Lapsen sijoituksesta olisi kysyttävää

Tiedän useita sijoituksia, mutta en yhtään aiheetonta. Paljon useammin pitäisi minun mielestäni sijoittaa lapsi kasvun ja kehityksen turvaavaan ympäristöön, mutta sijoitukset tulevat kunnille kalliiksi ja niitä vältetään viimeiseen asti.

Äiti löytyi lääkepökkyrästä sammuneena kodin vessasta ja 4-vuotias harhaili yksin ulkona.

Olen sijaisvanhempi ja en tiedä yhtään lasta joka olisi sijoitettu turhaan. Sen sijaan tiedän lukuisia lapsia, jotka olisi pitänyt sijoittaa, ja mitään ei tapahdu. Suomessa katsotaan aivan liian pitkälle vanhempien perseilyä lapsiaan kohtaan.

Tunnen muutaman sellaisen ihmisen, jolla on vanhin lapsi sijoitettu mutta muut saavat olla vanhempien kanssa. Syytä en tiedä. Ovat olleet siis ihan pienestä alkaen sijoitettuja. Ilmeisesti huostaanottoa ei yleensä millään syillä pureta.

En usko turhaan sijoitukseen. Vanhemmat on sokeita omalle/lapsen toiminnalle, puutteelle, ongelmalle. Ehkä omassa lapsuudessa ollut samaa ja vanhempi pitää asioit normaalina.

Lähipiirissä yksi sijoitettu lapsi, ja olen myös ollut työpaikassa, jossa olen tavannut sijoitettuja lapsia. Yhtään turhaa sijoitusta en tiedä.

Luulin että on kysymys lapsen sijoituksesta.

Osti eilen Norwegiania ;-)

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman sellaisen ihmisen, jolla on vanhin lapsi sijoitettu mutta muut saavat olla vanhempien kanssa. Syytä en tiedä. Ovat olleet siis ihan pienestä alkaen sijoitettuja. Ilmeisesti huostaanottoa ei yleensä millään syillä pureta.

Minun nuoruudenystäväni kaksi lasta sijoitettiin äidin alkoholismin takia. Sitten hän raitistui, meni naimisiin ja sai lisää lapsia. Vaikka perhe oli halukas ottamaan lapset takaisin, ei sijoitusta enää purettu koska lapset olivat täysin juurtuneet uuteen perheeseensä ja yhteys äitiin oli katkennut juomavuosien aikana. Lasten etu meni äidin tunteiden edelle.

Lapsia pidetään ihan liian kauan huonoissa oloissa, jolloin ehtivät vaurioitua pahoin. Sijaisvanhempien yli kävellään usein, jos toiveet ovat ristiriidassa biovanhempien kanssa.

Tiedän neljä tapausta ja yksikään niistä ei ole turhaan tehty. Yhden äiti jaksoi muutaman vuoden face-ryhmissä ja nettikeskusteluissa meuhkata väärästä sijoituksesta ja hyvien perheiden lapsien ryöstämisestä jne. Oikeasti sijoitus oli täysin tarpeen ja äidille annettiin lukuisia mahdollisuuksia ennen kuin tehtiin tämä välttämätön päätös. Valitettavan monet hänen vauhkoamiseensa menivätkin mukaan tietämättä todellista tilannetta.

Kannattaa erottaa kiireellinen sijoitus ja varsinainen huostaanotto. Kiireellisesti sijoitetaan, jos lapsi on juuri sillä hetkellä akuutissa vaarassa. Se voi olla se sammunut äiti yksin vauvan kanssa tai vanhemmat liikenneonnettomuudessa ja lapsi saatava jonnekin hoitoon kunnes vanhemmat kuntoutuvat. Sijaishuolto on aina pitkäaikainen ratkaisu, kun lapsi ei vaan kaiken tukemisenkaan jälkeen voi asua kotona. Sijaishuollon tehtävä on kuntouttaa lasta ja perhettä, jotta jälleenyhdistäminen on mahdollista. Tässä jälleenyhdistämisessä ei aina onnistuta. Lapsia huostataan liian myöhään. Nuoren päihdetoikkarointia katsellaan liian pitkään ja lopulta kun nuori huostataan 16 -17 -vuotiaana, ovat sijaishuollon keinot aika rajalliset, koska aikaa ei enää ole kunnolliseen kuntouttamiseen. Sanoisin, että kiireellisessä sijoituksessa voi olla joskus paniikkiratkaisuaja. Nuori kertoo vaikka perheväkivallasta ja kieltäytyy menemästä kotiin, eipä siinä muuta voi kuin sijoittaa, vaikka jälkikäteen voi selvitä, että nuori oli vain valehdellut huoltajansa kanssa riitauduttuaan. Tällöinkin perheen vuorovaikutuksessa on työstettävää, että tällaista ylipäätään juolahtaa nuorelle mieleen. Huostaanottoa sen sijaan harkitaan pitkään ja hartaasti ja yritetään kaikki muut konstit, ne eivät ole turhia tässä maassa.

