Lue keskustelun säännöt.
Entä jos oma lapsi tekee itsemurhan aikuisena?
18.12.2020 |
Hirveä tapa menettää oma lapsi. Entä jos vanhempi ei huomaa että aikuisella lapsella menee huonosti ja aikuinen lapsi päättää tappaa itsensä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
No minkä sille voi? Jokainen on vastuussa itsestään. Aikuinen ihminen tekee omat valintansa.
Niin, ei sille välttämättä voi mitään ja se ahdistaakin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on paljon hirveämpää jos nuori aikuinen kuolee onnettomuudessa tai vaikeaan sairauteen. Kun olisi ollut elämänhalua ja kaikki jäikin kesken. Itsemurha on kuitenkin oma valinta.
Siksi kanna elää ne hetket yhdessä hyvää elämää joita meillä on.
En halua edes ajatella. Ja tiedoksi, itsemurhia tekee myös alaikäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sittenpä tekee. Lopulta kaikki kumminkin kuolee, niin väliäkö sillä on, että milloin.
Sisaruksen olen jo menettänyt äkillisesti ja siinä lohdutti, että ei lähtenyt oman tai toisen käden kautta.
"Näin vain kävi" oli helpompi hyväksyä kuin että olisi kokenut tarpeen päättää itse päivänsä.
Kaikki tietenkin selän takana arvailivat ja kuiskuttelivat. Se loukkasi. Heillä ei tuntunut käyvän mielessäkään, että nuori ihminen voisi menehtyä jotenkin muuten kuin omatoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisaruksen olen jo menettänyt äkillisesti ja siinä lohdutti, että ei lähtenyt oman tai toisen käden kautta.
"Näin vain kävi" oli helpompi hyväksyä kuin että olisi kokenut tarpeen päättää itse päivänsä.
Kaikki tietenkin selän takana arvailivat ja kuiskuttelivat. Se loukkasi. Heillä ei tuntunut käyvän mielessäkään, että nuori ihminen voisi menehtyä jotenkin muuten kuin omatoimisesti.
Osanottoni
Minulla teki nuorena silloinen avopuoliso itsemurhan. Kyllä välillä käy mielessä se, jos lapset toimisivat noin. Mutta se on sitten sen ajan murhe, mikäli noin kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla teki nuorena silloinen avopuoliso itsemurhan. Kyllä välillä käy mielessä se, jos lapset toimisivat noin. Mutta se on sitten sen ajan murhe, mikäli noin kävisi.
Aika tehokkaasti ainakin avokin vanhemmat selittelivät tapahtuneen täysin pois omalta vastuultaan.
ELämässä on kaikki epävarmaa. Jos olisimme kuolemattomia ja riikkontumattomia olisi elämä mitäänsanomatonta. Kuolema ja kivuliaat kokemukset antavat elämälle merkityksen. Raadolliset hetket tekevät hienoista kokemuksista entistä ainutlaatuisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miten kestäisin, en varmaan kestäisi. Kokisin itseni hirviöksi, vaikka tuohon vaikuttaisi varmaan moni asia, en halua syyllistää itsemurhan tehneiden läheisiä. Koska mulla on kaksi lasta, toisen lapsen takia en lähtisi perässä oman käden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Siksi kanna elää ne hetket yhdessä hyvää elämää joita meillä on.
Se siinä onkin, etteivät monet vanhemmat tajua nauttia siitä hetkestä jossa eletään. Sitä kun ei tiedä, että onko lapsi edes hengissä edes seuraavana päivänä.
Teini-ikään kuuluu irtiotto vanhemmista ja todella monilla se jää päälle koska ei enää aikuistuttuaankaan uskalleta kysyä neuvoa tai läheisyyttä vanhemmilta koska mielessä on vanhempien vihakin teinivuosien ajoilta.
