Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsi alkaa kiukutella ja huutaa
13.12.2020 |
Mitä ihmettä tehdä?
Lapsen isä, jonka kanssa olemme eronneet, on ihminen, joka suuttuu käsittämättömistä asioista, alkaa huutaa ja karjua ja haukkua. Esim. jos olin laittanut pyykkiä koneeseen, siitä saattoi alkaa huuto ja asiaa kiikutettiin vielä vuosien päästä.
Nyt 6-vuotiaana lapsessa on alkanut esiintyä tätä samaa käytöstä. Hän saa silmittömiä raivokohtauksia kotona. Ei päiväkodissa, jossa on Saanut lempinimen Hymytyttö. Mutta kotona voi olla ihan hirveä.
Olen alkanut suurinpiirteiden hiippailla kotona ja varoa, ettei lapsi saisi raivareita. Mikä on mahdotonta, kun kiukku voi nousta vaikka siitä, että laitan valot päälle. Tai mistä vaan asiasta, mitä en pysty aina ennakoimaan.
Miten yhtäkkiä, muutamassa kuukaudessa, lapsi on alkanut käyttäytyä kuin isänsä? Mitä teen, että hän olisi kotonakin iloinen ja kiltti, kuten muualla?
En haluaisi, että lapsesta tulee tässä asiassa kuten isänsä.
Kommentit (13)
kannattaisiko kasvaa aikuiseksi ja alkaa olemaan se vanhempi?
sano nyt että lasta ei saa kieltää ja tunteiden sanoitus on tärkeintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu kans tommonen tyhmä lapsi joka ottaa mallia huonosta käytöksestä.
Ehdottomasti ainakin lopetat lapsesi varomisen! Jos hän jostain suuttuu ja raivoaa, niin anna raivota. Muista, että sinä myös määrittelet mikä on hyväksyttävää käytöstä kotona. Turhasta riehumista pitää voida sanoa vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne että lapsi ottaa mallia isästään ja on ihan kamala sen takia.
Palstamammat löytävät ne parhaimmat kultakimpaleet...
No, se varominen on vihonviimeinen juttu. Oman lapsen pelkääminen aiheuttaa sen, että lapsi alkaa itsekin pelätä itseään ja että hän on ihan kamala.
Eihän tossa oke muusta kyse kuin mallioppimisesta.
Sinun tehtäväsi on stlkeldu osoittaa, että tuo käytös ei vain käy.
Kyllä välillä saa puhista. Tietenkin, mutta kis sinä ajat sitä pelkäämään niin se taitaa olla ylimitoitettua raivoa.
Hanki niitä tunnesäätelyn oppaita. Lasiselle on omia. Meillä hankin nuorimmalle sellaisen kirjasen/vihkosen aikoinaan.
Osoita lapselle, että et pelkää ja että olet turva.
Et jätä.
Sen ison raivon jälkeen tulee usein iso itku, sillon on hyvä olka syli lähellä.
Lapsi raivoissaan itsekin kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi vuotiaalle kuuluu uhma, itsenäistymisvaihe ihan kuin pieni murrosikä.
Opetelkaa miten kiukkua hallitaan. Onko pieni vai suuri kiukku, mistä se johtui, mitä se sai hänet tekemään? Havainnoikaa näitä ja sinä vanhempana olet valmentajana taustalla kun tunteet pääsevät irti. Tunteet ovat sallittuja ja lapsi ei luontaisesti osaa hallita niitä vaan tarvitsee siihen opetusta.
Lasta voi myös palkita kun on hallinnut kiukkunsa, esimerkiksi saa vaikka jonkin haluamansa lelun, jos pystyy hallitsemaan viikon/kuukauden kiukkujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
Lue ihan aluksi ap perustietoa 6-vuotiaan kehityksestä tuolta mll-n sivulta. Lapsesi käyttäytyminen on tyypillistä 6-vuotiaalle, ei hän ota mallia kenestäkään. Kannattaa jatkaa lukemista sieltä „rajoja lapsille“- otsikon alta.
Perinteisesti on ajateltu, että lapsi on näin toimiessaan paha, ja häntä pitää rankaista. Nykytutkimuksen mukaan lapsi on hyvä, muttei osaa tavoitella sitä hyvää, mitä tarvitsee ja ansaitsee. Aikuisen tehtävä olisi etsiä hyvä tarve kaiken kiukun, rajojen testaamisen ja ärsyttämisen takaa. Pieni lapsi ei voi osata pukea sitä itse vielä sanoiksi. Hän tarvitsee aikuisen pohtimaan kanssaan syitä käytöksensä takana. Lapsi voi esimerkiksi kaivata huomiota, hoivaa ja tsemppiä, tai ehkä esikoulussa on sattunut jotain ikävää, mikä painaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän esim. viikonloppuja isänsä luona? Raivostuuko isä hänellekin noin? Lapsi helposti purkaa häneen kohdistunutta epäreilua käytöstä eteenpäin. Siksi ei tee sitä tarhassa, koska tarha ei ole niin turvallinen paikka näyttää negatiivisia tunteita kuin koti. Ja toki myös mallioppimistakin tapahtuu.
Sinä kuitenkaan et saisi vahvistaa tuota käytöstä varomalla omaa toimintaasi. Parhaiten autat tilannetta "palauttamalla" lapsen normaaliin kanssakäymiseen, jossa turhasta ei raivostuta eikä läheisiään tarvi varoa.
Toki tärkeää kysyä lapselta raivareiden laannuttua, miksi hän niin kovasti menee tolaltaan mitattömistä asioista. Lapselle ne eivät ehkä olekaan mitättömiä, hän voi esim. purkaa kokemuksiaan isänsä luona näin.
Aah... Ap mene makaamaan naapurin ulko-oven eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isän ja tyttären ainoa aihe raivoamiseen taitaa olla ap
Meillä on sama tilanne että lapsi ottaa mallia isästään ja on ihan kamala sen takia.