Muistan aina kuinka ihmisiä kiellettiin olemasta mun kaveri

Olet sairas.

Lapsena mun kavereiden vanhemmat kielsi niitä olemasta mun kanssa. Olin kuulemma niin huono vaikute.

Näyttää minun elämältä. Jos teit aloituksen puolestani niin ok.

Voi surkeus. Muakin on paljon syrjitty koulussa ja kaveriton olen ollut myös. Mutta on ollut sitten eri luokka-asteelta kaveri. Löytyiskö harrastuksesta kaveria.Jostain kurssilta? Mikä sua kiinnostaa,sinne vaan samanhenkisten porukkaan.Josko sieltä löytyisi.Tai spr-ystäväpalvelu. Paljon tsemppiä,aurinkoa ja iloa ja valoa elämääsi.Niin ja hyvää joulua ja joulunodotusta sinulle.

Olette tervetulleita minun ketjuihini ..

Sincc

Kai tuohon hyljeksintään on joku syy?

Mä olen kieltänyt lapsiani leikkimästä yhden pojan kanssa. Hänen matkaansa katoaa aina jotain meidän omaisuutta. Jos ei varasta, niin rikkoo. Saakoon traumoja, mutta ihan kaikkea ei tarvitse sietää. Tiedän, että hänellä on vastaava kielto myös moneen muuhun kotiin.

Minun kanssa ei saanut leikkiä koska vanhempani olivat alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena mun kavereiden vanhemmat kielsi niitä olemasta mun kanssa. Olin kuulemma niin huono vaikute.

Minun lapsuudessani oli ihan tavallista että vanhemmat (tai joku muu huoltaja) soittelivat lasten kavereiden vanhemmille, ettei lapsenne saa olla tekemisissä enää. Minunkin vanhempani saivat näitä, eräs uskovainen mummo huolsi lapsenlastaan, enkä ollut sopiva kaveri, toisen kerran 3 vuotta ikäeroa oli kai liikaa. Ihan tavallinen ujo hikari olin.

Oli kai sitä omienkien vanhempien puolelta että vähän tiettyjä kavereita tunnuttiin pitävän huonoina vaikkapa vanhemman puoluekantaan liittyen, varsinaisesti ei kielletty kuitenkaan, eihän minulla olisi sitten ollut enää yhtään kaveria.

Mä tajusin tuon vasta reilusti aikuisikäisenä muutama vuosi sitten, että mua syrjittiin lapsena ihan samalla tavalla ja ihan yht'äkkiä olin toistuvasti "persona non grata" vaikka edellisenä päivänä/edellisenä kertana olisi leikitty ja oltu yhdessä ihan normisti. Enkä siis ollut edes mikään alkoholistiperheen lapsi (ei sillä että ketään saisi siksi syrjiä) tai mikään kovis tai pahis vaan ihan normaali vaikkakin hieman kyllä ujo ja hiljainen lapsi.

Sama on jatkunut läpi koko elämän eikä mihinkään ihmissuhteeseen ole voinut luottaa vaan mut voidaan hylätä ihan koska vaan. Välillä ilman selityksiä ja välillä tullen syytetyksi jostain mitä en ole edes tehnyt..

Ilmeisesti mussa on jotain todella pahaa :-(

Koita ymmärtää ettei tuollainen ole "normaalia" käytöstä, että puhutaan siis alentuvaan sävyyn jostakin ihmisestä kuten "miten sä voit olla ton kaveri" eli jotain ongelmia on sellaisella tyypillä, joka käyttäytyy asiattomasti muita ihmisiä kohtaan. Samoin jonkun inhoaminen ei kuulosta ihan tervejärkisen ihmisen toiminnalta.