eli suo siellä, vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Joo, ymmärrän. Minä suhteutin tuon omaan anoppiini ja äitiini. Heille sanominen tehoaisi, mutta tunnen ihmisen, jolle se ei tehoisi.
Mutta ei kai kettuilun tarkoituksena ole sitoa itseensä? Eikö se ole pikemminkin valta-asetelmaa ja halveksunnan osoittamista?
Vai onko tämä kaikki vain semantiikkaa...
En tiedä, tilanteet on erilaisia.
Pikku lapisllehan tuo vanhempien jatkuva tyytymättömyys toimii hyvin. Lapsi hakee hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan erilaisen keinoin. Vanhempi lyttää keinot toistuvasti, jolloin lapsi yrittää kovemmin, mikään ei riitä, tunnustusta ei tule.
Eli tavallaan se vanhempi sitoo lasta näin itseensä, manipuloi, käyttää valtaa, jotta saa uskollisen pikku alamaisen hänen tarpeitaan täyttämään. Halveksuntaa lapsen rakkauden kaipuuta ja hyväksynnän hakua kohtaan. Ilmeisen rikkinäisistä vaikeilla taustoilla olevista vanhemmista kyse.
Nämä käytösmallit sitten on aikuisena purettava.
Tuo on hyvin harvinaista, ei millään tavoin normaali tilanne. En sekoittaisi sairauksia normaaleihin kuvioihin.
Ap, se jos sä et ymmärrä on sun ongelma, ei meidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Joo, ymmärrän. Minä suhteutin tuon omaan anoppiini ja äitiini. Heille sanominen tehoaisi, mutta tunnen ihmisen, jolle se ei tehoisi.
Mutta ei kai kettuilun tarkoituksena ole sitoa itseensä? Eikö se ole pikemminkin valta-asetelmaa ja halveksunnan osoittamista?
Vai onko tämä kaikki vain semantiikkaa...
En tiedä, tilanteet on erilaisia.
Pikku lapisllehan tuo vanhempien jatkuva tyytymättömyys toimii hyvin. Lapsi hakee hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan erilaisen keinoin. Vanhempi lyttää keinot toistuvasti, jolloin lapsi yrittää kovemmin, mikään ei riitä, tunnustusta ei tule.
Eli tavallaan se vanhempi sitoo lasta näin itseensä, manipuloi, käyttää valtaa, jotta saa uskollisen pikku alamaisen hänen tarpeitaan täyttämään. Halveksuntaa lapsen rakkauden kaipuuta ja hyväksynnän hakua kohtaan. Ilmeisen rikkinäisistä vaikeilla taustoilla olevista vanhemmista kyse.
Nämä käytösmallit sitten on aikuisena purettava.
Tuo on hyvin harvinaista, ei millään tavoin normaali tilanne. En sekoittaisi sairauksia normaaleihin kuvioihin.
Harvinaista? Valitettavasti ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eugenia Cooneyn äiti ainakin väittää, että sydän murtuu, jos lapsi lähtisi. Eiköhän moni Suomessakin käytää samaa uhriutumistekniikkaa. Ikää on jo ja koskaan ette käy jne.
Höpsistä. Ei käytä moni, ei sinne päinkään. Jos joku sanoo, että ette käy koskaan mitään, niin se on luultavasti aito totuus ja helposti tarkistettavissa. Jokainen mittaa aikaa omalla tavallaan, mutta yksinäisen vanhuksen mielestä pari kertaa vuodessa kyläily on harvoin, niin myös muiden mielestä. Joskus kannattaa yrittää asettua toisen asemaan ennen kuin alkaa raakkumaan omaa asiaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Joo, ymmärrän. Minä suhteutin tuon omaan anoppiini ja äitiini. Heille sanominen tehoaisi, mutta tunnen ihmisen, jolle se ei tehoisi.
Mutta ei kai kettuilun tarkoituksena ole sitoa itseensä? Eikö se ole pikemminkin valta-asetelmaa ja halveksunnan osoittamista?
