Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko suomalainen taide taantumaan pienen piirin ideologiseksi hymistelyksi?
14.12.2020 |
Tämän kaltaisia ajatuksia herätti tieto amerikkalaisen pöyristymiskulttuurin rantautumisesta suomen taideopistojen oppilasainekseen.
Kommentit (17)
Taiteilijat jotka joutuu käymään koulussa oppiakseen taiteilijaksi, eivät ole mielestäni todellisia taiteilijoita, korkeintaan motivoituneiksi tuhertelijoiksi heitä kutsuisin. Ei ole omaa lehmää ojassa, eli en ole taiteilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin jos lukee sen Suomen Kuvalehden jutun siitä, mitä teatterikouluissa nykyään tapahtuu, niin hyvin todennäköisesti näin käy. Syntyykö kategoria "antifeministinen taide"? Kuka tietää, antimarxilainen taide.
Se on jännä, kun "antifeministinen" kuulostaa heti jotenkin negatiiviselta, vaikka eihän se ole kiuin antifeminismiä. Jos miehet eivät saa enää ilmaista itseään taiteessa, niin sitten taidegenret syntyvät varmaan molemmille sukupuolille omansa. Täyttä Pahkasikaa.
Eikös se ole jo sitä? Lopetin alan opiskelun, koska en halunnut osallistua mokomaan. En osaa nuoleskella oikeita ihmisiä, enkä katsoa muita nenänvartta pitkin. En myöskään ole Persoona isolla P:llä, mikö tuntuu olevan myös vaatimuksena. En siis sovi taiteilijaksi, vaikka olenkin hyvä piirtämään/maalaamaan.
No tuskinpa kuitenkaan, onhan näistä asioista jatkuvasti keskusteltu taidepiireissä:
https://yle.fi/uutiset/3-11513165?fbclid=IwAR1T0DQBdMiaxoPbN-8iXF7KxpHL…
Ja toki kautta aikojen on taideopiskelijoissa ja taiteilijoissa niitä, jotka epävarmuuttaan antaa vallalla olevien trendien ohjata ajatteluaan, niitä joka käsittelee trendejä puoluettomalla ja tutkivalla tavalla, ja niitä joiden taide ei käsittele vallalla olevia trendejä vaan esimerkiksi ihmisyyttä yleensä.
Voipa taiteilija/taideopiskelija olla kaikkea tätä yhtä aikaa, ihmisiähän mekin ollaan.
Terveisin taiteilija
Niin, eiköhän tässä käy enemmän niin, että institutionaalisen taiteen ulkopuolella syntyy enemmän kiinnostavia projekteja. Tässä tietenkin ongelmissa on ne taiteen alat, jotka vaativat enemmän rahoitusta, kuten elokuva. Siellä boikottiriski yms., rajoittaa, mitä rahoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijat jotka joutuu käymään koulussa oppiakseen taiteilijaksi, eivät ole mielestäni todellisia taiteilijoita, korkeintaan motivoituneiksi tuhertelijoiksi heitä kutsuisin. Ei ole omaa lehmää ojassa, eli en ole taiteilija.
Samaa voi sanoa myös suutareista ja hammaslääkäreistä. Vain itseoppinut hammaslääkäri osaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole jo sitä? Lopetin alan opiskelun, koska en halunnut osallistua mokomaan. En osaa nuoleskella oikeita ihmisiä, enkä katsoa muita nenänvartta pitkin. En myöskään ole Persoona isolla P:llä, mikö tuntuu olevan myös vaatimuksena. En siis sovi taiteilijaksi, vaikka olenkin hyvä piirtämään/maalaamaan.
Tuo on ihan ymmärrettävää ja olen samoilla linjoilla, että koulun kautta pelleily ei tee kenestäkään todellista taiteilijaa, pikemminkin päinvastoin. Mutta mitä taas persoonaan tulee, niin se on melkeinpä vääjäämätön osa edes jonkinmoista suosiota, vaikka teosten pitäisi sinänsä itsessään puhutella. Mutta jos teokset eivät ole kansainvälisen luokan klassikoita, niin harvemmin ne niin suuresti puhuttelevat ilman suurta persoonaa niiden takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole jo sitä? Lopetin alan opiskelun, koska en halunnut osallistua mokomaan. En osaa nuoleskella oikeita ihmisiä, enkä katsoa muita nenänvartta pitkin. En myöskään ole Persoona isolla P:llä, mikö tuntuu olevan myös vaatimuksena. En siis sovi taiteilijaksi, vaikka olenkin hyvä piirtämään/maalaamaan.
