Tuntuu, että yhteiskunta menee edelleen tän korona-asian suhteen enemmän paniikki kuin järki edellä

Pitäs miettiä, että halutaanko me elää hamaan ikuisuuteen rajoitteiden keskellä ja jos halutaan, niin mitkä rajoitteet on tärkeämpiä? Suhtaudutaanko asiaan sellaisella päästökauppakompromissimeiningillä, kuten että ulkomailla saa käydä vapaasti, kunhan sitten pidetään yökerhot, koulut jne. suljettuna? Kumpi on tärkeämpää: tilastojen pitäminen mahdollisimman puhtaana tartunnan saaneista ja tautiin kuolleista vai mahdollisimman suurten vapauksien turvaaminen kansalaisille? Onko esim. riskiryhmäläisten suojeleminen päämäärä, joka oikeuttaa kaikki uhraukset hamaan ikuisuuteen? Jos immuniteettia ei synny eikä rokotekaan auta, niin pitäiskö nostaa kädet pystyyn ja luopua rajoituksista vai jatkaa niitä tarvittaessa vuosikymmeniä?