Lue keskustelun säännöt.
Epätoivo ja masennus
06.12.2020 |
Olen vaikeasti masentunut nuori nainen.
Itken jatkuvasti enkä osaa enää olla iloinen, olo on pohjattoman yksinäinen ja tyhjä.
Eilen vietin koko yön junaradan läheisyydessä ja mietin, miten ihanaa olisi vain hypätä junan eteen ja päättää tämä kaikki.
En pysty puhumaan tästä kenellekään koska olen erittäin yksinäinen, nyt entistä enemmän kun eilen paras ystäväni jätti minut ja poikaystävän kanssa erottiin myös tällä viikolla.
Enää elämässä ei ole edes niitä pieniä valon pisaroita, ennen iloa löysi hetkellisesti ystävistä tai poikaystävästä.
Apua on vaikea saada ja vielä suurempi kynnys on esimerkiksi aloittaa lääkitystä.
Mitään ulkopuolista syytä en kuitenkaan masennukselle keksi, vaan tämä on mielestäni puhtaasti aivokemiaa.
Olo on todella toivoton ja haluaisin vain kuolla.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystävä jätti heti poikaystävän jätettyä? Mitä ihmettä???
Täällä sama, tosin en enää edes jaksa/pysty itkemään, kaikki kyyneleet on jo vuodatettu, eikä se muutenkaan mitään auta. Pitää vaan hyväksyä että masennus on aina osa itseä, ei sille mitään voi.
Nyt varmasti tuntuu pahalta, mutta varmasti keksit keinon selvitä! Se ”lopullinen ratkaisu” ei ole ratkaisu.
Jätän tämän vielä tähän:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006316536.html
Paras ystäväni jätti minut koska "arvomaailmamme ovat muuttuneet".
Poikaystävä taas löysi paremman naisen.
Olen ollut masentunut jo pitkään ennen näitä sattumuksia mutta nämä vahvistivat omia ajatuksiani siitä, ettei elämässä ole enää mielekästä sisältöä.
En rehellisesti sanottuna keksi yhtään hyvää syytä elää enää.
En jaksa enää tehdä mitään muuta kuin itkeä, en edes nousta sängystä.
En osaa enää hymyillä enkä tunne iloa lainkaan.
Sellainen hehku ja onnellisuus puuttuu, jota aiemmin oli, kun sain olla rakkaani kanssa ja minulla oli vielä pieniä valon pisaroita elämässäni.
Nyt edes päihteet eivät lohduta ollenkaan ja niitäkin tekee mieli lähinnä käyttää itsetuhoisiin tarkoituksiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä lääkkeitä kannata pelätä. Ne on tarkoitettu juuri turruttamaan päätä jotta saisit vähän nollattua sitä. Kuten sanoit, ei se onnistu enää edes päihteillä.
Tarvitset nyt apua, et pärjää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo itse totesit, kyse on aivokemiasta. Ei sellaisen takia kannata kuolla, vaikka juuri nyt onkin vaikeaa. Ajan myötä helpottaa ja kemiat palaavat kohdilleen. Itselläni helpotti hieman vastaavassa tilanteessa kun aloin hankkimaan tietoa ymmärtääkseni paremmin omia tunteitani lukemalla traumaattisesta kriisistä. Ainakin itselläni meni melko pitkälti tämän kaavan mukaisesti:
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/kri…
Reaktiovaihe oli selvästi pahin kun aivot halusi vatvoa koko ajan asioita. Missä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, olisiko vielä jotain tehtävissä yms? Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja olin todella väsynyt. Tässä vaiheessa minun oli myös pakko päästä puhumaan jonkun kanssa koska tunsin menettävän järkeni. Puhuminen helpotti aivan mielettömästi ja pystyin sen jälleen nukkumaan rauhassa.
Tsemppiä! Kyse on ohimenevästä vaiheesta vaika juuri nyt ei siltä tunnukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti rankkaa, ja tuollaiset kokemukset ei ainakaan edesauta olotilaa kenelläkään.
Kuitenkin on hyvä miettiä mikä on elämäntarkoitus, ja etsiä itsestään hyviäpuolia.
Jokaisella on omat vahvuutensa, ja niistä kannattaa olla ylpeä.
Ajattele asiaa positiivisesti, että ehkä ero olikin hyväasia.
Ajattele, olisiko ollut parempi, että hän olisi selkäsi takana ruvennut pettämään ja olisi harrastanut jopa vuosia sitä ennenkuin asia tulisi ilmi sinulle.
Teidän tiet erkanivat, mutta onneksi hän oli sinulle rehellinen.
Pääset yli siitä, niinkuin moni muukin.
En tiedä mitä kaveristasi pitäisi ajatella.
Jos yhtäkkiä kaveri päättää kadota elämästä, ja olette siihen menneet kulkeneet tiiviisti yhdessä, se on myös rankkaa.
Mielestäni tuollaiselle pitäisi olla kunnollinen syy.
Ymmärrän toki, että joskus pakosta joutuu kääntymään vasemmalle tai oikealle, mutta eikö yleensä masentuneen vierelle jäädä kunnes on varma, että toinen pärjää hyvin?
Oli miten oli, etsi netistä ja vapaa-ajalla uusia tuttavuuksia, ja suhtaudu vastoinkäymisiin myönteisesti.
_Ei ole sinun vikasi_, jos satunnaiset tyypit käyttäytyvät typerästi.
Muista: sinussa ei ole mitään väärää, kukaan ei ole täydellinen, vaan kaikki ovat jollain tavalla virheellisiä.
Epäonni kuuluu elämään, mutta asioita käsittelemällä pääsee jo hyvin alkuun.