Olen varmaan sitten Persoona sillä en
osannut minäkään nuoleskelulla tai halveksia ja ihan hyvin olen alalla pärjännyt ja sillä itseni elättänyt.
Nuoleskelemalla en päässyt taidetta opiskelemaan enkä saanut näyttelyitä, se tapahtui ihan vaan maalaamalla ja omasta työskentelystäni puhumalla ja kirjoittamalla.
Olin nuorempana hyvin ujo ja arka ja päätin että minun kohdallani täytyy taiteellisen työskentelyn riittää, minä en pysty enkä jaksa hankkia kontakteja hengailemalla oikeissa piireissä. Ja se riitti.
Väittyämäsi pätee varmaan osaan joiden lahjat ei muuten riitä, ja mutta ei läheskään kaikkiin.
Tunnistan muuten lähipiiristäni erään, jolla on sekä Persoona, neroutta ja lahjakkuutta sekä erinomaiset sosiaaliset taidot. Hänen kohdallaan ura ei siltikään lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin Taideakatemian jälkeen. Hän on yksi suosikkitaiteilijoistani.
Eli valitettavasti oma kokemukseni taidemaailmasta ei kyllä tue sinun näkemystäsi.
Terveisin taiteilija
Sosialistisen realismin ja samizdatin paluu, tällä kertaa suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijat jotka joutuu käymään koulussa oppiakseen taiteilijaksi, eivät ole mielestäni todellisia taiteilijoita, korkeintaan motivoituneiksi tuhertelijoiksi heitä kutsuisin. Ei ole omaa lehmää ojassa, eli en ole taiteilija.
Samaa voi sanoa myös suutareista ja hammaslääkäreistä. Vain itseoppinut hammaslääkäri osaa.
Olen kokenut jääväni järjestelmän ulkopuolelle, koska en ole päässyt taidekorkeaan. Silti teen omaa taidettani aktiivisesti. Käyn avoimen kursseja aktiivisesti ja näin koulutan itseäni.
Tunnen myös kaltaisiani, joilla on uhma päällä, kuinka heidän taidettaan ei ymmärretä.
Mielestäni molemmat asenteet -se ettei tekemäänsä taidetta ymmärretä - tai etteikö koulutusjärjestelmän ulkopuolelta voisi tulla hyvää taidetta - ovat väärässä.
Taidekoulutus opettaa sen, mihin taide on päässyt ja mitä taide on. Ilman tuota tietoa tekeminen jää laihaksi.
Toisaalta monet tuudittautuvat siihen, että ovat päässeet taidekouluun ja näin osoittaneet lahjakkuutensa. Koulussa annetaan työkaluja, itseltä pitää löytyä palo niiden käyttämiseen. Tulen aina jäämään taidekentän syrjälle. Luultavasti en tule saamaan apurahoja ym. yhteiskunnan tukia. Hyväksyn tämän ja koitan tehdä ”kaupallista” taidetta. Ehkä sitä kautta voisin menestyä.
Koitan yhdistää tuohon ”kaupalliseen” taiteeseen kuitenkin ajatuksia, joita olen opiskellut avoimen kursseilla. Voisin tehdä toisenlaistakin, mutta on pakko miettiä, että olisi jotakin helpommin myytävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole jo sitä? Lopetin alan opiskelun, koska en halunnut osallistua mokomaan. En osaa nuoleskella oikeita ihmisiä, enkä katsoa muita nenänvartta pitkin. En myöskään ole Persoona isolla P:llä, mikö tuntuu olevan myös vaatimuksena. En siis sovi taiteilijaksi, vaikka olenkin hyvä piirtämään/maalaamaan.
Olen varmaan sitten Persoona sillä en
osannut minäkään nuoleskelulla tai halveksia ja ihan hyvin olen alalla pärjännyt ja sillä itseni elättänyt.Nuoleskelemalla en päässyt taidetta opiskelemaan enkä saanut näyttelyitä, se tapahtui ihan vaan maalaamalla ja omasta työskentelystäni puhumalla ja kirjoittamalla.
