Uusi ilmiö: Raskaudesta ei kerrota?

Oikeasti mitä tämä asia siis jonkun raskaana olo kenellekään kuuluu? Sama se tosin on monen muunkin henkilökohtaisen asian kanssa.

Nyt on helppo olla kertomatta koska korona ja ei näe ketään. Selittänee ilmiön.

Toisaalta valitetaan, että nuoret jakaa likaa elämästään somessa ja nyt sitten valitetaan, ettei sitä elämää jaeta tarpeeksi. :D

No itse sain esikoiseni alle 30-vuotiaana ja raskaudestani tiesi itseni lisäksi kaiken kaikkiaan 8 henkilöä (eli ihan vain lähisuku). Lapsi oli pitkien lapsettomuushoitojen tulos, joten pelkäsin vain todella paljon menettäväni hänet enkä olisi jaksanut käydä sitä läpi työtovereiden, tuttavien tms. kanssa. Työnikin on kausiluonteista, joten lopetin työt rv26 eli ei kukaan töissäkään huomannut raskauttani.

Lapsen synnyttyä kyllä kerroin muullekin suvulle sekä työkavereille, tuttaville jne. 

Tiedän henkilöitä, jotka eivät ole kertoneet edes isovanhemmille ennen kuin maha näkyi kunnolla ja sen tajusi itse.

No kuule, en ole huomannut. Olen huomannut, että jotku jakavat henkilökohtaisempia asioita kuin toiset. Tämän lisäksi olen huomannut, että on ihmisiä, jotka ovat tavattoman uteliaita toisten asioista. 

Olen huomannut saman, mutta en tiedä voiko varsinaisesta ilmiöstä puhua, vai onko vain omalle kohdalle sattunut tällaisia tapauksia nyt.

Vähän kummallisena pidän yhtä tapausta, joka vajaat pari vuotta sitten esikoista odottaessaan kertoi asiasta kaikille ja some täyttyi moneksi kuukaudeksi ultaäänikuvista, raskausvatsakuvista ja baby showereista - siis tuli sellainen tunne, että vauva oli todella odotettu ja toivottu, ja vanhemmat valtavan innostuneita raskaudesta. Nyt sitten kuulin toisen käden tietona, että perheeseen on syntymässä toinen lapsi helmikuussa. Tästä raskaudesta ei sometettu yhtä ainoaa kertaa, eikä edes lähipiirin sukulaisille kerrottu halaistua sanaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onkohan jotakin pielessä, mutta ilmeisesti ei.

Mitä ihmeellistä siinä on? Eipä raskautta tarvitse kailottaa pitkin maata, luonnollinen asia.

Minä aikoinani kerron raskauksista jo melko alkuvaiheessa, joten sen pohjalta olen sanonut kaikille, että ei kannata kertoa. Muuten niitä ohjeita ja neuvoja miten pitää elää tulee lapsettomilta miehiltäkin. Otapa anopin syntymäpäivillä kakkua, niin eikös joku ota asiakseen sanoa, että kahden edestä ei kannata syödä ja painoa pitää vahtia. Jos jättää kakkupalan ottamatta, niin toinen sanoo, että raskausaikana ei saa laihduttaa. Jos tyhmyyksissään on mennyt kertomaan lasketun päivän, niin sen jälkeen saa päivät kuunnella ihmettelyä, että etkö sinä vieläkään ole mennyt tekemään sitä lasta. Nykynuoret on fiksuja.

Minkä takia tämä avaus saa näin paljon vihamielisiä vastauksia?

Onhan se nyt ihan selkeä kulttuurinen ja myös ajan myötä muuttuva ilmiö, että kenelle ja koska raskaudesta kerrotaan. Oma äitini 70-luvulla sanoi, että ei kertonut oikein kenellekään ja töissä hänet siirrettiin pois asiakaspalvelusta kun raskaus alkoi näkyä, sillä ison vatsan kanssa oli vähän sopimatonta olla esillä. Siihen aikaan vatsaa yritettiin peitellä. Kun itse odotin lapsiani, niin ei enää peitelty, melkein päin vastoin mahaa esiteltiin ylpeänä. Ja muistan myös tuon kolmen kuukauden maagisen rajan, jonka jälkeen odotuksesta uskallettiin kertoa avoimesti.

Minusta ihan kiinnostavia huomioita siitä, että onko tämä asia muuttumassa nyt Suomessa. 

