Miten teillä jaetaan kotityöt?

Mies on aina hoitanut aamun eli tehnyt aamiaisen, laittanut kodin kuntoon, huolehtinut lapset hoitoon ja kouluun. Minä taas olen käynyt kaupassa ja tehnyt päivällisen. Mies silittää paitansa ja mun paitapuserot myös. Siivotaan yhdessä torstaisin.

Kumpikin tekee kykyjensä mukaan osansa. Minä hoidan aivotyöt ja nainen loput hommat.

Avioliitossa jaettiin töitä. Eksä vei lapset aamulla, minä hain iltapäivällä. Viikottain siivosimme yhdessä tunnin pari. Arkisin kokkaaminen oli lähinnä minun varassa, koska tein kotona töitä joten haettuani lapset tein ruuan valmiiksi toisen tullessa töistä. Ei ikinä laskettu kumpi teki minuuteissa enemmän, mutta yhdessätekemistä ja kumpikin koki kummankin panostavan yhteisen hyvän eteen.

Minä teen pienet työt, eli siivoan keittiötä, pesen pyykkiä, järjestelen paikkoja. Sellaisia, joita tekee etätyön lomassa, kun tarvii liikettä.

Yhdessä käymme kaupassa ja siivoamme kunnolla.

Ja minä teen ruoan. Jos sanon miehelle, että sinun vuorosi, niin hän hakee take awaytä. Syömme siis sangen paljon ulkona.

Olemme uusperhe, kun miehen lapset tulevat, niin hän siivoo heidän jälkensä.

Minä teen kaiken. Hoidan lapset, käyn kaupassa ja muilla asioilla, teen ruokaa, siivoan, teen pihatyöt ja lämmitän talon puulla joka päivä.

Mä teen käytännössä kaiken, ja se on mulle enemmän kuin ok. Tulin ulkomailta koronapakolaisena äidin luokse. Äiti tekee töissä pitkää päivää eikä suostu ottamaan multa mitään rahaa, joten pyrin olemaan muuten hyödyksi. 

Yllernsä ei niitä oikein jaeta mitenkään. Joskus saatetaan jakaa tyyliin "mä voin imuroida, järjesteletkö sä paikkoja tms."

Meillä on kyllä aika perinteiset roolit, outoa todeta se näin tukevasti keski-ikäistyneenä. Kuvittelin aina, että olisimme jotenkin modernimpia. Johtunee siitä, että minä olen riivatun laiska ja teen hampaat irvessä niitä sisähommia, pesen pyykit ja jälkikäsittelen sen souvin, teen 90 % ruoasta ja muista keittiöhommista. Kumpikin inhoaa siivoamista, mutta tehdään se kun on ihan pakko. Meistä ahkerampi tekee kaikenlaista ulkohommaa, autoihin ja polkupyöriin liittyvät jutut. Onneksi meillä ei ole lemmikkiä, kukahan sen koirankin saisi ulos vietyä. Kun lapset olivat pieniä, oli työnjako parempi, nyt ollaan kuin mitkäkin eläkeläiset, mummo häärää (jos saa aikaiseksi) keittiössä ja pappa köpöttelee tontilla. 

Yhdessä tehdään. Minä olen kotona ja mies töissä. Työpäivän jälkeen siivotaan yhdessä. Minä en ole mikään kodinkone.

No ei jaeta. Homma toimi joten kuten ennen lapsia, mutta lasten myötä kävi klassisesti. Toisen lapsen synnyttyä minulla ei ollut enää tarmoa saada mies osallistumaan. Nyt me asutaan kahdestaan ja minä olen kotona, niin ihan kaikki on minun vastuulla. Kotona olisi pientä ja helppoa korjaushommaa, mutta nekin roikkuu vuodesta toiseen. Tilanne on epäreilu, kun minä kuitenkin maksan kaikesta puolet ja mies kaiken lisäksi kuluttaa enemmän mitä minä. Kunhan korona hellittää, niin sitten me käydään hyvin pitkään joka viikk ulkona syömässä ja mies saa luvan maksaa.

Minä: ruokakauppa ja kaikki muutkin ostokset, laskut, sopimukset, ylläpitosiivous, pyykit (mies pilaa mun trikoopaidat), matonpesut, maalaukset (seinien ei taulujen), kompostin kääntäminen, harrastuskuljetus...

Mies: korjaukset, puusirkus ja -lämmitys kaadosta tuhkien tyhjentämiseen, kompostiroskien vienti, autojen ja laitteiden huollot, rännien putsaukset, kaikenlainen fiksailu/remppaaminen/rakentaminen, paineveden huoltohommat...