Vai onko tämä kaikki vain semantiikkaa...
En tiedä, tilanteet on erilaisia.
Pikku lapisllehan tuo vanhempien jatkuva tyytymättömyys toimii hyvin. Lapsi hakee hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan erilaisen keinoin. Vanhempi lyttää keinot toistuvasti, jolloin lapsi yrittää kovemmin, mikään ei riitä, tunnustusta ei tule.
Eli tavallaan se vanhempi sitoo lasta näin itseensä, manipuloi, käyttää valtaa, jotta saa uskollisen pikku alamaisen hänen tarpeitaan täyttämään. Halveksuntaa lapsen rakkauden kaipuuta ja hyväksynnän hakua kohtaan. Ilmeisen rikkinäisistä vaikeilla taustoilla olevista vanhemmista kyse.
Nämä käytösmallit sitten on aikuisena purettava.
Tuo on hyvin harvinaista, ei millään tavoin normaali tilanne. En sekoittaisi sairauksia normaaleihin kuvioihin.
Harvinaista? Valitettavasti ei ole.
Minä en tunne yhtäkään ja teen työtä vanhusten kotihoidossa. Mistäs sinä ajatuksesi ammennat? Omasta äiteestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eugenia Cooneyn äiti ainakin väittää, että sydän murtuu, jos lapsi lähtisi. Eiköhän moni Suomessakin käytää samaa uhriutumistekniikkaa. Ikää on jo ja koskaan ette käy jne.
Höpsistä. Ei käytä moni, ei sinne päinkään. Jos joku sanoo, että ette käy koskaan mitään, niin se on luultavasti aito totuus ja helposti tarkistettavissa. Jokainen mittaa aikaa omalla tavallaan, mutta yksinäisen vanhuksen mielestä pari kertaa vuodessa kyläily on harvoin, niin myös muiden mielestä. Joskus kannattaa yrittää asettua toisen asemaan ennen kuin alkaa raakkumaan omaa asiaansa.
Se, että syyllistää ihmistä siitä, että tämä ei käy usein ja ottaa kuoleman samaan asiayhteyteen on henkistä väkivaltaa. Se on eri asia sanoa, että voisitteko käydä useammin kuin kiristää ja uhkailla. Minusta tuntuu, että tiesit tämän itsekin, mutta halusit ymmärtää väärin. Jätän sanomatta mitä se taas on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Joo, ymmärrän. Minä suhteutin tuon omaan anoppiini ja äitiini. Heille sanominen tehoaisi, mutta tunnen ihmisen, jolle se ei tehoisi.
Mutta ei kai kettuilun tarkoituksena ole sitoa itseensä? Eikö se ole pikemminkin valta-asetelmaa ja halveksunnan osoittamista?
Vai onko tämä kaikki vain semantiikkaa...
En tiedä, tilanteet on erilaisia.
Pikku lapisllehan tuo vanhempien jatkuva tyytymättömyys toimii hyvin. Lapsi hakee hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan erilaisen keinoin. Vanhempi lyttää keinot toistuvasti, jolloin lapsi yrittää kovemmin, mikään ei riitä, tunnustusta ei tule.
Eli tavallaan se vanhempi sitoo lasta näin itseensä, manipuloi, käyttää valtaa, jotta saa uskollisen pikku alamaisen hänen tarpeitaan täyttämään. Halveksuntaa lapsen rakkauden kaipuuta ja hyväksynnän hakua kohtaan. Ilmeisen rikkinäisistä vaikeilla taustoilla olevista vanhemmista kyse.
Nämä käytösmallit sitten on aikuisena purettava.
Tuo on hyvin harvinaista, ei millään tavoin normaali tilanne. En sekoittaisi sairauksia normaaleihin kuvioihin.
Aikuisen lapsen itseensä sitominen ei ole normaali tilanne millään tavalla.