Miksi somessa pitäisi kertoa raskaudesta? Kun vielä ihan vähän aikaa sitten ei ollut somea, kyettiin kertomaan raskaudesta somen ulkopuolella ihan kuten nykyäänkin.

Jos johonkin henkilöön on yhteydessä vain somessa, ei kyllä olekaan mikään oikea kaveri.

Omat lähisukulaiset ja vanhemmat tuntien en minäkään aio kertoa ennen kuin ihan pakko. En vaan jaksaisi sitä hössötyksen ja neuvomisen määrää. Ja ihan taatusti alkaisi äiti ostella kaappeja täyteen lastenvaatteita ja muovikrääsää heti uutisen kuultuaan ja ehdotella nimiä joista sitten loukkaantuu kun eivät kelpaa. On hyvin kontrolloiva luonne ja suhtautuu minuun, 27v tyttäreensä vielä ihan pikkulapsena (tuskin tulee ikinä muuttumaan). Niitä kaikkitietäviä neuvoja, vatsan tarkkailua ja sukupuolen ja nimen arvailuja ja minun intiimien ruumiintoimintojen ja lääkärikäyntien uteluja en vaan jaksaisi. Ja kasvissyönnistäkin saisin tietysti kuulla kuinka "raskaana pitää syödä lihaa" jne.

Miehen vanhemmille sensijaan voisin kertoa vaikka heti. Ovat mukavaa, toisten rajoja kunnioittavaa sydämellistä porukkaa.

Luulen myös että moni ei tahdo raskauskuvia postailla koska muuttuva keho saattaa herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Voi olla syömishäiriötaustaa tms. Ja moni nuori ehkä pelkää leimaantuvansa liian "vauvakeskeiseksi äiti-ihmiseksi" niin että lapsettomat kaverit kaikkoavat. Harvaa oikeasti kiinostaa tuttujen lapsijutut ja mahakuvat, ihan kiva jos nuoret ovat tajunneet tämän.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia tämä avaus saa näin paljon vihamielisiä vastauksia?

Onhan se nyt ihan selkeä kulttuurinen ja myös ajan myötä muuttuva ilmiö, että kenelle ja koska raskaudesta kerrotaan. Oma äitini 70-luvulla sanoi, että ei kertonut oikein kenellekään ja töissä hänet siirrettiin pois asiakaspalvelusta kun raskaus alkoi näkyä, sillä ison vatsan kanssa oli vähän sopimatonta olla esillä. Siihen aikaan vatsaa yritettiin peitellä. Kun itse odotin lapsiani, niin ei enää peitelty, melkein päin vastoin mahaa esiteltiin ylpeänä. Ja muistan myös tuon kolmen kuukauden maagisen rajan, jonka jälkeen odotuksesta uskallettiin kertoa avoimesti.

Minusta ihan kiinnostavia huomioita siitä, että onko tämä asia muuttumassa nyt Suomessa. 

Olen etsinyt raskausajan vintagekaavoja. On aika hauska selailla niitä, kun siihen aikaan oli vähän tabu kuvata raskaana olevia naisia, joten kaikki mallit ovat pajunvitsan hoikkia. Ja kyseessä on kuitenkin piirretyt kuvat eivätkä oikeat mallit.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia tämä avaus saa näin paljon vihamielisiä vastauksia?

Onhan se nyt ihan selkeä kulttuurinen ja myös ajan myötä muuttuva ilmiö, että kenelle ja koska raskaudesta kerrotaan. Oma äitini 70-luvulla sanoi, että ei kertonut oikein kenellekään ja töissä hänet siirrettiin pois asiakaspalvelusta kun raskaus alkoi näkyä, sillä ison vatsan kanssa oli vähän sopimatonta olla esillä. Siihen aikaan vatsaa yritettiin peitellä. Kun itse odotin lapsiani, niin ei enää peitelty, melkein päin vastoin mahaa esiteltiin ylpeänä. Ja muistan myös tuon kolmen kuukauden maagisen rajan, jonka jälkeen odotuksesta uskallettiin kertoa avoimesti.

Minusta ihan kiinnostavia huomioita siitä, että onko tämä asia muuttumassa nyt Suomessa. 

Jos tää on reaktio siihen ilmiöön, että toiset niin voimakkaastintoitotravat sotä, että ei kiinnosta muiden kakarat ja ystävyys- ja kaverisuhteet menevät pilalle, kun me eivät voi lasten saamisen jälkeen jatkua enää ihan samanlaisina?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia tämä avaus saa näin paljon vihamielisiä vastauksia?