Käy säännöllisesti lyhyillä lenkeillä, ja anna aikaa myös rauhoittumiseen ja rentoutumiseen.
Ota uusi harrastus, ja käy kirjastossa hakemassa uutta luettavaa välillä.
Juttele mielialastasi ja mieltäpainavista asioista esimerkiksi soittamalla kriisipuhelimeen, tai kirjoita hyviä asioita paperille. Tai kirjoita mieltä painavista asioista paperille, ja kirjoita ratkaisu asian viereen.
Ja et kirjoita ratkaisuksi mitään negatiivisiä asioita, esim. It se murh a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämässä ei ole mielekästä sisältöä niin siihen pitää luoda sellaista. Ja ei, en väitä että tällä masennus parantuu, mutta jos kykenee sen verran löytämään voimavaroja jostain, että jaksaisi tehdä edes jotain pientä kivaa, niin siitä voisi saada hetkeksi voimaa.
Toki ymmärrän että masentuneena ei pysty näkemään/kokemaan edes niitä elämän pieniä iloja. Mutta tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt ihan samaan tapaan kaikkea mitä ennenkin, tietysti koronan puitteissa. Olen kuitenkin jatkanut harrastuksia masennuksesta huolimatta ja pakottanut itseni käymään kävelyllä. Eilen kävin yöllä pitkän lenkin junaradan viertä pitkin ja suunnittelin miten lavastaisin itsemrhan onnettomuudeksi.
Sisälläni on niin tyhjä ja onneton olo etten kestä sitä.
Ap
Minusta sinun kannattaisi käydä lääkärissä. Tuo mitä koet, on kenelle tahansa rankkaa. Ei ole häpeä hakea apua! Lääkäri voi hetkellisesti määrätä ne lääkkeet, että saat nukuttua ja nollattua tilannetta, kuten joku sanoi. Ehkäpä siitä voisi aueta myös keskustelu apu tai terapia? Eri paikkakuntien jossain kriisi pisteillä/keskuksissa voi päästä juttelemaan muutamia kertoja. Sekin auttaa, kun joku ulkopuolinen näkee tilanteen ja kuuntelee. Kokeile!
Olet todella nuori ja nyt tulee täti kommentti: kaikki vielä edessä. Se, on selvää, että kaikki mitä elämässä tulee vastaan ei aina ole kivutonta tai kivaa. Elämässä tulee jokaiselle jossain kohtaa vastaan kurjia juttuja ( eroja, sairauksia, työttömyyttä, pettymyksiä, pettämisiä, hylkäämistä,kiusaamista, konkurssia). Se ei ole syy lopettaa elämää, koska tulee myös hyviä juttuja ( kiva työ, opiskelu, uusia aidosti hyviä ystäviä, kivoja harrastuksia, ihana luonto, eläimet, oikeasti hyvä sinulle sopiva poikaystävä, kiva koti, monenlaista).
Se on se harha, että kun pahaa sattuu, ettei enää voi sattua hyvää. Näkee vaan mustaa, ja toivo hiipuu. Se on se masennus, joka puhuu, sairaus. Siksi on hyvä hakea apua, ei ole tarkoitus selvitä yksin. Valoa alkaa lopulta näkyä pikkupilkahduksia ja lopulta kun selviät tuota, voit todeta, että et olisi ikinä uskonut mitä kaikkea elämällä on sinulle tarjota! Ehkä se ei tunnu siltä nyt, älä anna toivottomuuden sumentaa näköalaa. Sumussa on pimeää, mutta sumunhälvenee kyllä aikanaan!
Vanhemmat ihmiset on jo tottuneet siihen (osa, ei kaikki), että välillä lävähtää paska tuulettimeen. Tajuaa, että elämässä on molempia. Kauheitten aikojen läpi on rämmittävä, kivat ajat on sitten aivan parhautta!
Älä anna kenenkään ulkopuolisen (ex-poikaystävä, tai tämä sinun ”ystävä”) määrätä elämäsi kulkua ja pilata sitä. Sure se tuska, mitä he sinulle aiheutti, mutta keskity rakentamaan omaa elämääsi. Tämän kokemuksen jälkeen olet vahvempi ja viisaampi, tunnet itsesi paremmin, mikä auttaa sinua menemään eteenpäin ja tekemään sitä, mitä oikeasti haluat. He kohteli sinua kurjasti, älä anna heidän määrittää sinua tai elämääsi.
Oletteko kokeilleet mitään luontaistuotteita masennukseen? Itse haluaisin mieluummin ensin kokeilla sellaisia ja vasta sitten lääkkeitä.
Ap
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Suosittelen surffailemaan tuolla. Sieltä löytyy harjoituksia, joita voi tehdä itsenäisesti helpottaakseen oloaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet mitään luontaistuotteita masennukseen? Itse haluaisin mieluummin ensin kokeilla sellaisia ja vasta sitten lääkkeitä.
Ap
Masennukseen auttaa liikunta. Säännöllinen päivä rytmi. Heräät samaan aikaan, syöt aamupalaa, käyt lenkillä, välipalaa, lounasta nasuuun, ulkoilet jne Huolehdit vitamiineista ja itsestäsi tarkkaan. Nukut tarpeeksi.
Se vaan, että jos ns akuutti kriisi, kuten tuo sinun tilanne kuulostaa vähän siltä, vaikka en ole varma, kun en ole lääkäri, niin silloin voi hyvä olla hetkeksi tukeutua lääkkeisiin. Vai jaksatko hyvin huolehtia itsestäsi tällä hetkellä? Syöt ja liikut ja nukut säännöllisesti?
Haluisiks jutella jossain keskustelupalvelus?