huomionhakuista?
Lyhyenä taustanatietona olen pian 15v täyttävä tyttö, jonka perhe lastensuojelulle tuttu esimerkiksi äidin alkoholinkäytön takia. Olen nyt vähän aikaa sitten aloittanut reisien viiltelyn (joka vielä ei ole kovin syvää eli tulee vain vähän verta) ja teen sitä yleensä vähintään joka toinen ilta. En edes tiedä tuleeko siinä viillellessä hyvä olo mutta aina viiltelyn jälkeen tulee ylpeä olo siitä mihin on pystynyt (sitä ylpeämpi mitä isompi ja syvempi). Joka päivä odotan iltaa jolloin saan taas ottaa sheiveristä irroittamani terän käteen ja viiltää reittäni. Asiasta en uskalla puhua muille koska pelkään huostaanottoa aiempien ongelmien vuoksi.
Kommentit (2)
Kai se huomionhakuistakin on jos mietit viillellelläsi lähinnä muiden mielipiteitä tai osinkaan huomion tavoittelu mielessäsi. Viiltelylle ei ole koskaan mitään erityisen hohdokkaita järkisyitä. Mielestäni itsensä viiltely oman tuskaisuuden harhauttamiseksi muualle ei ole sen hienompaa kuin säälin tai järkytyksen aiheuttamiseksi viiltely. Ei ole mitään sääliäansaitsevampaa viiltelyä vs. vähemmän sääliä ansaitsevaa viiltelyä ja tavoite on ollut jonkinlainen huomionhaku. Useimmilla varmaan seassa noita molempia ja muitakin motiiveja. Mutta suosittelisin hankkimaan jonkun paremman harrastuksen. Huostaanotetuksi hankkiutuminen ei välttämättä tee sinulle hyvää. Olen sisaruksistani ainoa, jota ei huostaanotettu vaikka sama perhetausta kaikilla. Meistä olen ainoa, joka on yltänyt vähääkään siihen mitä elämältä toivoisi. Hulluahan se voi olla hullujen kanssa, mutta mieluummin niin kuin hullujen teinien kanssa laitoksessa, jossa aivojen käyttö on kielletty. Se lasu-apu tuntuu aika rankalta vedätykseltä ja petokselta lopulta, siinähän sitten ponnistat. Kannattaa vaan tehdä itse parhaansa ja pyrkiä haalimaan läheisiä, joihin luottaa enemmän. Arvosta itteäs ja haali arvoistasi seuraa, ole heidän arvoisensa. Sittenpä se joskus helpottaa. Mutta eipä neuvoja olla haluttu kuulla koskaan aiemminkaan eli jatka vaan samaan rataa.
Pelkään myös kokoajan muiden näkevän jalkani...