Syödäänkö teidän perheessä koskaan leipää?
Muistan kun itse olin lapsi niin leipää syötiin aina. Leipää aamupalana, lounaan kanssa, välipalana, päivällisen kanssa ja iltapalana. Nykyään tuntuu ettei leipää kuitenkaan syödä enää niin paljon kuin vielä 20 vuotta sitten ja sitä pyritään jopa tietoisesti välttämään ja kartaamaan jos se on mahdollista. Esim jos ovat kylässä ja tarjotaan ruokaa ja tarjotaan leipää ruuan kanssa niin kieltäytyvät ja sanovat että eivät syö ja halua että lapset lihoaa. Onko tallannen oikeasti se nykyään vallitseva normaali?
Kommentit (14)
Ruisleipää meillä syödään päivittäin.
Joka aamu muutama pala kahvin kanssa.
Myös ruoan kanssa.
Noin 4-5 palaa päivässä🤗
Ei minun lapsuudessani 70-luvulla noin leipää syöty. Vain aamu-ja iltapalalla.
Minä syön näin etätöissä kaksi palaa jälkiuudileipää lounasksi. Muuta leipää en syö.
Teini näyttää syövän leipää öisin.
Mies hyvin harvoin. Hän syö leikkeleet ilman leipää.
Syödään kyllä. Töissä tiedän jotain noita hiilarin välttelijöitä, suurin osa lihavia jotka yrittävät laihtua (osa on yrittänyt ties kuinka monia vuosia onnistumatta karppauksella sen paremmin kuin millään muullakaan). Muut syövät kyllä leipää.
Tosiasia on kuitenkin sekin että jos on istumatyössä, kaloreita kuluu aika vähän eikä tuollainen mainitsemasi leivänsyöntitahti ole monelle mahdollista ellei halua lihoa. Itse en mitään aamu- ja välipaloja esimerkiksi syö ollenkaan, että jää kaloreita syötäväksi lounaalla ja päivällisellä kunnolla. Silloin otan sen viipaleen leipääkin, jos vaan ruokalaji on sellainen jonka kanssa leipä sopii.
Meidän yhden hengen perheessä syödään leipää lähes päivittäin.
Ruuan kanssa syön leipää vain jos keittoruoka.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudessani 70-luvulla noin leipää syöty. Vain aamu-ja iltapalalla.
Minä syön näin etätöissä kaksi palaa jälkiuudileipää lounasksi. Muuta leipää en syö.
Teini näyttää syövän leipää öisin.
Mies hyvin harvoin. Hän syö leikkeleet ilman leipää.
Jatkan. En minä välttele hiilareita, mutta jos syön enemmän leipää, en sitten syö normaaliruokaa. Minulle leipä on ruoan korvike.
Mies syö leipää, mutta minä en. En ajattele, että leipä olisi epäterveellistä, mutta en vaan koskaan oikein ole pitänyt kylmistä välipalaruoista. En syö leipää enkä jugurtteja, vaan jos minulla on nälkä, syön jotain oikeaa ruokaa.
Johtuu siitä että 10 vuotta sitten hiilarit leimattiin pahoiksi ja väitettiin lihottavan. Alkoi karppaustrendi joka vaikuttaa yhä.
Välillä syödään, mutta kukaan ei syö joka päivä. Täytyy olla tarkkana ettei ehdi menemään vanhaksi. Mitään erityistä syytä siihen ei ole, leipä ei ole kiellettyä. Joidenkin ruokien kanssa se meilläkin "kuuluu" pöytään, mutta en oikeastaan näe syytä syödä kaiken kanssa, eihän se esim. ole erityisen halpaakaan, eikä sitä muutkaan näy haluavan.
Meillä vain koululainen syö aamupalaa, välipaloja ei syödä ja iltapalaa hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Mies syö leipää, mutta minä en. En ajattele, että leipä olisi epäterveellistä, mutta en vaan koskaan oikein ole pitänyt kylmistä välipalaruoista. En syö leipää enkä jugurtteja, vaan jos minulla on nälkä, syön jotain oikeaa ruokaa.
Minulla toisin päin. En välitä lämpimistä ruoista. En varmaan koskaan niitä söisi, jos yksin asuisin.
Mies ja lapset syö jonkin verran. Lapset syövät leipäannoksensa pääasiassa koulussa ja mies lounasruokailuissa missä sitten syökään. Kotiin ostetaan tosi harvoin, kun ei sillä oikein ole kotona menekkiä, kuivuu ja homehtuu vaan turhaan. Itse en ole leipää syönyt vuosikymmeneen.
Mies ei muuta teekään kuin pupeltaa leipää. Paitsi päivällisellä. Paitsi silloin kun päivällinen on lämmin leipä.
Muksu syö leipää aamulla, välipalalla ja illalla, paitsi jos tekee itselleen puuroa.
Mä syön viipaleen siemenleipää iltapalalla ja siivut paahtoleipää vkl-aamuisin. Mutta mä olenkin karpin suuntaan kallellaan.
Enpä tiedä miten muut, mutta sen tiedän että hapanjuurileivonta on nyt tosi suosittua ja uskonpa useimpien syövänkin ne leipomansa leivät. Niin teen itsekin.