Nyt on oikeasti kova tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen! Etä- elämä ja yksinäisyys ajaa kohta hulluksi!

Ehdotuksia?

Harrastukset ja kahvilat eivät toimi koska ihmisillä on siellä jo valmiina omat kuvionsa ja ystävät mukana.

Laita tänne joku anonyymi mailiosoite. Ehkä joku vastaa ja saat juttuseuraa.

Up

Ihmettelen samaa. Koska ihmisillä ei ole rahaa, niin valtio voisi kustantaa netissä toimivia "kahviloita". Kaikki lehdet ja tiedotustilaisuudet ratkuttavat samaa: Selvitään tästä yhdessä. No niin varmaan kun maa on täynnä yksiöissään hautuvia yksinäisiä ihmisiä ilman kontakteja. Siinä voi sitä yhdessä olemista pölypalleroidensa kanssa miettiä itse kukin. Ja siis ihan keski-ikäiset ja opiskelijanuoret kärsivät yksinäisyydestä, ei vain vanhukset.

Mä tiedän sen etten jaksa enää. Alkaa jo olo olla todella huono. En tajuu miksi ei Helsingissä voi olla tapaamispaikkoja ihmisille??

Vierailija kirjoitti:

Ehdotuksia?

Harrastukset ja kahvilat eivät toimi koska ihmisillä on siellä jo valmiina omat kuvionsa ja ystävät mukana.

Mitenkäs Keskustelupalstat, esim tämä AV tai vaikka Jodel? Kyllä täällä ihmisiä on ja keskustelua syntyy.

Tunnen tuskasi. Huomaan, että ihmiset ovat alkaneet nyt juttelemaan helpommin myös vieraiden kanssa. Täällä eivät naapurit aiemmin edes tervehtineet toisiaan, nyt vaihdetaan törmätessä muutama sana. Huomaan juttelevani itsekin paljon enemmän niissä harvoissa tilanteissa, kun ihmisiä oikeasti näkee. Viimeksi labrassa ja mammografiassa. Ja olen introvertti. Etätyö tekee tehtävänsä, kyllä ihminen kaipaa näemmä myös sosiaalisia kontakteja.

Yksinäisyyteen ei voi kuolla. 

Yksinäisyyttä ei ole olemassakaan.

Tajusin kanssa tänään että olen todella masentunut ja yksinäinen. Töitä en ole nyt korona-aikana saanut kuin pari lyhyttä pätkää. Olen yksin kotona kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. Mihinkään ei saisi mennä, paitsi yksin kävelemään. Ei se paljon auta. Itkin tänään kotona yksin ollessani kun on taas maanantai ja niin pitkä aika viikonloppuun, jolloin saa sentään olla koko ajan perheen kanssa. Tiedän että muilla on vielä rankempaa jos ei ole edes perhettä, mutta halusin kuitenkin vähän yrittää keventää sydäntäni. Tää korona-aika on ihan helvettiä ja tekee todella pahaa jälkeä monen mielenterveydelle.

Miksi pelottaa olla yksin?

Oletko Ap hakenut ystäviä Facebook ryhmistä tai ajatellut Facebook ryhmiin liittymistä niin ei ole enää niin yksinäistä?

Ei eristäminen muista ihmisistä ole turhaan sekä ankara rangaistus että julma kidutusmenetelmä. Olisin hämmästynyt, jos tästä sosiaalisen eristämisen ajasta ei seuraisi ihmisille massiivisia mielenterveysongelmia.

Up

Olemme eläneet täysin normaalia elämää jo puoli vuotta. Käsitelkää ne pelkonne ja alkakaa elää.

Perustakaa vaikka joku oma Discord-kanava ja pistäkää jakoon. Jos ottais tulta alleen.

Vierailija kirjoitti:

Olemme eläneet täysin normaalia elämää jo puoli vuotta. Käsitelkää ne pelkonne ja alkakaa elää.

Te, jotka ette välitä, olette voineet elää normaalia elämää siksi, että me, jotka välitämme, olemme lopettaneet lähikontaktit ja harrasteet.

Minullekin tämä vuosi on ollut yhtä tuskaa. En pidä tästä etätyöhommelista yhtään. Miehelle ja mulle tulee riitaa koko ajan kun ollaan toistemme kanssa 24/7. Ennen kummallakin oli omiakin harrastuksia. Nyt harrastukset on ollut tauolla tai niitä ei uskalla jatkaa.

Ystäviä ja sukulaisia ei uskalla tavata kuin etäisesti ja pikaisesti. Ei voi mennä raflaan istuksimaan, tai kahville tai oopperaan jne. Kauppakeskuksissakin käymisestä on mennyt ilo. Tuntuu turvallisemmalta tilata tavarat vaikka ennen niin nautin kaupoissa kiertelystä ja katselusta. 

Elämästä on tullut ilotonta kotona nyhjäämistä. Ulkoilualueetkin oli hyvällä säällä aina ihan täynnä ihmisiä. Nauti siinä nyt sitten kun koko ajan sai varoa ja väistellä muita.

En usko, että selviän tästä ihan täyspäisenä vaikka kovasti yritänkin.

Soitelkaa ystävillenne! Puhelu lenkkeillessä piristää. Puhumattakaan muutaman ystävän yhteisestä videopuheluillasta. Ja etänä voi myös pelata pelejä esim. Kahootilla visoja.

Outoa valitusta.

Mitäs jos joku noista valittajista sairastuisi vakavasti ja joutuisin sairaalan.

Sairastuisi vaikkapa syöpään.

Sairaalassa täytyii makailla aivan yksn päivät. Ystävät, sukulaiset ja vanhemmat ovat kouluissa, opiskelamassa ja töissä.

Eivät he ehdi potilasta päivisin sairaalaan katsomaan, vain iltaisin ja vkonloppuina.

Kaikki muu aika sairalaassa on oltava yksin.

Samoin kun huonovuontisena tulee kotiin, yksin sielläkin on pärjättävä, etenkin jos on sinkku.

Päivät pitkiä ja yksinäisiä ja jos sairastamine jatkuu pitkään, monet kaverit unohtaa kokonaan, ja ne jotka käyvät ovat vain niitä kaikkein läheisempiä.

Ei korona ole ainoa asia maailmassa, jonka myötä surut, murheet ja yksnäisyys tulee.

Myös avio- ja suhde-erot, lapsen sairaudet ja oma tai läheisten vakava sairaus rajoittaa elämää ja tekee siitä raskasta ja murheellista.