Olin nuorempana hyvin ujo ja arka ja päätin että minun kohdallani täytyy taiteellisen työskentelyn riittää, minä en pysty enkä jaksa hankkia kontakteja hengailemalla oikeissa piireissä. Ja se riitti.
Väittyämäsi pätee varmaan osaan joiden lahjat ei muuten riitä, ja mutta ei läheskään kaikkiin.
Tunnistan muuten lähipiiristäni erään, jolla on sekä Persoona, neroutta ja lahjakkuutta sekä erinomaiset sosiaaliset taidot. Hänen kohdallaan ura ei siltikään lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin Taideakatemian jälkeen. Hän on yksi suosikkitaiteilijoistani.
Eli valitettavasti oma kokemukseni taidemaailmasta ei kyllä tue sinun näkemystäsi.
Terveisin taiteilija
Jos on kaikki tarvittava menestykseen, sen jälkeen se vaatii vain työtä. Olen semilahjakas tavallisen oloinen ihminen. Näytän enemmän kirjastontädiltä, kuin taiteilijalta.
Vien lapset arkisin hoitoon ja menen sen jälkeen työhuoneelle. Keitän kahvit, istun hetken, hengähdän ja sen jälkeen alan hommiin. Lopettelen siinä puoli neljän - neljän aikoihin.
Minulle tämä on elämäntapa. Välillä onnistun myymäänkin jotain. Rutiini on se avainsana, miten saada aikaiseksi asioita. Minulla ei ole aikaa piirtää suuria linjoja. Kädet pitää saada työhön kiinni.
Olen käsityöläinen enemmän kuin taiteilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijat jotka joutuu käymään koulussa oppiakseen taiteilijaksi, eivät ole mielestäni todellisia taiteilijoita, korkeintaan motivoituneiksi tuhertelijoiksi heitä kutsuisin. Ei ole omaa lehmää ojassa, eli en ole taiteilija.
Samaa voi sanoa myös suutareista ja hammaslääkäreistä. Vain itseoppinut hammaslääkäri osaa.
Olet kai hieman yksinkertainen, taide ja lääketiede ovat kaukana toisistaan. Voin vaikka vääntää jalustalle paskaläjän ja kutsua sitä taiteeksi, tai sitten voin käydä kurssin, jossa opetellaan paskantamaan eri tyyleillä, leikittelemään eri koostumuksilla ja tutkia kuuluisen kopromaanien taideteoksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole jo sitä? Lopetin alan opiskelun, koska en halunnut osallistua mokomaan. En osaa nuoleskella oikeita ihmisiä, enkä katsoa muita nenänvartta pitkin. En myöskään ole Persoona isolla P:llä, mikö tuntuu olevan myös vaatimuksena. En siis sovi taiteilijaksi, vaikka olenkin hyvä piirtämään/maalaamaan.
Olen varmaan sitten Persoona sillä en
osannut minäkään nuoleskelulla tai halveksia ja ihan hyvin olen alalla pärjännyt ja sillä itseni elättänyt.Nuoleskelemalla en päässyt taidetta opiskelemaan enkä saanut näyttelyitä, se tapahtui ihan vaan maalaamalla ja omasta työskentelystäni puhumalla ja kirjoittamalla.
Olin nuorempana hyvin ujo ja arka ja päätin että minun kohdallani täytyy taiteellisen työskentelyn riittää, minä en pysty enkä jaksa hankkia kontakteja hengailemalla oikeissa piireissä. Ja se riitti.
Väittyämäsi pätee varmaan osaan joiden lahjat ei muuten riitä, ja mutta ei läheskään kaikkiin.
Tunnistan muuten lähipiiristäni erään, jolla on sekä Persoona, neroutta ja lahjakkuutta sekä erinomaiset sosiaaliset taidot. Hänen kohdallaan ura ei siltikään lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin Taideakatemian jälkeen. Hän on yksi suosikkitaiteilijoistani.
Eli valitettavasti oma kokemukseni taidemaailmasta ei kyllä tue sinun näkemystäsi.
Terveisin taiteilija
Jos on kaikki tarvittava menestykseen, sen jälkeen se vaatii vain työtä. Olen semilahjakas tavallisen oloinen ihminen. Näytän enemmän kirjastontädiltä, kuin taiteilijalta.