Surettaa jatkuvasti lukea, kuinka vanhempi ei uskalla hakea apua esim masennukseen, kun pelkää lapsen menettämistä. Minullakin on ahistuneisuutta omasta tulevaisuudesta ja tarvitsisin varmaan jotain helpotusta, mutta sama pelko se on itselläkin. Lasten hoito kyllä sujuu ja heidän asioiden hoidossa ei ole mitään ongelmia ollut ikinä, mutta liikaa tullut vastaan niitä, kuinka lapsi on viety hyvästä perheestä. Ehkä tästä ketjusta joku saisi rohkeutta ja uskoa, ettei niitä lapsosia noin vain viedä vanhemmilta. :)

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman sellaisen ihmisen, jolla on vanhin lapsi sijoitettu mutta muut saavat olla vanhempien kanssa. Syytä en tiedä. Ovat olleet siis ihan pienestä alkaen sijoitettuja. Ilmeisesti huostaanottoa ei yleensä millään syillä pureta.

Minun nuoruudenystäväni kaksi lasta sijoitettiin äidin alkoholismin takia. Sitten hän raitistui, meni naimisiin ja sai lisää lapsia. Vaikka perhe oli halukas ottamaan lapset takaisin, ei sijoitusta enää purettu koska lapset olivat täysin juurtuneet uuteen perheeseensä ja yhteys äitiin oli katkennut juomavuosien aikana. Lasten etu meni äidin tunteiden edelle.

Onko hän mielestäsi hyvä vai huono äiti?

Vierailija kirjoitti:

Surettaa jatkuvasti lukea, kuinka vanhempi ei uskalla hakea apua esim masennukseen, kun pelkää lapsen menettämistä. Minullakin on ahistuneisuutta omasta tulevaisuudesta ja tarvitsisin varmaan jotain helpotusta, mutta sama pelko se on itselläkin. Lasten hoito kyllä sujuu ja heidän asioiden hoidossa ei ole mitään ongelmia ollut ikinä, mutta liikaa tullut vastaan niitä, kuinka lapsi on viety hyvästä perheestä. Ehkä tästä ketjusta joku saisi rohkeutta ja uskoa, ettei niitä lapsosia noin vain viedä vanhemmilta. :)

Mitä tarkoitat että "lapsi on viety hyvästä perheestä"? Tunnetko perheet henkilökohtaisesti ja niin hyvin, että tiedät huostaanoton/sijoituksen olevan perusteeton.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman sellaisen ihmisen, jolla on vanhin lapsi sijoitettu mutta muut saavat olla vanhempien kanssa. Syytä en tiedä. Ovat olleet siis ihan pienestä alkaen sijoitettuja. Ilmeisesti huostaanottoa ei yleensä millään syillä pureta.

Minun nuoruudenystäväni kaksi lasta sijoitettiin äidin alkoholismin takia. Sitten hän raitistui, meni naimisiin ja sai lisää lapsia. Vaikka perhe oli halukas ottamaan lapset takaisin, ei sijoitusta enää purettu koska lapset olivat täysin juurtuneet uuteen perheeseensä ja yhteys äitiin oli katkennut juomavuosien aikana. Lasten etu meni äidin tunteiden edelle.

Onko hän mielestäsi hyvä vai huono äiti?

Raittiina ollessaan on ollut hyvä äiti.

On ollut yksi sijoitettuna, ihan siksi, että tämän yhden lapsen karkailujen ja käytöshäiriöiden takia ei jäänyt muille lapsille lainkaan aikaa. 

Vanhemmat täysin alkoholin ja huumeen alaisina. Väkivaltaa kotona. Yritin saada lapsia sijoitukseen, ei onnistunut ennen kuin mies tappoi vaimonsa. Sitten sijoitettiin.

Mun vanhin poika sijoitettiin toiselle paikkakunnalle,ja tätä pyysin siis itse ensin..Sossut ei ihan heti lähtenyt tähän mutta huomasivat että pahemmaksi vain muuttuu..pojalle tuli teini ikä ja rytinällä..hänen elämä vaan lähti lapasesta..alkoholi,varastelu ja mitään ei uskonut. Ei mitään..mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. No hänet sijoitettiin mutta sit alko hatka reissut.. millo oli missäkin..eikä poliisia kiinnostanut etsiä..nyt hän täyttää 19 ja on vankilassa. Ei niku yhtää ole auttanut sijotus hänen kohalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa jatkuvasti lukea, kuinka vanhempi ei uskalla hakea apua esim masennukseen, kun pelkää lapsen menettämistä. Minullakin on ahistuneisuutta omasta tulevaisuudesta ja tarvitsisin varmaan jotain helpotusta, mutta sama pelko se on itselläkin. Lasten hoito kyllä sujuu ja heidän asioiden hoidossa ei ole mitään ongelmia ollut ikinä, mutta liikaa tullut vastaan niitä, kuinka lapsi on viety hyvästä perheestä. Ehkä tästä ketjusta joku saisi rohkeutta ja uskoa, ettei niitä lapsosia noin vain viedä vanhemmilta. :)

Mitä tarkoitat että "lapsi on viety hyvästä perheestä"? Tunnetko perheet henkilökohtaisesti ja niin hyvin, että tiedät huostaanoton/sijoituksen olevan perusteeton.

Tarkoitin, että on keskusteluja tullut netissä yms vastaan. Ehkä vähän tökerösti kirjoitin, niin ymmärtää väärin :D itse olen nuita lukiessa kyllä pohtinut sitä, kun julki tuodaan vain se vanhemman kertomus, eikä hän välttämättä kaikkea kerro.