Mies haluaa muuttaa ulkomaillle minä en

Monesti masennukseen liittyy juuri tuollainen tarve mennä "kauas pois", toiveena että se masennus myös jäisi matkasta. Mutta ei se jää, se seuraa mukana. 

"Vaan ei pimeys jää yksin rappukäytävään, se tarttuu takinliepeeseen kuin vanhaan ystävään, mua seuraa valoihin..."

Sinä olet sinä ja päätät itsestäsi ja mies päättää omastaan. Eli jos et halua mennä, niin et mene ja mies tekee mitä haluaa tai mihin kykenee. Ei asiasta kannata tehdä sen vaikeampaa. Kannattaa tietenkin muistaa, että sen mitä taakseen jättää, sen edestään löytää, eli ei se masennus mihinkään katoa pään sisältä.

Etäsuhde, mies voi olla kesät Suomessa.

Jos hänellä on jokin selkeä suunnitelma elämästä siellä auringossa, kaikki on ok. Sen jälkeen teidän pitää vielä päättää, jatkatteko elämistä yhdessä. Kirjoituksestasi saa vaikutelman, että selkeää suunnitelmaa ei ole. Ehkä hän haluaa ensin yrittää yksin siellä, jotta sinun ei tarvitsisi pilkkoa elämääsi jonkun todellisuuspakoisen vuoksi.

Miksettw kokeilisi vuoden ajan ulkomailla asumista.

Eiköhän ne eläimet jonnekin saa siksi ajaksi!

On selvää ettet voi lähteä eläinten ja sukulaisten vuoksi, lisäksi haluat varmaankin asua suomessa. Eläimiä ei saa stressata vuodeksi menemällä ees taas ja ympäristö vaihtuu yhtäkkiä oudoksi. Miehen taas haluaisi mennä ulkomaille, mikä on ymmärrettävää. Ehkä mies voi käydä matkoilla tai sitten ero ja hän muuttaa sinne, jos rahatilanne sallii. Tuskin voi löytää kompromissia niin että sinä voit joustaa koska on lemmikit +sukulaiset ja niihin on sitouduttu, niiden hyvinvointi on sinulle ensisijainen asia. Mies varmaan ymmärtää senkin kun selität. Et ole hylännyt ketään - vaikka sinulla on oma mielipide, etkä voi aina miellyttää miehiä viimeisen päälle että lähtisit muuttamaan. Eri asia jos lemmikit ovat joskus kuolleet eikä ole sukulaista huollettavana, mutta silloinkin voi olla kulttuurieroja eri maiden välillä tavassa toimia ja säätila - joka maa ei toimi sinulle.

Musta on huono idea muuttaa pelkästään kumppanin takia yhtään mihinkään, edes Suomen sisällä johonkin vieraaseen kaupunkiin, siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Etenkin jos itsellä ei ole mitään tavoitteita tai suunnitelmia uudessa paikassa (vaan mennään pelkästään koska kumppani haluaa) ja vanhaan jäisi kaikki itselleen tärkeät ihmiset ja asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Miksettw kokeilisi vuoden ajan ulkomailla asumista.

Eiköhän ne eläimet jonnekin saa siksi ajaksi!

Eläimiä stressaa vieras muuttunut ympäristö ja tuntematon ihminen, ei voi ajatella noin että ne vaan syydetään yhtäkkiä kotoa jonnekin. Eri asia jos olisi huono omistaja tai melua kodissa, silloin eläin ottaisi rauhallisen kodin mielellään, mutta niin ei aina ole.

Hahaha. Jäät tietenkin suomeen koirien ja kissojen kanssa. Päästä mies nyt nauttimaan elämästä, se on ihan kelpo päämäärä.

Minä haluan kans muuttaa Espanjaan tai Portugaliin tai Italiaan, Ranskaan ymym...

Mutta mieheni ei.

Mutta minä lähden, heti kun korona ja muut ovat siirtyneet. Laita miehesi mun matkaan! Saat tuon minun suomiritarin tilalle.

Miehellä on varmaan tarve jättää kaikki taakse, ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän tehköön niin. Älä sinä silti mene, kadut jos jotain sattuu lemmikeille, ja kadut aikaa jota et viettänyt äitisi kanssa. Lisäksi, jättääkö työsi, en usko että on viisasta.

Ei teidän erota tarvii, hän voi käydä kokeilemassa miten ihanaa on olla tyhjän päällä siellä. Luulen ettei ole vuottakaan. Kuulostaa enemmän paolta kuin oikealta suunnitelmalta. Vähän epärealistista.

Ehkä nyt odottaisin että niistä ikälopuista eläimistä aika jättää ensin. Selvittelisin hintatasoa kohdemaassa ja miten rahat riittäisi. Odottaisin koronan loppumista.

Saahan sitä haaveilla.

Kiitos kaikille kommenteista❤️

Minä olen vain ehkä turhan realisti ja välitän liikaa rakkaistani. Huoli on tietysti puolison jatkuvista itsemurha ajatuksista. Työskentelen terveydenhuollon alalla.

Olen asunut vuosia ulkomailla mieheni kanssa, mutta lähdimme niin, että meillä oli selkeät suunnitelmat, miehellä työpaikka ja varma tulolähde, asuinpaikka ja kaikki. Emme olisi todellakaan lähteneet vain hengaamaan jonnekin ilman ajatusta ja tuloja. Komennuksille ei lähdetä myöskään ihan vain kokemuksia keräämään, vaan sinne mennään ansaitsemaan.

Olimme myös miettineet erilaiset riskit mitä eteen voisi tulla ja emme paenneet mitään. Kummallakaan ei ollut myöskään mitään sairauksia, joista olisi voinut olla ikäviä seurauksia. Ensimmäisellä komennuksella olimme lapsettomia, mutta matkassa mukana kulki kissamme, toisella komennuksella meillä oli lapsi ja kissa jäi vanhemmilleni.

Ap:n tapaus on siis täysin erilainen ja mielestäni hänen mies kuulostaa epämääräiseltä haihattelijalta, jonka matkaan en lähtisi. Hänellä ei ole ilmeisesti mitään velvollisuuksia ja oikeastaan mitään muutakaan, vaan hän haluaa vain paeta päänsä sisäisiä demoneita ja menee minäminä -asenteella eteenpäin. En varmaan jaksaisi tuollaista tyyppiä yleensäkään, joten luultavasti sanoisin miehelle, että anna palaa vain, mene ja lähetä maisemakortti, kun olet perillä.

Millä te eläisitte siellä ulkomailla?

Osaako mies paikallista kieltä, ymmärtääkö kulttuuria? entä sinä?

Mitä mies on sanonut eläimistä?

Vierailija kirjoitti:

Millä te eläisitte siellä ulkomailla?

Osaako mies paikallista kieltä, ymmärtääkö kulttuuria? entä sinä?

Mitä mies on sanonut eläimistä?

Kyllä varallisuus riittää, mutta minun pitää saada tehdä jotain, en osaa olla tyhjän pantti. Ei osaa kieltä, eikä muutenkaan mitään kokemusta kulttuurista. Olen itse asunut kolmessa maassa nuorena ja tiedän että arki on arkea myös appelsiinipuun alla.

Kyllä minä olen jo luovuttanut ettei tästä taida tulla mitään mutta lähden sitten joskus yksinäni vaikka puoleksi vuodeksi kunhan nämä vanhukset (eläimet) on hoidettu.

Kyllä puolison sairaus ja erityisesti mielensairaus on rankkaa vaan katsella.