Vien lapset arkisin hoitoon ja menen sen jälkeen työhuoneelle. Keitän kahvit, istun hetken, hengähdän ja sen jälkeen alan hommiin. Lopettelen siinä puoli neljän - neljän aikoihin.
Minulle tämä on elämäntapa. Välillä onnistun myymäänkin jotain. Rutiini on se avainsana, miten saada aikaiseksi asioita. Minulla ei ole aikaa piirtää suuria linjoja. Kädet pitää saada työhön kiinni.
Olen käsityöläinen enemmän kuin taiteilija.
Perustan tekemisen ajatuksen siihen, että kun vain jatkaa tekemistä, siitä tulee väistämättä jotain. Ennen pitkää minusta tulee todella taitava. Olen sitkeä kuin kataja. On olemassa kymmenentuhannen tunnin sääntö: mitä tahansa ihminen tekee niin paljon, kehittyy hän siinä mestariksi.
Saan kymmenentuhannen tunnin rajan rikki kymmenessä vuodessa, siis aktiivisesti käytettyjä työtunteja. Silloin luultavasti saan rahaakin tekemisistäni.
Lopulta ei ole merkitystä, mistä koulusta on valmistunut, vaan työhön käytetty tuntimäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijat jotka joutuu käymään koulussa oppiakseen taiteilijaksi, eivät ole mielestäni todellisia taiteilijoita, korkeintaan motivoituneiksi tuhertelijoiksi heitä kutsuisin. Ei ole omaa lehmää ojassa, eli en ole taiteilija.
Samaa voi sanoa myös suutareista ja hammaslääkäreistä. Vain itseoppinut hammaslääkäri osaa.
Olet kai hieman yksinkertainen, taide ja lääketiede ovat kaukana toisistaan. Voin vaikka vääntää jalustalle paskaläjän ja kutsua sitä taiteeksi, tai sitten voin käydä kurssin, jossa opetellaan paskantamaan eri tyyleillä, leikittelemään eri koostumuksilla ja tutkia kuuluisen kopromaanien taideteoksia
Ihan varmasti siitäkin tulee jotain, jos käytät siihen elämästäsi kymmenen tuhatta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole jo sitä? Lopetin alan opiskelun, koska en halunnut osallistua mokomaan. En osaa nuoleskella oikeita ihmisiä, enkä katsoa muita nenänvartta pitkin. En myöskään ole Persoona isolla P:llä, mikö tuntuu olevan myös vaatimuksena. En siis sovi taiteilijaksi, vaikka olenkin hyvä piirtämään/maalaamaan.
Olen varmaan sitten Persoona sillä en
osannut minäkään nuoleskelulla tai halveksia ja ihan hyvin olen alalla pärjännyt ja sillä itseni elättänyt.Nuoleskelemalla en päässyt taidetta opiskelemaan enkä saanut näyttelyitä, se tapahtui ihan vaan maalaamalla ja omasta työskentelystäni puhumalla ja kirjoittamalla.
Olin nuorempana hyvin ujo ja arka ja päätin että minun kohdallani täytyy taiteellisen työskentelyn riittää, minä en pysty enkä jaksa hankkia kontakteja hengailemalla oikeissa piireissä. Ja se riitti.
Väittyämäsi pätee varmaan osaan joiden lahjat ei muuten riitä, ja mutta ei läheskään kaikkiin.
Tunnistan muuten lähipiiristäni erään, jolla on sekä Persoona, neroutta ja lahjakkuutta sekä erinomaiset sosiaaliset taidot. Hänen kohdallaan ura ei siltikään lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin Taideakatemian jälkeen. Hän on yksi suosikkitaiteilijoistani.
Eli valitettavasti oma kokemukseni taidemaailmasta ei kyllä tue sinun näkemystäsi.
Terveisin taiteilija
Jos on kaikki tarvittava menestykseen, sen jälkeen se vaatii vain työtä. Olen semilahjakas tavallisen oloinen ihminen. Näytän enemmän kirjastontädiltä, kuin taiteilijalta.
Vien lapset arkisin hoitoon ja menen sen jälkeen työhuoneelle. Keitän kahvit, istun hetken, hengähdän ja sen jälkeen alan hommiin. Lopettelen siinä puoli neljän - neljän aikoihin.
