Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mulla sosiaalisten tilanteiden pelko, vai paniikkihäiriö vai mikä?
12.12.2020 |
Olen 13-vuotiaasta ollut tosi kova jännittämään, silloin nuorena vieraita ihmisiä ja varsinkin esitelmien pitoa koulussa. Se oli jotain aivan hirveää, stressasin kuukautta etukäteen ja esitelmää pitäessä punoitin kun tomaatti.
En vielä silloin tiennyt että se voi paheta, mutta niin kävi, vähän vaille kolmekymppisenä opinnoissa esitelmää pitäessä jännitin niin paljon, että en pystynyt puhumaan, alkoi itkettää ja tuntui että leuka vaan jähmettyi, en fyysisesti pystynyt jatkamaan puhumista. Kädet tärisi voimakkaasti, syke hakkasi. Tämä oli erittäin, erittäin traumaattinen ja nöyryyttävä kokemus minulle.
Nykyisellään tilanne mennyt vielä huonommaksi, eikä enää vain esiintymistilanteissa, vaan aina kun puhun pidempään jonkun kanssa (vaikka kyseessä olisi vain tuttu kaverini) siis että mun pitää kertoa joku pidempi tarina, sattumus, tapahtuma, jonka kertominen kestää kauemmin kuin pari lausetta, puhuminen vaikeutuu hirveästi. Leukani alkaa täristä ja kangistua ja suu nykiä, hengästyn, käteni tärisevät, jutun loppuunsaattaminen on todella vaikeaa ja kestää kauan ennenkuin saan sen jälkeen esim. hengitykseni tasaantumaan.
Sydämeni myös hakkaa nopeasti.
Tuntuu että alan olla tämän asian vanki, mulla olisi paljonkin puhuttavaa, mutta en pysty rennosti kommentoimaan kuin parilla lauseella tai esittää kysymyksiä toisille, pidempi puheenvuoro saa aikaan nämä tällaiset paniikki/jännitysoireet. Ja siis vaikka puhekumppanini olisi vain yksi henkilö, ja joku täysin tuttu.
Rentoutumisharjoituksia, hengitysharjoituksia ja vinkkejä olen etsinyt ja tehnyt jo tuolloin 13-vuotiaasta saakka, mutta eivät ole auttaneet yhtään.
Kommentit (13)
Ehkä sinulla on jokin tietty mielikuva, miten ihmisten kanssa pitää esiintyä, kenties itsevarman pirtsakasti, loputtomasti tekstiä suoltaen (näin kärjistetysti)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai paniikkihäiriötä. Molempiin voi saada apua ja helpotusta. Esiintymiseen beetasalpaajia, jolloin pikkuhiljaa kehosi oppii selviämään tilanteista ilman paniikkia. Terapia auttaa paljon. Hae apua, elämäsi helpottuu huomattavasti ja melko nopeastikin!
Käy hakemassa beetasalpaajia. Auttaa kaikkiin noihin fyysisiin oireisiin. Ihan tavallinen tk-lääkäri määrää.
Mene vaan lääkärille selvittämään jännitystäsi. Määrännee alkuun beetasalpaajia. Voisin kuvitella, että ihan lyhytterapia riittäisi saamaan jännitysoireet hallintaan. Nyt sun mieli muistaa aina vastaavankaltaisissa puhetilanteissa sen kauhean häpeän ja nolouden ja saa sut lamaantumaan, vaikkei mitään vaaraa oliskaan. Tuosta voi onneksi poisoppia :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on jokin tietty mielikuva, miten ihmisten kanssa pitää esiintyä, kenties itsevarman pirtsakasti, loputtomasti tekstiä suoltaen (näin kärjistetysti)?
Ei, en koe näin, mutta nykyisellään jään keskusteluissa vain kuuntelijaksi ja sivusta seuraajaksi.