Ainakin minulla menivät välit totaalisesti poikki heti kun pääsin muuttamaan pois lapsuudenkodistani lakkiaisten jälkeen. Minua haukuttiin jopa hiusten föönaamisesta ja muista ikätasoisesta jutuista ja aikuiset kiukuttelevat kun en ollutkaan mikään siro lintunen ja kuin alakouluikäinen tyttö.
Ihan koulun discossa käymisestä oli kauhea tappelu ja mykkäkoulu joka ikinen kerta. Eniten hävetti kun vielä oma aikuinen perheenjäseneni tuli kyttäämään tekemisiäni koulun discoon. Jouduin koulukiusatuksi sen vuoksi. Siihen jäi disco ja selvin päin tanssiminen.
Vanhempani eivät tiedä tänä päivänäkään mitään elämästäni tai lapsesnlapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen autismin kirjoilla, tosin sen sain tietää vasta aikuisiällä. Aluksi lätkäistiin 3 eri persoonallisuushäiriön diagnoosi. Nuorena ajattelin usein pilanneeni vanhempieni elämän, en voinut käytökselleni mitään vaikka kuinka yritin. Vanhemmat uupuivat ja eivät osanneet hakea apua oikeista paikoista. Ajattelin, että jos teen itse lopullisen ratkaisun, hekin pääsevät vapauteen ja uuteen onneen.
Ehkä asia olisi voinut mennäkin noin, kyllä pahimpina aikoina tekoni olisi voinutkin tuoda helpotusta. Kuka tietää? Itse tunnen erään itsemurhan tehneen huumenuoren vanhemman ja tämä tunnusti, että lapsen tekemä ratkaisu oli mieletön helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen autismin kirjoilla, tosin sen sain tietää vasta aikuisiällä. Aluksi lätkäistiin 3 eri persoonallisuushäiriön diagnoosi. Nuorena ajattelin usein pilanneeni vanhempieni elämän, en voinut käytökselleni mitään vaikka kuinka yritin. Vanhemmat uupuivat ja eivät osanneet hakea apua oikeista paikoista. Ajattelin, että jos teen itse lopullisen ratkaisun, hekin pääsevät vapauteen ja uuteen onneen.
Ehkä asia olisi voinut mennäkin noin, kyllä pahimpina aikoina tekoni olisi voinutkin tuoda helpotusta. Kuka tietää? Itse tunnen erään itsemurhan tehneen huumenuoren vanhemman ja tämä tunnusti, että lapsen tekemä ratkaisu oli mieletön helpotus.
Surullista, mutta totta. Tämä on mieletön tabu. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että lapsen alamäki ja siitä seuraava kuolema ovat ihan hirveitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten kestäisin, en varmaan kestäisi. Kokisin itseni hirviöksi, vaikka tuohon vaikuttaisi varmaan moni asia, en halua syyllistää itsemurhan tehneiden läheisiä. Koska mulla on kaksi lasta, toisen lapsen takia en lähtisi perässä oman käden kautta.
Sepä siinä onkin, että vaikka olisi tarjonnut hyvän, normaalin lapsuuden, voi lapsi aikuisena päätyä tähän ratkaisuun esimerkiksi mt-ongelmien takia, joista ei halua puhua vanhemmilleen.
Puolisoni teki itsemurhan vuosia sitten, lastemme olessa vaippaikäisiä.
Hänen vanhempansa suojasivat itseään henkiseltä tuskalta syyttämällä minua itsemurhasta.
Olimme olleet puolison kanssa yhdessä vain muutamia vuosia, tuskin minä nyt niin kauhea olin että itsemurhaan ketään ajoin?
Isovanhemmat eivät ole olleet lapsensa kuoleman jälkeen meihin missään yhteydessä, eivät nähneet lastenlastensa kasvua.
Pahinta varmaan olisi, jos oman lapsen tappaisi joku muu.
No minkä sille voi? Jokainen on vastuussa itsestään. Aikuinen ihminen tekee omat valintansa.