Lapsi: tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti, postin haku. Lisänä opettelee hoitamaan pyykkejä ja huolehtimaan ruuanlaitosta.

Kuka ehtii/jaksaa/tarvitsee: ruuanlaitto, tiskit, kierrätysroskat, spesiaalimpi siivous, autonpesu, lumenluonti.

Kumpikin osaa ja haluaa paikata toisen hommia jos kiirettä, kipeänä, matkoilla tms. Paitsi mä en huolla autoja eikä mies koske mun pyykkeihin (omiaan saa pestä).

Näin kirjoitettuna mun lista näyttää pidemmältä, mutta mä olen se joka vetelehtii sohvalla kun mies puuhaa kokoajan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minä: ruokakauppa ja kaikki muutkin ostokset, laskut, sopimukset, ylläpitosiivous, pyykit (mies pilaa mun trikoopaidat), matonpesut, maalaukset (seinien ei taulujen), kompostin kääntäminen, harrastuskuljetus...

Mies: korjaukset, puusirkus ja -lämmitys kaadosta tuhkien tyhjentämiseen, kompostiroskien vienti, autojen ja laitteiden huollot, rännien putsaukset, kaikenlainen fiksailu/remppaaminen/rakentaminen, paineveden huoltohommat...

Lapsi: tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti, postin haku. Lisänä opettelee hoitamaan pyykkejä ja huolehtimaan ruuanlaitosta.

Kuka ehtii/jaksaa/tarvitsee: ruuanlaitto, tiskit, kierrätysroskat, spesiaalimpi siivous, autonpesu, lumenluonti.

Kumpikin osaa ja haluaa paikata toisen hommia jos kiirettä, kipeänä, matkoilla tms. Paitsi mä en huolla autoja eikä mies koske mun pyykkeihin (omiaan saa pestä).

Näin kirjoitettuna mun lista näyttää pidemmältä, mutta mä olen se joka vetelehtii sohvalla kun mies puuhaa kokoajan jotain.

Tämä oli kiva kohta. :)

Meillä mies tekee aamiaisen ja ruuat ja huolehtii keittiön siivouksesta ja imuroi kerran pari viikossa koko huushollin. Silloin kun lapset oli pieniä, hoiti aamuisin lapset päiväkotiin ja kouluun.

Minä vastaavasti hain iltapäivällä lapset päiväkodista ja valvoin läksyt. Pyykit ja muu järjestys jää minun tehtäväksi.

Puutarhan hoito ja pihatyöt tehdään yhdessä, minä enemmän kun tykkään niistä. Samoin vaatehuolto ja hankinta. Mies taas tykkää kokota ja pitää keittiön järjestyksessä.

Näin yli 20v.

Vierailija kirjoitti:

No ei jaeta. Homma toimi joten kuten ennen lapsia, mutta lasten myötä kävi klassisesti. Toisen lapsen synnyttyä minulla ei ollut enää tarmoa saada mies osallistumaan. Nyt me asutaan kahdestaan ja minä olen kotona, niin ihan kaikki on minun vastuulla. Kotona olisi pientä ja helppoa korjaushommaa, mutta nekin roikkuu vuodesta toiseen. Tilanne on epäreilu, kun minä kuitenkin maksan kaikesta puolet ja mies kaiken lisäksi kuluttaa enemmän mitä minä. Kunhan korona hellittää, niin sitten me käydään hyvin pitkään joka viikk ulkona syömässä ja mies saa luvan maksaa.

Täällä kohtalotoveri. Miksi minun tehtäväni on toimia koordinaattorina ja toimeenpanijana? Juuri tänä aamuna mies valitti, kun pyykkikori on aina täynnä. No pesisi hitto soikoon ne vaatteensa sieltä sitten! Tai kun hän ei jaksa odottaa, että laitan lapsen valmiiksi tarhamatkaa varten. Voisi herra vaikka sitten osallistua, eikä seisoskella hermostuneena tumput suorina. Ylipäätänsä valitus, kun on sotkuista: voisi ihan itse siivota oma-aloitteisesti, ei tartte mun olla ohjeistamassa.

Olen itsekin aika laiska, mutta mieheen verrattuna siisteyden perikuva. Mies elää kuin teini! Vaatteet jää siihen kohtaan lattialle kun sattuu tippumaan, likaiset astiat pöydille pyörimään, nälkää valitetaan mut itse ei osata edes voileipää tehdä ilman erillistä kehoitusta. Joskus olen kokeillut, mitä tapahtuu, jos en siivoa keittiötä. Viisi päivää ja kaikki astiat likaisena tiskipöydällä, työtasoilla ja keittiöjakkaralla. Tilasin itselleni ja lapselle ruokaa sanoen, että ei mahdu edes mikrolla lämmittämään mitään. Parin kerran jälkeen vinkki meni perille ja mies siivosi. Mut sittemmin ei ole taas löytynyt mitään oma-aloitteisuutta. Pitänee jättää uudestaan koti heitteille.

