Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten kertoa lapsille

Vierailija
20.04.2009 |

Olen joskus hamassa nuoruudessani viiltänyt käteeni jäljet joista siis jäänyt arvet. Nyt olen alkanut miettiä mitä vastaan lapsilleni jos joskus kysyvät mistä ovat peräisin? Itse olen yleensä rehellisyyden kannalla, mutta enpä ole varma tässä asiassa. Valehtelemaan olen kuitenkin huono enkä edes ole nyt keksinyt mitä voisin keksiä. Vai sanonko lapsille, että jutellaan näistä sitten kun olette vanhempia ja mikä sitten on sopiva ikä pohtia tuollaisia asioita? Voihan toki olla, etteivät lapset koskaan mitään kysy, mutta olisi mukava olla varautunut, ettei sitten ole ihan lukossa.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli jos lapsi kysyy "mikä tuo arpi on", siihen voi vastata yksinkertaisesti että "leikkaisin siihen veitsellä". Suurin osa lapsista tyytyy tähän. Jos sitten esitetään tarkempia kysymyksiä, voit kiertää aihetta vaikka vähän totuuden vierestä että "en oikeastaan tarkoittanut, se oli vahinko" tms.



Näin mä ainakin sanoisin, vaikka muuten olenkin rehellisyyden kannalla...

Vierailija
2/6 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ole edes moista aatellut, mitä pitäisi kertoa. vaikka tohonhan voi vastata vaikka mitä. vaikka tyylin kissankynsien jäljet...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

'kaaduin piikkilanka-aitaan'



ihan kaikessa ei kannta olla rehellinen

Vierailija
4/6 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan olen omin silmin nähnyt (pariinkin kertaan) kuinka saanut ne uunin grillivastuksista! Eli oli olevinaan nokkela ja laittoi uunin grillivastukset päälle, että uuni lämpenee nopeammin ja sitten unohtanut ne. Ottaessaan uunipeltiä pannulapuilla on pitänyt käsiä niin, että kämmenet ylöspäin ja pshhh..

Siinäpä pikavale.. ;)

Vierailija
5/6 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näinhän se on nähtävä, että sitä tekee monesti yksinkertaisesta asiasta liikaa miettimällä monimutkaisen. Tuo ensimmäinen tapa taitaa olla aikalailla minulle sopiva. Ei tarvitse valehdella, muttei myöskään ruotia koko asiaa läpi. AP

Vierailija
6/6 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu lapsen iästä miten kannattaa vastata. Jos ovat lähempänä kymmentä voi musta ihan rehellisesti sanoa, että nuorena äidistä tuntui tosi tosi pahalle enkä osannut kenellekään kertoa pahasta olosta ja siksi menin viiltämään itseäni ja se oli tosi tosi typerää. Ei lapset tyhmiä ole. Oli lasten ikä mikä tahansa, musta vastauksen tulee edes nojata rehellisyyteen tyyliin äiti on leikannut tähän veitsellä ja myöhemmin tarkentaa lisää.