Lue keskustelun säännöt.
Työpaikat, joissa tulee turpaan?
06.12.2020 |
Siis konkreettisesti, missä saat päivittäin varoa fyysistä koskemattomuuttasi uhattavan ja sitä uhataankin.
Kuinka paljon se tuo lisäkuormaa?
Voisi kuvitella, että ne, joilla sitä ei ole, eivät tajua, kuinka paljon se vaikuttaa. Osaisiko joku kertoa?
Itse mietin työtä kehitysvammayksikössä ja siellä kuulemma tällaista on.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanginvarjoita piestään nykyään usein.
Tuo on yllättävää, oikeastiko lähikaupan kassoja lyödään tai potkitaan vai onko se vaan se uhka enemmänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoala, taksin ja bussin kuljettajat, vartijat.
Varhaiskasvatuksen opettaja.
Vanhemmat ja lapset, molemmat käyvät käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala, taksin ja bussin kuljettajat, vartijat.
Nykyään kylläpä taksien asiakkaat
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen opettaja.
Vanhemmat ja lapset, molemmat käyvät käsiksi.
Jep. Työkaveri sai keskenmenon kun eskari heitti sitä tuolilla mahaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yllättävää, oikeastiko lähikaupan kassoja lyödään tai potkitaan vai onko se vaan se uhka enemmänkin?
Olen todistanut kahdesti. Molemmat uhrit naisia eikä kukaan muu asiakas auttanut kuin minä. Toisessa tapauksessa seuraava asiakas hermostui kun hänelle ei sitten myyty kaljoja!
Totta, vammais- ja vanhustyössä joutuu kohtaamaan paljon väkivallan uhkaa. Jaksamiseen ja kuormituksen määrään vaikuttaa se, miten työyhteisö ja työnantaja suhtautuvat asiaan: onko se "pakollinen paha" jota vähätellään vai onko niin onnellisesti, että yksikössä on riittävästi henkilöstöä, joka on koulutettu kohtaamaan uhka -ja vaaratilanteita, onko hälytysjärjestelmä, tehdäänkö työtä turvallisuus edellä (esim. ettei väkivaltaiseksi tiedettyjen asiakkaiden kanssa työskennellä yksin), onko tarvittaessa työnohjausta tms. Näitä kysyisin työnantajalta.
Itse olen ollut paikassa, jossa resurssit olivat riittämättömät ja työnantaja vähätteli uhkaa sekä yksilön toiminta oli niin organisoimatonta ettei ihmekään, että asiakkaatkin reagoivat siihen olemalla vielä väkivaltaisempia. Lähdin parissa kuukaudessa.
Toisessa yksikössä kaikki oli toisin. Väkivalta tunnistettiin ja tunnustettiin ja sen kohtaamiseen oli valmiit toimintamallit ja usein mm. vartijoita pystyi käyttämään työnteon turvaamiseksi.
Tällaisia terveisiä sote-alalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vartijat
Poliisit
Hoitajat
Lääkärit
Opettajat
Lastenhoitajat
Myyjät
Se johtuu siitä, ettei saa puolustaa itseään. Suomen laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yllättävää, oikeastiko lähikaupan kassoja lyödään tai potkitaan vai onko se vaan se uhka enemmänkin?
Olen todistanut kahdesti. Molemmat uhrit naisia eikä kukaan muu asiakas auttanut kuin minä. Toisessa tapauksessa seuraava asiakas hermostui kun hänelle ei sitten myyty kaljoja!
Mä olin 19 vuotiaana pienessä lähisiwassa töissä ja varsinkin iltavuorossa pelotti. Kävi kaikenmaailman varkaita, huumehörhöjä, jengejä, outoja tyyppejä. Yhdelle känniläiselle en suostunut myymään olutta niin heitti sen kaljakeissin päin kasvojani, mutta sain juuri väistettyä. Kyllä siellä kaikenlaista tapahtui. Lopulta irtisanouduin karenssista huolimatta, en halunnut pelätä työssäni paskapalkalla.
Mitään vartijoita noissa pikkukaupoissa ei ollut, se vaan kutsuttiin paikalle kun jotain tapahtui, mutta sittenhän tilanne oli jo ohi ja varkaat juosseet karkuun niin lähinnä hän vain kysyi tuntomerkkejä.
Itse myös tässä pari vuotta sitten olin lähikaupassa ostoksilla ja kuulin huutoa kassalta. Siellä oli mies kassamyyjän kimpussa ja käyttäytyi uhkaavasti, menin väliin. Olin myös ainut joka auttoi. Kaupassa oli lisäkseni yksi mies, mutta se meni vain karkuun kaupan takimmaisen nurkkaan 🙄. Päälle käynyt mies oli kassamyyjän entinen poikaystävä. Että kiva kun niitäkin saa siinä työssä pelätä!
Vierailija kirjoitti:
Totta, vammais- ja vanhustyössä joutuu kohtaamaan paljon väkivallan uhkaa. Jaksamiseen ja kuormituksen määrään vaikuttaa se, miten työyhteisö ja työnantaja suhtautuvat asiaan: onko se "pakollinen paha" jota vähätellään vai onko niin onnellisesti, että yksikössä on riittävästi henkilöstöä, joka on koulutettu kohtaamaan uhka -ja vaaratilanteita, onko hälytysjärjestelmä, tehdäänkö työtä turvallisuus edellä (esim. ettei väkivaltaiseksi tiedettyjen asiakkaiden kanssa työskennellä yksin), onko tarvittaessa työnohjausta tms. Näitä kysyisin työnantajalta.
Itse olen ollut paikassa, jossa resurssit olivat riittämättömät ja työnantaja vähätteli uhkaa sekä yksilön toiminta oli niin organisoimatonta ettei ihmekään, että asiakkaatkin reagoivat siihen olemalla vielä väkivaltaisempia. Lähdin parissa kuukaudessa.
Toisessa yksikössä kaikki oli toisin. Väkivalta tunnistettiin ja tunnustettiin ja sen kohtaamiseen oli valmiit toimintamallit ja usein mm. vartijoita pystyi käyttämään työnteon turvaamiseksi.
Tällaisia terveisiä sote-alalta..
Minulla samanlaisia kokemuksia!
Siwan kassalla, joka päivä joku pulsu kähmii rintojani.