Ennen lasta asiat hoitui hyvin ja tasapuolisesti. Kaikki kotityöt jaettiin tasan ruoanlaittoa myöten. Lapsi kun tuli, niin mies taantuu lapseksi. Johtuneekohan muuten siitä äitiys- ja vanhempainvapaasta, kun olin vuoden kotona? Tottui palveluun.

Se joka herää ensin keittää kahvit, ruokkii elukat ja siivoaa hiekkalaatikon. Minä pesen pyykit, ja vessan/lattiakaivot, mies vie roskat ja imuroi. Yhdessä pestään ikkunat ja matot. Minä teen "näkymättömät hommat", kuten pölyjen pyyhinnän ja uudelleen järjestelyt. Tiskikoneen täyttää ja tyhjää se kumpi siinä sattuu olemaan, kuten myös tavaroiden paikoilleen viennin. Minä pesen lattiat, mies hoitaa pikku korjaushommat. Molemmat vaihtaa renkaita autoon ja kolaa pihaa/leikkaa nurtsia.

Minä imuroin (yleensä pintapuolisesti, eli just riittävän hyvin) ja pyykkään, mies siistii keittiön ja hoitaa tiskit. Kokkaukset viikolla tekee se, joka on töissä vähemmän ja viikonloppuna se toinen. Työtilanne vaihtelee. Ulkonakin syödään yleensä kauppapäivänä. Kauppareissut tehdään yhdessä, kun ei ole autoa. Isommat raivosiivoukset tehdn tarvittaessa ja työnjaon sopiminen onnistuu siinä yhteydessä. Mies hoitaa useimmat korjaukset ja tekniset työt, sillä vaikka minäkin osaan auttavasti, niin mies osaa paremmin ja kuulemma tykkääkin semmoisesta. Asiat hoidetaan semmoiseen omaan tahtiin, ettei tarvitse stressata, mutta jos toinen huomauttaa, että nyt ois korkea aika hoitaa tämä honma x, niin se vastuuhenkilö hoitaa sen sitten ihan ensi tilassa. Ei ole mennyt nalkuttamiseksi.

Minä olen meistä se kaoottisempi.

Meillä minä yleensä aina siivoan, pesen pyykit, silitän, imuroin, siivoan kissanhiekka laatikot ja kokkaan myös koiran iltapäivä lenkki kuuluu mulle ja tietty lapsen hoitaminen (mut en pidä tätä minään kotityönä) mut kuiteski.. Mies vie roskat, käyttää koiran ja joskus sekin laittaa ruokaa ja kaupas käydään joko yhdessä tai se käy yksinään...

Meillä tavallaan hyvin perinteinen työnjako nyt. Minä naisena hoidan perinteiset siivous, ruoka, pyykit, lapset. Lisäksi hoidan laskujen maksun, kaikkien veroilmoitukset ym. Mies sitten lämmittää talon puilla, tekee metsätöitä, huoltaa ja korjaa autot (viimeisin autokin ostettiin halvalla kolarin jälkeen lunastukseen mennyt auto ja mies korjasi sen täysin kuntoon käyttöautoksi, säästö 10 000€). Tämä työnjako sopii minulle koska olen nyt työtön ja mies taas töissä. Lisäksi meillä yhteiset rahat ja jos minua laiskottaa tai olen sairas niin kyllä mieskin tekee kaikkia noita minun töitäni. Toisaalta miehen selkä oli huonona viimetalvena joten minä tein meille 40 kuutiota polttopuita metsästä ihan moottorisahalla kaataen, karsien, katkoen, pinoten ja sitten lapset kuljettivat ne puut traktorilla kotiin ja lasten kanssa pienittiin. Eli hyvin suurelta osin pystymme myös tekemään toistemme töitä tarpeen mukaan. Ja tietysti lapset tekevät osan kummankin tontilla olevista töistä.

Ja se miksi työnjako on näin niin tehdään omien vahvuuksien mukaan. Eli mies taitavampi autojen kanssa ja fyysisesti voimakkaampi tekemään esim polttopuut. Minä taas taitavampi ruuan laittamisessa. Meillä ei olla juurikaan riidelty kotitöistä. Kumpikin tekee pyydetyt asiat ja aina voi neuvotella jos jokin työ tuntuu pahalta syystä tai toisesta,

Itse teen kaiken... Mies ei tee mitään, jos ei käske. Eikä välttämättä tee silloinkaan