Onhan se nyt ihan selkeä kulttuurinen ja myös ajan myötä muuttuva ilmiö, että kenelle ja koska raskaudesta kerrotaan. Oma äitini 70-luvulla sanoi, että ei kertonut oikein kenellekään ja töissä hänet siirrettiin pois asiakaspalvelusta kun raskaus alkoi näkyä, sillä ison vatsan kanssa oli vähän sopimatonta olla esillä. Siihen aikaan vatsaa yritettiin peitellä. Kun itse odotin lapsiani, niin ei enää peitelty, melkein päin vastoin mahaa esiteltiin ylpeänä. Ja muistan myös tuon kolmen kuukauden maagisen rajan, jonka jälkeen odotuksesta uskallettiin kertoa avoimesti.

Minusta ihan kiinnostavia huomioita siitä, että onko tämä asia muuttumassa nyt Suomessa. 

Miksi siitä raskaudesta pitäisi kertoa somessa? Eihän Suomessa ole ikinä ollut aikaa, jolloin some olisi ollut mikään raskaustiedotusväline kuin hyvin lyhyen aikaa, joten mihin edes vertaat? Ei 2000-luvun alussa kukaan tuttuni kertonut raskaudesta somessa eikä sillon edes ollut mitään Instaa tai Facea.

On ilmiö. Ja on tätä tutkittukin. Tai ei raskaudesta kertomista, vaan muuta nuoren sukupolven somekäyttäytymistä. Viestintä on siirtynyt suljettuihin ryhmiin ja esim. whatsuppiin, ja esimerkiksi instassa suuri osa postailee hyvin valikoidusti (ja siloitellusti) tarkkaan harkittuja kuvia. Eivät nuoret kertoile arjestaan ja elämästään jossain facebookissa sadoille seuraajille kuten vanhempansa tekevät.

Olen myös käynyt jo parissa häissä, jossa nuoripari erikseen toivoi, että sieltä ei oteta kännykkäkuvia, eikä etenkään mitään jaeta somessa. Ammattikuvaaja hoiti kuvaamisen ja vieraat saivat jälkikäteen halutessaan tilata sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän henkilöitä, jotka eivät ole kertoneet edes isovanhemmille ennen kuin maha näkyi kunnolla ja sen tajusi itse.

Kellä onni on, se onnen kätkeköön!

Ja tietääpä isovanhemmat kaapinpaikan samantien.

Mä laitoin kuvan someen, kun lapsi oli syntynyt. Miksi sitä raskautta pitäisi toitottaa? Sekun voi mennä keskenkin helposti tai lapsi kuolla kohtuun. En haluaisi siitä sitten kyselijöille kertoa uudestaan ja uudestaan, että ei sitä vauvaa tulekaan. Yksityisasiahan se on muutenkin. Kuten sukupuolikin.

Ilmiö ei ole uusi vaan uusi ilmiö on koko some. Miten ap luulee, että raskaudesta kerrottiin ennen somea? Ihmiset oli toisiinsa yhteydessä puhelimitse ja tapasivat toisiaan. Ihan sillä tavalla nykyäänkin kerrotaan asioista kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia tämä avaus saa näin paljon vihamielisiä vastauksia?

Onhan se nyt ihan selkeä kulttuurinen ja myös ajan myötä muuttuva ilmiö, että kenelle ja koska raskaudesta kerrotaan. Oma äitini 70-luvulla sanoi, että ei kertonut oikein kenellekään ja töissä hänet siirrettiin pois asiakaspalvelusta kun raskaus alkoi näkyä, sillä ison vatsan kanssa oli vähän sopimatonta olla esillä. Siihen aikaan vatsaa yritettiin peitellä. Kun itse odotin lapsiani, niin ei enää peitelty, melkein päin vastoin mahaa esiteltiin ylpeänä. Ja muistan myös tuon kolmen kuukauden maagisen rajan, jonka jälkeen odotuksesta uskallettiin kertoa avoimesti.

Minusta ihan kiinnostavia huomioita siitä, että onko tämä asia muuttumassa nyt Suomessa. 

Ei ainakaan siihen suuntaan että mahaa peitellään, mutta eihän raskaus sinänsä niin tavaton asia ole että siitä pitää koko pitäjälle kertoa ja kuuluttaa. Ei kaikki kiinnosta ihailla jonkun isoa mahaa.