Melkoinen tilanne avioliitossa, lopun alkua?

Mitä sait suhteesta silloin, kun se oli parhaimmillaan?

No tämähän tuli kerrankin jo avausviestissä selväksi. Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen.

No ei tosiaan kuulosta hyvältä. Oletko puhunut asiasta miehen kanssa?

Ette varmaan ole asioista puhuneet. Pitäiskö?

Jottei menisi miehen haukkumiseksi, niin en ole yhtään täydellinen itse. Olen jotenkin vaikea ihminen, yleensä hyvin harvat pitävät minusta. Minulla on huonot sosiaaliset taidot, mutta se on hyvä puoli, että olen kuitenkin huolehtiva ja uhrautuvakin äitinä. Olen ajatellut, että mies ainakin on jaksanut minua.

Ap

Helpointahan se oliskin työntää ongelmat sinne takavasemmalle. Mutta, ei ne katoa minnekkään. Tuosta tilanteesta on varmaan aika vaikeeta enää lähteä suhdetta paikkaamaan. Parisuhde toimii silloin kun siinä tehdään enemmän hyvää kuin huonoa. Mieti oletko onnellinen. On sinun elämästäsi ja onnastasi kysymys. Älä hukkaa aikaa, et saa sitä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ole asioista puhuneet. Pitäiskö?

Kyllä näistä kaikista asioista on joskus puhuttu, mutta eihän puhuminen muuta asioita toiseksi.

Tai en ihan ymmärrä ehkä, että mitä sen puhumisen pitäisi aikaansaada, kun sitä aina tarjotaan vastaukseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jottei menisi miehen haukkumiseksi, niin en ole yhtään täydellinen itse. Olen jotenkin vaikea ihminen, yleensä hyvin harvat pitävät minusta. Minulla on huonot sosiaaliset taidot, mutta se on hyvä puoli, että olen kuitenkin huolehtiva ja uhrautuvakin äitinä. Olen ajatellut, että mies ainakin on jaksanut minua.

Ap

MItä sinä sait miehestä? Vastaa viestiin 1. Saitko tunteen siitä, että joku kestää sinua? Vai jotain muutakin? Ovatko vanhempasi sanoneet, että olet hankala?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sait suhteesta silloin, kun se oli parhaimmillaan?

Tunteen, että mies piti minusta ja piti minua tavoiteltavana, että olin hyvä ja kelpasin, että oli parisuhde ja seksielämä, että ei tarvinnut selvityä yksin, vaan sai tukea. Jotain tällaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sait suhteesta silloin, kun se oli parhaimmillaan?

Tunteen, että mies piti minusta ja piti minua tavoiteltavana, että olin hyvä ja kelpasin, että oli parisuhde ja seksielämä, että ei tarvinnut selvityä yksin, vaan sai tukea. Jotain tällaista.

Ap

Millaista tukea sait? 

Mies valmistelee omaa elämäänsä ja ilmeisesti on jo irtautumassa liitostanne.

Hetken aikaa tapailin erästä miestä, joka saattaisi olla vaikka miehesi. Hän kulki kahden kodin välillä tosin hän kertoi olevansa eronnut ja toinen koti oli vain lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ole asioista puhuneet. Pitäiskö?

Kyllä näistä kaikista asioista on joskus puhuttu, mutta eihän puhuminen muuta asioita toiseksi.

Tai en ihan ymmärrä ehkä, että mitä sen puhumisen pitäisi aikaansaada, kun sitä aina tarjotaan vastaukseksi.

Ap

No ei ilman keskustelua kannata erota. Tai ainakin itse pitäisin sitä aika vastuuttomana. 

Puhumalla selviäisi kummallekin mitä toinen suhteesta ja sen jatkomahdollisuuksista ajattelee. Ja huvittaako yleensä jatkaa. Musta nämä on aika perustietoa, kun jonkun kanssa elää. 

Ehkä mies haluaa tehdä jotain muutoksia. Ehkä sä haluat. Ehkä toteatte, että kumpikaan ei halua tehdä mitään. Kaikissa tapauksissa on hyvä tietää mitä se oma elämänkumppani miettii. Oletko eri mieltä?

Mutta onhan puhuminen pelottavaa, ja voi johtaa ikävään riitaan. Siksi varmaan monet jatkaakin mykkinä.

Mitä saat parisuhteelta enemmän kuin yksinolosta?  Jos pärjäät hyvin yksinkin niin eikö se ole hyvä vaihtoehto?

Onhan teillä avioehto?

Millaista tukea konkreettisesti sait ja ovatko vanhempasi saaneet sinut uskomaan, että olet jotenkin hankala ihminen ja sinun tulee olla kiltti ja avulias, jotta kukaan kelpuuttaisi sinut?

Mitä sinä olet siltä seitsemältä vuodelta saanut vastineeksi kun olet tarjonnut miehellesi täyden ylläpidon omalla kustannuksellasi omassa kodissasi?

Kysymys on ehkä enemmän retorinen.

M

Hyväksikäyttösuhteeltahan tuo vaikuttaa. Sinä elätät miehen ja toimit hänen kotipiikanaan. Itsellesi sitten kai riittää palkkioksi tunne, että kelpaat seksiin. Eroa ja hoida itsesi kuntoon. Et selvästikään arvosta itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sait suhteesta silloin, kun se oli parhaimmillaan?

Tunteen, että mies piti minusta ja piti minua tavoiteltavana, että olin hyvä ja kelpasin, että oli parisuhde ja seksielämä, että ei tarvinnut selvityä yksin, vaan sai tukea. Jotain tällaista.

Ap

Miten siitä saa tuollaisia tunteita että omassa kodissa elää joku toinen aikuinen joka ei osallistu kodinhoitoon juuri mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Jottei menisi miehen haukkumiseksi, niin en ole yhtään täydellinen itse. Olen jotenkin vaikea ihminen, yleensä hyvin harvat pitävät minusta. Minulla on huonot sosiaaliset taidot, mutta se on hyvä puoli, että olen kuitenkin huolehtiva ja uhrautuvakin äitinä. Olen ajatellut, että mies ainakin on jaksanut minua.

Ap

Anteeksi nyt mutta vittumitäpaskaa.

Sinulla on vakava itsetunto-ongelma jota olet koittanut hoitaa elättämällä jotain miestä vuosikausia kodissasi.

Älä sääli miestäsi vaan ajattele itseäsi ja tulevaisuuttasi. Mitä saat ripustautumalla parisuhteeseen jota et edes halua? Parhaassa tapauksessa mies löytää itselleen kottaraisen uusista maisemistaan ja nöyryyttää sinua entisestään kustantamalla kottaraisen luksuselämää samalla kun rahastaa sinua ja käyttää sinua hyväksi. .