Normaali tilanne on se, että vanhempi kasvattaa lapsen elämää ei itseään varten, tietoisena päivästä, että lapsikin laina ja lähtee. Tavoite, mahdollisimman itsenäinen lapsi.
Tästä aiheutuvan kipuun ( ymmärrettävästi tämä tekee vanhemmalle kipeää, luopuminen) vanhemman on käsiteltävä yksin tai jonkun muun, Juin sen lapsen kanssa.
Aloittaja on provoilija, mutta aihe tärkeä ja kipeä monelle etenkin näin jouluna. Sen vuoksi hyvä keskustella aiheesta, että joku vapautuu täysin turhasta syyllisyydestä, jota kenties kantanut vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos anoppisi soittaisi joka aamu miehellesi tarkistussoiton oletteko jo heränneet? Arjet pyhät siinä puoli seitsemän aikaan? Tai jos äitisi antaisi sinulle ohjeita ja vinkkejä kaikkeen mahdolliseen vuodesta toiseen? Kuten nyt sanoisi, että tapasi paistaa kinkku on väärä ja teillä syödään joulupuuro väärään aikaan vääränlaisen sopan kanssa. Se on hankalaa silloin, kun vanhempi ei missään vaiheessa tajua, että aikuinen-lapsi-suhde pitää jossain vaiheessa muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Ei kai nuo ole sitomisia...?
Anopille ja äidille voisi sanoa pää kiinni. Ja se olisi siinä. Ymmärrän sitomisen hienovaraisemmaksi, sellaiseksi, johon ei oikein voi asettaa rajoja.
Olen eri
Ei näihin rajattoman vanhempii tehoa sanominen, ne keinot on kokeiltu.
He loukkaa, puuttuu jen ja se pitää vaan kestää.
Ellet kestä se tarkoittaa usein välien etäännytystä ja viilenemistä.
Osa lapsista kestää osa ei, riippuu omasta elämäntilanteesta. Kaikille se jatkuva kettuilu ja virheiden korostaminen on raskasta,
Suoraan sanominen toimii nimenomaan parhaiten.
Mikäli ymmärtävät kunnioittaa toista ihmistä ja hänen elämäänsä, ihmissuhde jatkuu ja asiassa ei ole ongelmaa.
Mikäli loukkaantuvat ja eivät halua olla tekemisissä, niin asia ratkeaa itsestään koska rajaton ihminen poistaa itse itsensä ankeuttamasta toisten elämää lisää.
Pelkkää voittoa kumpikin skenaario. Ilman kunnoitusta ei voi olla tervettä ihmisuhdetta.
Lapsuudessa ne vanhemmat ovat voineet käyttää lasta terapeuttina ja kertoa liikaa asioita liian nuorena lapselle. Sitä lasta hänen murheitaan ei ole kuunneltu, koska eihän ne lapsen murheet ole mitään vanhemman tuskiin verrattuna.
Tämä tapa on perheessä hyväksytty, se on opetettu lapselle jo varhain. Kun lapsi itsenäistyy, vanhemmat ahdistuu, koska menettää ilmaisen terapeutin, kuuntelijan. Vanhempi kokee lapsen välittävän hänestä, kun lapsi mukisematta ottaa vastaan vanhemman tuskan. Saadakseen lapsen ruotuun soittelee kymmeniä kertoja päivässä.
Jos lapsi laittaa rajat ja kertoo kuinka paljon kanssakäymistä jaksaa, vanhempi loukkaantuu ja kääntää selkänsä. Lapsi on opetettu pienestä pitäen siihen, että ellet tee vanhempien toiveen mukaan, sinut hylätään ja jäät yksin.
Tämä on sitomista.
Terve vanhempi osaa tarkastella oma käytöstään, pyytää anteeksi, vähentää kontaktia lapsen toiveesta ja antaa rauhan elää, ymmärtää, että ne onat asiat on käsiteltävä pääosin jonkun muun kuin lapsen kanssa. sellaista vanhempaa on ihan mukavakin kuunnella toisinaan ja auttaa.