Lue keskustelun säännöt.
Epätoivo ja masennus
06.12.2020 |
Olen vaikeasti masentunut nuori nainen.
Itken jatkuvasti enkä osaa enää olla iloinen, olo on pohjattoman yksinäinen ja tyhjä.
Eilen vietin koko yön junaradan läheisyydessä ja mietin, miten ihanaa olisi vain hypätä junan eteen ja päättää tämä kaikki.
En pysty puhumaan tästä kenellekään koska olen erittäin yksinäinen, nyt entistä enemmän kun eilen paras ystäväni jätti minut ja poikaystävän kanssa erottiin myös tällä viikolla.
Enää elämässä ei ole edes niitä pieniä valon pisaroita, ennen iloa löysi hetkellisesti ystävistä tai poikaystävästä.
Apua on vaikea saada ja vielä suurempi kynnys on esimerkiksi aloittaa lääkitystä.
Mitään ulkopuolista syytä en kuitenkaan masennukselle keksi, vaan tämä on mielestäni puhtaasti aivokemiaa.
Olo on todella toivoton ja haluaisin vain kuolla.
Kommentit (23)
Hei, jos vaihtoehtona on ainoastaan kuolla, etkö voisi kokeilla lääkitystä? Saatat yllättyä vasteesta. Tehokkaimmat yleensä SSRI- tai SNRI-ryhmän lääkkeet.
Nim. aiemmin lääkevastainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä hyvin nuori. Kun vanhenet, tulee enemmän perspektiiviä kaikkeen mitä omassa elämässä tapahtuu. Tämä on vain vaikea jakso elämässäsi, ja vaikkei siltä juuri nyt tunnu, se kuitenkin menee ohi. Nyt viimeistään sinun kannattaisi hakea terveydenhuollosta apua, kuten itsekin sanoit, ei ole ketään kenen kanssa puhua. Ei kukaan pakota sinua syömään lääkkeitä, toki niitä varmasti siellä sinun tapauksessasi suositellaan.
Laita googleen masennuksen luonnonmukainen hoito, jos kaipaat vinkkejä lääkkeettömistä keinoista. Suosittelen Miia Moision kirjaa Toivon kirja masennuksesta.
Jos tuntuu että ei ole järkeä elää, on silti yksi asia joka ei koskaan katoa; aina voit auttaa muita ihmisiä. Se on painava peruste olemassaololle.
Voimia sinulle, hae apua älä yritä selvitä yksin!
Masentunutta voin sympata, mutta itsemurhaansa toiset sotkevat ovat kyllä itsekkäistä itsekkäimpiä. Miksi pitää traumatisoida joku muu, jotta voi itsensä lopettaa? Tajutonta itsekkyyttä.