Oliko sinulla lapsena hassua obsessiota? Vaikka sellainen, että opettelit ulkoa kaikki näkemäsi auton rekkarit?

Siitä asti kun muistan, nimesin ja järjestelin mm. pehmoleluja sängylleni aakkosjärjestykseen oikeaan asentoon ja toivotin niille hyvät yöt jokaiselle erikseen niin että ne olivat "oikein" omasta mielestäni. Muuten en voinut nukkua, koska muuten olisi tapahtunut jotain pahaa.  Tähän meni parisen tuntia joka peevelin ilta ja auta armias jos äiti koski iltasatua lukiessaan yhteen jo järjestämääni leluun.. Nojoo, myöhemmin todettiinkin OCD ja aikuisiällä ollut raffimmat oireet. Mutta yliopisto käynty ja hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä ja muutenkin elämä mallillaan. OCD tai neuroottisuus aina tarkoita elämän menettämistä :)  

Sairastin nuorena myös yhden psykoosin, jota hoidettiin sairaalassa puoli vuotta. Tuon jakson jälkeen ei ole ollut muu perskärpäsenä kuin tämä OCD.