Minulle tämä on elämäntapa. Välillä onnistun myymäänkin jotain. Rutiini on se avainsana, miten saada aikaiseksi asioita. Minulla ei ole aikaa piirtää suuria linjoja. Kädet pitää saada työhön kiinni.
Olen käsityöläinen enemmän kuin taiteilija.Perustan tekemisen ajatuksen siihen, että kun vain jatkaa tekemistä, siitä tulee väistämättä jotain. Ennen pitkää minusta tulee todella taitava. Olen sitkeä kuin kataja. On olemassa kymmenentuhannen tunnin sääntö: mitä tahansa ihminen tekee niin paljon, kehittyy hän siinä mestariksi.
Saan kymmenentuhannen tunnin rajan rikki kymmenessä vuodessa, siis aktiivisesti käytettyjä työtunteja. Silloin luultavasti saan rahaakin tekemisistäni.
Lopulta ei ole merkitystä, mistä koulusta on valmistunut, vaan työhön käytetty tuntimäärä.
Hammaslääkäriksi valmistuminen vie seitsemän vuotta, tämän jälkeen tulee kokemus, joka on vuosien työn tulos.
Taiteilijaksi ”valmistuminen” vie saman ajan. Ehkä vielä enemmän. Jotkut aloittavat nuoren ja pääsevät pitkälle aikaisin. Toiset aloittavat myöhemmin ja saavuttavat myöhemmin asioita. Mitään oikotietä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijat jotka joutuu käymään koulussa oppiakseen taiteilijaksi, eivät ole mielestäni todellisia taiteilijoita, korkeintaan motivoituneiksi tuhertelijoiksi heitä kutsuisin. Ei ole omaa lehmää ojassa, eli en ole taiteilija.
Samaa voi sanoa myös suutareista ja hammaslääkäreistä. Vain itseoppinut hammaslääkäri osaa.
Olen kokenut jääväni järjestelmän ulkopuolelle, koska en ole päässyt taidekorkeaan. Silti teen omaa taidettani aktiivisesti. Käyn avoimen kursseja aktiivisesti ja näin koulutan itseäni.
Tunnen myös kaltaisiani, joilla on uhma päällä, kuinka heidän taidettaan ei ymmärretä.
Mielestäni molemmat asenteet -se ettei tekemäänsä taidetta ymmärretä - tai etteikö koulutusjärjestelmän ulkopuolelta voisi tulla hyvää taidetta - ovat väärässä.
Taidekoulutus opettaa sen, mihin taide on päässyt ja mitä taide on. Ilman tuota tietoa tekeminen jää laihaksi.
Toisaalta monet tuudittautuvat siihen, että ovat päässeet taidekouluun ja näin osoittaneet lahjakkuutensa. Koulussa annetaan työkaluja, itseltä pitää löytyä palo niiden käyttämiseen. Tulen aina jäämään taidekentän syrjälle. Luultavasti en tule saamaan apurahoja ym. yhteiskunnan tukia. Hyväksyn tämän ja koitan tehdä ”kaupallista” taidetta. Ehkä sitä kautta voisin menestyä.
Koitan yhdistää tuohon ”kaupalliseen” taiteeseen kuitenkin ajatuksia, joita olen opiskellut avoimen kursseilla. Voisin tehdä toisenlaistakin, mutta on pakko miettiä, että olisi jotakin helpommin myytävää.
Emme tee tätä kaanoniin sopimisen, vaan kaanonin laajentamisen takia. Tekstiä lakaisseiden silmäparien määrä ei ratkaise, vaan jääkö ajatus elämään niiden takana. Jos se on hunajaa, mehiläiset kyllä tulevat. Todellinen taide läpäisee säännöt. Sen näkökulmasta sääntöjä ei ole. Eiväthän suihkukoneetkaan tottele moottoriteiden nopeusrajoituksia
Alue: Aihe vapaa
No onhan se aina ollut sitä. Kouluttamattomia taiteilijoita katsotaan nenänvartta pitkin ja kutsutaan ITE-taiteilijoiksi, jotta varmasti ihmiset ymmärtävät, ketkä ovat OIKEITA taiteilijoita ja ketkä vaan semmosia puuhastelijoita.