Ja jos joku kysyy minulta jotain, pystyn vastaamaan vain todella suppeasti. Joitakin asioita ei edes pysty selostamaan kahdella - kolmella lauseella. Esim. Joku työasia, pitäisi perehdyttää joku ja miten selostat laajat ohjeet parilla lauseella...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan lääkärille selvittämään jännitystäsi. Määrännee alkuun beetasalpaajia. Voisin kuvitella, että ihan lyhytterapia riittäisi saamaan jännitysoireet hallintaan. Nyt sun mieli muistaa aina vastaavankaltaisissa puhetilanteissa sen kauhean häpeän ja nolouden ja saa sut lamaantumaan, vaikkei mitään vaaraa oliskaan. Tuosta voi onneksi poisoppia :)
Kauhea kynnys hakea apua. Ensinnäkin, ihan terveyskeskuslääkärillekö? Ja miten pystyn selittämään asiani, kun saan vaivoin pari lausetta ulos ja varmaan leuka jumittuu taas ja tärisen ja itken. Hävettää valmiiksi, vaikka tiedän järjen tasolla että siksihän minä lääkäriin menisinkin ja lääkäri varmaan kyllä huomaisi että apua todella tarvitsen. Kauhea tämä kynnys silti mennä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on jokin tietty mielikuva, miten ihmisten kanssa pitää esiintyä, kenties itsevarman pirtsakasti, loputtomasti tekstiä suoltaen (näin kärjistetysti)?
Ei, en koe näin, mutta nykyisellään jään keskusteluissa vain kuuntelijaksi ja sivusta seuraajaksi.
Ja jos joku kysyy minulta jotain, pystyn vastaamaan vain todella suppeasti. Joitakin asioita ei edes pysty selostamaan kahdella - kolmella lauseella. Esim. Joku työasia, pitäisi perehdyttää joku ja miten selostat laajat ohjeet parilla lauseella...
Ap
Toivottavasti teidän työpaikalla on paria lausetta pitemmistä ohjeista myös kirjallinen versio olemassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan lääkärille selvittämään jännitystäsi. Määrännee alkuun beetasalpaajia. Voisin kuvitella, että ihan lyhytterapia riittäisi saamaan jännitysoireet hallintaan. Nyt sun mieli muistaa aina vastaavankaltaisissa puhetilanteissa sen kauhean häpeän ja nolouden ja saa sut lamaantumaan, vaikkei mitään vaaraa oliskaan. Tuosta voi onneksi poisoppia :)
Kauhea kynnys hakea apua. Ensinnäkin, ihan terveyskeskuslääkärillekö? Ja miten pystyn selittämään asiani, kun saan vaivoin pari lausetta ulos ja varmaan leuka jumittuu taas ja tärisen ja itken. Hävettää valmiiksi, vaikka tiedän järjen tasolla että siksihän minä lääkäriin menisinkin ja lääkäri varmaan kyllä huomaisi että apua todella tarvitsen. Kauhea tämä kynnys silti mennä.
Ap
Miten se lääkärille meno voi hävettää kun vertaat, millaista jokapäiväinen elämä on tuon ongelman kanssa? Lääkäri tekee työtään, sinä olet potilaana.
Eikö ole paljon suurempi kynnys jokapäiväiset sosiaaliset tilanteet, joissa oireilet?
Voithan kirjoittaa sanottavasti paperille, kun menet lääkärikäynnille. Jos olet töissä, voit mennä työterveyteen tk:n sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on jokin tietty mielikuva, miten ihmisten kanssa pitää esiintyä, kenties itsevarman pirtsakasti, loputtomasti tekstiä suoltaen (näin kärjistetysti)?
Ei, en koe näin, mutta nykyisellään jään keskusteluissa vain kuuntelijaksi ja sivusta seuraajaksi.
Ja jos joku kysyy minulta jotain, pystyn vastaamaan vain todella suppeasti. Joitakin asioita ei edes pysty selostamaan kahdella - kolmella lauseella. Esim. Joku työasia, pitäisi perehdyttää joku ja miten selostat laajat ohjeet parilla lauseella...
Ap
Jos olet töissä, voit mennä työterveyslääkärille. Jos et ole, voit varata ajan terveyskeskuslääkärille tai yksityiselle lääkärille.
Tsemppiä ap!
Voisiko joku lähteä mukaan lääkäriin? Tai kirjoitat lapulle asian ja annat sen lääkärille? Lääkäri ei ihmettele jännitystäsi.
Itse myös kärsinyt samantyyppisistä oireista. Luulin että kuolen jännitykseen ja sen oireisiin. Hirveä se häpeän määrä kun tuntui että kaikki tuijottaa. Mulla auttoi beetasalpaaja ja rauhoittava. Sitten kun onnistumisen kokemuksia tuli ja aloin selvitä tilanteista, pääsin eroon lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeastaan ihan ok, jos saat "kohtauksen" lääkärissä, koska tällöin lääkäri näkee todelliset oireet ja tilanteen. Saat nopeasti apua. Tsemppiä kovasti, mene vain lääkäriin (voit myös kirjoittaa asiasi lapulle ja antaa lääkärille).
Alue: Aihe vapaa
?